Äänikirjat

Viimeaikoina olen kuunnellut mp3-soittimellani äänikirjoja, ne saavat minut rentoutumaan kävelyretkillä ja meluisissa kauppakeskuksissa. Äänikirjat mitä kuuntelen on kaikki lastenkirjoja tai satuja ja pidän kovasti niiden lukijoista. Tässä postauksessa ajattelin esitellä suosikkiäänikirjojani.

 Melukylän lapset, lukija Inkeri Wallenius. Tämä kasettikokoelma on vanhin äänikirja mitä omistan. Sain sen aikoinaan muistaakseni lahjaksi ja kuuntelin sitä hyvin usein perheen yhteisillä matkoilla asuntoautossa korvalappustereoilla. Inkeri Walleniuksen ääni sopii näihin erinomaisesti ja vasta myöhemmin olen sen äänen yhdistänyt mm. Taotaon kertojaääneksi. Tämä kasettikokoelma sisältää Astrid Lindgrenin Melukylän lapset kirjan kolmeen kasettiin pätkittynä. Vasta joskus lukioiässä luin loput Melukylän lapset kirjat ja aina niitä lukiessani näen hahmot tämän kuvan kaltaisina ja kuulen rauhoittavan Inkeri Walleniuksen lukijaäänen päässäni. Tämä toimii äänikirjana erinomaisesti.

Reuhurinteen Ala-Aste, lukija Antti Pääkkönen. Äänikirjat on tehty ainakin kirjoista Reuhurinteen Ala-aste a Pusuja ja Pulmia. Molemmat näistä lainasin aikoinaan kirjastosta ihan uteliaisuuttani, kun luin lukijan olevan yksi suosikki dubbaajaääneni eli Antti Pääkkönen. Nämä Reuhurinteen seikkailut ovat aika lyhyitä, hassuja ja mukaansatempaavia pikku seikkailuja, joita kuuntelee mielellään vaikka junamatkoilla. Kirjoissa kuvitus on hyvin vahvana osana, mutta Antti Pääkkönen osaa kertoa tarinat niin hyvällä äänellä, ettei kuvitusta edes kuuntelemisessa kaipaa. Pääkkösen vekkulimainen ääni sopii tarinoihin mitä parhaiten.

Mauri Kunnaksen monista kirjoista on tehty äänikirjoja, lukijana niissä on Lars Svedberg. Näitä itsellä on tallessa ainakin Suomalainen Tonttukirja, Joulupukki, 12 lahjaa Joulupukille ja Joulupukki ja Noitarumpu, aika jouluisia tarinoita olen siis kuunnellut. Lars Svedergin vanha, tumma ääni sopii kertomaan hienosti näistä mysteerisistä, vanhoista ja vähän fantasiamaisimmista ajoista kauniin rentouttavasti. Tarinat on luettu suht hitaasti ja Svedberg venyttää hyvin ääntään ja muuttaa sitä tarvittaessa hahmojen repliikkien mukaan. Löysin nämä Svedbergin äänitetyt äänikirjat vasta 5 vuotta sitten ja olin ihan myyty. Talvella varsinkin lumessa kahlatessa on ihanaa kuunnella tarinoita tontuista, jotka ovat todella lähellä sydäntäni.

Muumikirjat, lukijoina Tytti Paavolainen ja Ahti Jokinen. Äänikirjoja on tehty lähes jokaisesta Muumikirjasta Suurta Tuhotulvaa lukuun ottamatta. Nämä Muumiäänikirjat löysin vasta viimeisempänä ja niiden lukijoihin on kaikista vaikeinta ollut tottua. Kun Inkeri Walleniuksen, Antti Pääkkösen ja Lars Svedbergin ääniä olen saanut kuulla lapsuuteni piirretyistä, niin Tytti Paavolaisen ja Ahti Jokisen äänet tuntuivat oudoilta. En aluksi sietänyt Tytti Paavolaisen lukija ääntä, hänen puheessaan oli joku tosi outo rytmitys ja sointu, mutta kun hän nyt kuitenkin lukee suosikkimuumini eli Taikatalven, olen vähän väkisinkin opetellut kuuntelemaan häntä. Pidemmän päälle olen alkanut hänen äänestään tykkäämään. Ahti Jokisen perus "isällinen" ääni on ollut todella turvallinen ja tykkään valtavasti hänen kertomana Näkymätön Lapsi ja muita kertomuksia- äänikirjasta. Tulevana syksynä ajattelin kuunnella Muumilaakson Marraskuun kanssa äänikirjana. Sitä odotellessa.

Pienenä tykkäsin paljon kanssa näistä ns.musiikkisaduista, joita varsinkin Disney harrasti paljonkin. Niistä teen joskus oman postauksen ja esittelen aarteitani. Myös Miina ja Manu, sekä PupuTupunoista tehtiin tälläisiä äänikirjajuttuja, joissa kuului aina joku "Plim" kun oli lehtisen sivunkääntämisen vuoro.Pupu Tupunoista nuita ei ole enää itelläni tallella, mutta Miinasta ja Manusta moniakin, joten enköhän niitäkin tässä joskus saa aikaan esitellä.

Ku- ku- Kuumetta

Olen kevään aikana sairastunut jo kolmannen kerran flunssaan. Ei todellakaan ole ollut kivaa, kun joudun taas ramppaamaan terveydenhoitajalla. Mitään troppia ei tietenkään annettu, vaan taas jouduin lepuuttamaan itseäni sairaslomalla. Alkaa jo kyllästyttää pikkuhiljaa tämä lepääminen kotona. Toissa-aamuna kuume oli korkeimmillaan 38,4 astetta ja eilen illalla laski 37 asteeseen. Välillä olen ollut energisempi ja välillä todella väsyneenpi. Pahat menkat tähän päälle tuntui eilen todella kivuliaalta. Ihan peruskaupassakäyntikin koski vatsanpohjaan. Näin kipeänä olen juonut mustaherukkamehua vaikka kuinka monta lasillista ja tuorekurkkua on tullut jo syötyä.

Yleensä kipeänä katson Muumeja, mutta eilen Ruusun Aikaa veti enemmän puoleensa

Jotain hyvää on kipeänä olemisessa, sillä olen vihdoinkin ehtinyt sisustaa uutta kotiamme. Kaikki on nyt virallisesti valmista, joten Volaa! Tälläisessa nyt asustellaan ja on niin paljon kodikkaampi kuin entinen.

Kirppislöytöviuhka pääsi makkarin ikkunan edustalle esille

Seinillekkin saa vihdoin laittaa tauluja

Super Mario potkaisee joka aamu makkarin oven auki

Ulko-ovea vartioi lihansyöjäkasvi

Jääkaappi on taas täynnä magneetteja ja postikortteja. Costello Hautamäki tuli äidiltä tuparikorttina

Olohuoneen seinää koristaa Super Mario ja Severus Kalkaros

Divaanikin vihdoin mahtui asuntoon ja uusi leffahyllykin on komeasti näkyvillä.

Iso ikkuna tuo mukavasti valoa olohuoneeseemme ja oma pikku parveke on kätevä kesällä

Videot on divaanin sisällä säilössä ja vihdoinkin kunnon järjestyksessä

Otsikon nimi vääntyi tästä Popedan Huumetta biisistä

Haluutsä koskee mun kyttyrää?

Muuttotouhut on nyt suurimmilta osin ohi, mutta vielä on elokuvat ja figuurit pahvilaatikoissa. Tänään käytiin miehen kanssa Ikeassa etsimässä niille hyllyt, joiden nyt olisi maanantaina tarkoitus tulla ulko-ovelle. Siinä sitten parisuhde punnitaan kun niitä aletaan kasailee. Tosin äitini muistutti, että olenhan kasannut lapsuudenkotimme ulkokaluston, kaksisohvasänkyä ja viimeasuntoni levitettävän sängyn, joten yksien hyllyjen pystyyn pistäminen ei tulisi olla mikään mahdoton tehtävä. Kun ne on saatu paikoilleen ja vielä tälläiset pikkujutut kuin taulut seinille ja parvekkeelle matto niin laitan kuvia tästä ihanasta uudesta asunnostamme, Nautin niin siitä, että divaani on suoraan ikkunan vieressä, josta voi katsella aamuhämärää aamupalaa syödessä tai sateen ropinaa illan pimetessä.

Tästä keväästä ei ole vielä tullut otettua kuvia, mutta nämä viimekesäiset kuvat saa jo hyvälle mielelle. 

Stockmannin hullareilla tuli tottakai käytyä ja ostettua mässyä vähän liiankin tiiviiseen tahtiin. Harry Potter ja Viisasten Kivi kirja löytyi kuvitettuna yllättävän halvalla, vain 13€. Pidin kovasti tästä kuvituksesta ja nyt oikein odotan, että on aikaa lukea tämä ensimmäinen Potteri rauhassa läpi. Tuossa viimevuonna pidin aika tiukan Pottermaratonin niin elokuvien kuin kirjojenkin osalta, joten samaan rupeamaan en heti aio ryhtyä. Koska Tampereen Stockalla ei enää elokuvia myydä, jouduin Cittarista hakemaan juuri julkaistun Tenavat elokuvan. Toinen katsomiskerta ei yllättänyt enää tietenkään niin vahvasti kuin ensimmäinen, mutta sai taas kaipuun lukea Tenavat pokkareita. Harmikseni ne kaikki on nyt kuitenkin lapsuudenkotonani. (Arvostelun elokuvasta voit lukasta täältä).

Osa Tenavat pokkareistani

Kävin viimeviikolla ystäväni kanssa katsomassa elokuvateatterissa elokuvan #Onnenonkija. Teen siitä elokuvablogiini syvemmän postauksen vielä, mutta se antoi kyllä mielenkiintoista näkökulmaa näin bloggausmielessä. En ole itse kokenut olevani mikään varsinainen bloggaaja, varsinkin kun minua ei kiinnosta mitkään yhteistyöt ja rahan hankinta tätä kautta, vaan omaksi iloksi kirjoittaminen. Tuo elokuva jotenkin antoi sellaista uskoa siihen, että sillä ei ole mitään väliä, onko itelläni lukijoita, tai onko blogini jotenkin rajattu tai teemoitettu tietyn kaavan mukaan, vaan että mistä on ite mukava pitää, enkä ottaisi paineita siitä, että kirjoitan liian harvoin (tai joidenkin mielestä liian usein). Luen itse blogeja päivittäin, mutta joskus se joka päiväinen päivittäminen tuntuu joissain paikoissa menevän vähän yli. Olen pyrkinyt tähän "muutaman kerran kuussa" tahtiin, mutta sekään ei ole mitenkään kiveen hakattua. Tavallaan hyvä kuitenkin että "vaadin" jotain sellaista itseltäni, koska muuten kirjoittaminen helposti jää iteltäni vain ajatuksiksi aivoihin, eikä niitä sakkaan suollettua ulos siihen tahtiin kuin haluaisi. Tekisi jopa vähän mieli katsoa elokuva uudestaan ihan vaan tästä bloggausnäkökulmasta, mutta koska siinäkin oli omat vikansa, niin odotan mieluummin blu-ray julkaisua.

       Sketsi sarjasta Studio Impossible. Samaisesta sarjasta on tämän kertainen tekstin otsikkokin otettu. Suosittelen todellakin, parasta sketsiviihdettä suomesta!

 Mintun Mietteet blogissa oli tälläinen haaste kuin 10 faktaa minusta. Lyhyesti haluan vastata tähän vielä sekavan postaukseni loppuun.

1.  Suomalainen sketsiviihde on aivan parasta. Olemme avomiehemme kanssa pitäneet maratonin, jossa katsottiin kaikki kotimaiset sketsisarjat, joita on vaan dvdlle (ja joitain van vhs-kaseteille) julkaistu aina vanhoista Spede Showsta tv-seen tuleeseen Siskonpetiin. Nostan tähän nyt muutamat sketsit esille, jotka on ihan parhaita:
Spede Show: Naisen logiikka, Pikkupojat, Rautakauppa, "Sauna palo poroks, mutta maattiin vaan" laulu, "Potkut sain" -laulu, Naurava Kulkuri
Älyvapaa Palokunta: Heppu Hei, Eikö ole mielenkiintoista- mies,
Soitin menot: Musiikin voimaa-laulu, pastori Silli, isä ja Poika
Lapinlahden linnut: Tarvajärvi kerho, Vesku-show jatkuu
Pulttibois: Heikki ja Kaija, James Potkukelkka
Kummeli: Kyllä lähtee, Matti Näsä, Speedy & Saku, Jouko ja Kosti,
Pulkkinen: Radiojuonnot, kopiovastaava, Kato Sauli terve
Studio Impossible: Teräsvilla, Sig pyöräilijä, Kyttyrä, Riki Sorsan Veli
Trabant Expres: Helvetin rikkaat Jullenburgit, Mieti mieti -mies
Vintiöt: Kuka on kingi, Juha Watt Tolvanen, Ravintolapällikkö
Putous: Ensiprinsiippi, Jussi-Laulu, Mikko Zetterbergin Täh häh niin laulu

2. Tampereen kesä on ihana, kun ei ole hyttysiä toisin kuin pohjosessa

3. Syön suklaata aivan liikaa

4. Tunsin suurta henkistä tyydytystä kun sain VHS-kasettini lajiteltua oikeaan järjestykseen divaaniini.

5. Minua ei itseasiassa enää yhtään kiinnosta ala mitä opiskelen, mutta viedään se nyt loppuun kun kesällä valmistutaan.

6. Käyn ihan  hiton paljon leffassa. Vähintään kerran kuukaudessa

7. En osaa syödä ruuan kanssa salaattia.

8. Keskellä yötä töistä tullessa kaipaan kuunnella suosikkibiletysbiisejäni, joten niin tein itelleni biletyssoittolistan.

9. Kännykkäni on tosi paskassa kunnossa, olen vaan liianlaiska ostaa uutta.

10. Istun kotona todella usein jalat ristissä, niin ei saisi tehdä.

 Vintiöiden ihan suosikki sketsini. Ja tuo ihana Santeri Kinnusen tukka

Muuttojuttuja

Tuossa ennen joulua taisin jossain postauksessani jo mainita, että koko taloyhtiömme saa häädön tulevan remontin takia. Kevät on mennyt siis hyvin pitkälti asuntoa etsien ja nyt semmonen on vihdoinkin löytynyt. Muutto alkaa tuntua jo konkreettiselta, kun kaikki kimpsut ja kampsut pakataan laatikkoihin, että mahollisimman nopeesti ne saatas siirrettyä ja purettua uuteen paikkaan. Laskeskelinkin jo, että meillä nyt valtaa olohuoneen, makkarin ja käytävien tilat n.40 pahvilaatikkoa/ muovilaatikkoa/pussukkaa/matkalaukkua/ & muuta kassia tavaraa, eikä kaikki edes näihin mahdu. Tässä muutamaa kuvaa tavaramäärästä:

Olohuoneen nurkassa on konsolipelit, parilootaa elokuvia, sekatavarat, kuivaruoka, lakanat, cd-levyt, lääkkeet, postikortit ja kasa vaatteita. Mattopiiskakin on kuvan oton jälkeen jo lisääntynyt

Matkalaukkuun pääsi oluttuopit ja hienommat lasit paksun aamutakkiin ja muihin vaatteisiin kääriytyneinä

Levarisoittimen vieressä on 6 laatikkoa elokuvia, kassillinen likapyykkiä, pikkupussi johtoja ja laukullinen sekatavaraa

Kaksi banaanilaatikkoa kätkee sisällensä taas hieman lisää elokuva ja pelejä, päällä oikein keikkuu mieheni pelilaatikot. Edempänä vihreässä pussissa on keräilemiäni videoita ja pyykkikorissa on lautasia vaatteiden välissä

Tälläisiä tornikasoja on tämän lisäksi vielä kaksi muutakin käytävillä, kaikki sisältäen sekatavaraa.

Elämäni aikana olen muuttanut yhteensä 6 kertaa, eikä millään kerralla ole kyllä omaisuus näin isoksi muistaakseni kertynyt. Syynä varmaankin on, että ensimmäinen muutto tapahtui porukoiden kanssa, ja kolme jälkimmäistä yksinäisenä opiskelijana aina sellaisiin "väliaika" kämppiin, joihin en ole koskaan edes halunnut tuoda koko omaisuuttani. Avoliitossa asuneena nyt on kyllä se oma keräilyharrastus välillä karannut käsistä ja tietenkin täytyy muistaa, että puolet tavarasta on mieheni omaisuutta. Koitan nyt siis olla kokematta syyllisyyttä liiasta materiasta. 

Uuden kämpän avaimet saadaan torstaina käsiimme (ainakin toivottavasti, on nimittäin hankaluuksia päästä kesken työpäivän niitä tuolta uuen asunnon omistajan toimistolta  hakemaan) ja virallinen muutto on nyt pitkänä perjantana, kun saadaan appiukko autoineen avuksi. Se onkin suuri helpotus, kun ei tämmöistä tavaramäärää ihan bussilla kuljetetakkaan Tampereen toiselle laidalle. Tietenkin tähän päälle tulee vielä huonekalut: parisänky, sohva, divaani, 2 tuolia, pikkupöytä, tv ja tv-taso, sekä mieheni pöytäkone ja tietokonepöytä & tuoli. Huhhuijjaa kun perjantaista tulee tosiaankin varmasti pitkä kaikkien kamojen kanssa. 

Oma prosessinsa on vielä pääsiäisen aikaan ja jälkeen tehtävä nykysen kämpän siivous, mutta taidan suosiolla jättää sen kuun viimeiseen päivään. Sen takia ollaankin varmasti eletty kuin pienet siat, kun ei olla viittitty siivota, kun tiedetään että sillon se imuri viimestään kaivetaan esiin. 

Mystisen kuvan on maalannut siskoni Niina Niskanen joskus vuonna nakki

Koko kevään on pitkälti ajatukseni pyörinyt muutossa, tänään alkaneessa työharjottelussa (& muissa koulujutuissa) ja työasioissa. Siksi olikin virkistävää käydä pikavisiitti keväisessä Helsingissä. Majoituimme mieheni kanssa Hotelli Seurahuoneella, joka oli oikein rauhallinen hotelli. Pidin sen klassisesta tyylistä, helposta sijainnista, rauhasta, hyvästä asiakaspalvelusta ja aamupala oli kaikin puolin monipuolinen. Siellä kyllä hetkittäin tunsin kevään tulon, vaikkei ulkona paljoa viihdyttykkään. Helsinkiin mentiin siis katsomaan Virgin Oil. Clubille Neljää Ruusua, jotka soittivat kyllä todella hienon keikan. Ei ihan yhtä hyvää, mitä viime syksynä Tampereen Klubilla, mutta hyvin lähellä. Heidän molemmilla keikoilla olen kyllä päässyt mukavasti kunnon hurmokseen.

Neljän Ruusun laulaja Ilkka Alanko

Odotan innolla uutta kämppää ja sitä miten saamme sen sisustettua itsemme näköiseksi. En ole koskaan ollut mikään sisustajaveikko, eikä se yllä pahemmin ole kiinnostanutkaan, mutta omalla tavallaan haluaisin saada kodistani visuaalisesti nautittavan.. Jos jollain on hyviä, hauskoja ja halpoja vinkkejä, niin niitä otetaan vastaan.

Minttu

Minttu on Maikki Harjanteen luoma lastenkirjahahmo. Ensimmäinen Minttukirja "Minä olen Minttu" julkaistiin vuonna 1978 WSOYn julkaisemana. Pitkään tätäkään kirjaa, kuten muitakaan vanhempia Minttuja ei ole saanut mistään, mutta vuonna 2013 ntamo niminen kustantamo teki vanhimmista Mintuista uusintapainoksia. Sitä kautta tuli itsellekkin hankittua nämä lapsuuden suosikkikirjan nykyään talteen. Muistan, etten lapsena paljon Minttuja omistanut, vaan lainailin niitä ahkerasti lähikirjastostamme. Omana taisin omistaa vain Mintun Lukukirjan ja vähän myöhemmin Minttu Yllättää kirjan.

Mintun Maailma on yhteisnide, joka sisältää Mintun Leikkikirjan, Mintun Eläinkirjan ja Mintun Lukukirjan

Tämä Mintun vuorokausi oli lapsena yksi suosikkini kirjan aukeamista

Minttu Yllättää sisältää Mintun tarinoita sarjakuvamaisemmassa muodossa

Klassinen, yksinkertainen ja hyvin todenmukainen sarjistarina :D

Aikuisena innostus Minttuihin lähti uudestaan siitä, kun löysin Tampereen Kyttälän kirpputorilta muutamalla sentillä Mintun Joulu kirjan. Se oli vähän kuluneessa kunnossa, mutta ensimmäiseltä painokselta nyt en voi priimakuntoakaan vaatia. Sen jälkeen innostuin tilaamaan Nämä kaksi ylempää Minttu kirjaa huuto.netistä. Harmikseni nuita ihan vanhimpia Minttuja, joita lapsena lainailin kirjastosta, en löytänyt sieltäkään.

Mintun Joulu

Minttu haluaa käpykuusen

Jouluihmisenä kaikki joulukirjat ovat minusta ihania ja niimpä huuto.netistä löytyi myös toinen, uudempi Mintun joulukirja. Tämänkin muistin omistavani lapsena, kun se postiluukusta kolahti. Ihanan tunnelmallisia.

Mintun Joulukirja

Hyvää Joulua Minttu!

Tämmöisenkin Minttu kirjan löysin huuto.netin kautta. En ollutkaan tätä ikinä lapsena lukenut

Minttu on juttelemassa talonmies Usko Pärssisen kanssa

Vuonna 2013 lähetin Maikki Harjanteelle kiitos kirjeen Minttujen kirjojen kirjoittamisesta ja yllätyksekseni sain häneltä jopa vastauksen. Maikki kertoi minulle juuri ntamon uusitapainoksista ja lähetti minulle kauniin Minttu kuvan.

Postia kirjailijalta

Ntamolta tilasin kaksi lapsuuteni suosikki Minttu kirjaa: Mintun kiva päivä ja Mintun puutarha. Näissä on molemmissa mielestäni mitä kauneinta värienkäyttöä ja yksinkertaisia tarinoita, juurisellaisia mistä lapsena pidin. Huomasin kait jo silloin, että rakastan tarinoita missä kuvataan teatteria ja luontoa.

Mintun Kiva Päivä- kirjassa Minttu viettää synttäreitä

Minttu saa syntymäpäivälahjaksi teatteriliput Nalle Puh- esitykseen

Minttu kasvattaa omaa puutarhaansa mummonsa luona

Ville veljen ja Mummun kanssa uidaan ja leikitään hiekassa

Ystävänilta

En yleensä pahemmin vietä ystävänpäivää. En jaa silloin lahjoja, tai katso imeliä rakkauselokuvia. Tämä ystävänpäivä meni siivoten ja laiskotellen. Ainoa erikoisin oli, että käytiin mieheni kanssa ulkona pizzalla. Se on jo harvinaista, käydään tosi harvoin ulkona syömässä.
Ystävänpäiväkortteja lähetin muutamia kappaleita ja sain myös muutamia. Ajattelin tehdä korttipostauksen, jossa sitten näytän nuitakin.

 
Omista ystävistäni voisin mainita sen verran, että tänä vuonna tulee pisin ystävyyssuhteeni täyttämään 20 vuotta. Se on jo mielestäni aika kova saavutus, kun ajattelee että molemmat täytetään tänä vuonna 25v. Ehkä juhlistetaan sitä sitten kun nähdään.

Nyt hyvää ystäväniltaa kaikille toivottaa Videonauhan Aikaa! 

Musiikin voimaa

Eilen, kun kävin päivällä ruokakaupassa otin pitkästä aikaa mp3-soittimeni mukaan. Siinä mettäpolkua kävellessäni tuli tajuttua, etten ole oikeasti kuunnellut kunnolla musiikkia enää moniin vuosiin. Olin jotenkin ihan hämmentynyt tästä havahduksestani, kun ajattelee että nuorempana ihan jokaisella vapaahetkellä oli kuulokkeet korvissa. Jotenkin ajan kanssa tuo musiikin kuuntelu on jäänyt, kun en omista tavallista cd-soitinta (tietokoneella musiikki ei kuulosta lainkaan niin hyvältä) ja ei enää tule niin helposti laitettua kuulokkeita korviin bussimatkan ajaksi Jotenkin ajankäytöntuhlaajana matkapuhelimen netti on sen korvannut.

 

Nörttismurffi (Fred, Come to Bed)

Minulla oli kunnia saada syntyä 90-luvun alkupuolella ihanaan ysärimusiikin aikakauteen. Sen aikaisesta lastenmusiikista Fröbelin palikat, Rölli ja Smurffit oli parhainta lastenmusiikkia. Smurffit oli varsinkin innoittajana tähän kuuluisaan ysäridanceen, jota kuuntelen mieluusti vieläkin. Oli ihanaa kuulla joku ysäribiitti ja tajuta, että tiedän tän smurffiversion. Smurffeilla muutenkin (varsinkin ensimmäisellä 7 levyllä) on itelleni ihan tunnearvoa, kun ne soi aina Barbien bändi leikeissäni.  Yksittäiset suosikki ysärihittini olivat: Macarena, Bailando, Uh la la la la, Gimme love, Barbie girl, Scatman, Cotton eye Joe,  I´m too sexy, Coco Jamboo ja Calcutta. Tietysti myös Spaissarit ja Bäkkärit oli kovassa kulutuksessa. Suomalaisista ysärikappaleista Neiti Groove, Tanssikengät ja Nylon Beatin ekat levyt olivat tärkeitä.

Los Del Rio - Macarena

Siinä Milleniumin aikaan ja 2000-luvun alkuvuosina tuli paljon kuunneltua musiikkia ja radiota vaan sen takia kun muutkin kuunteli, sillon kun se liitti enemmän osaksi yhteisöä. Opettelin kuuntelemaan hetkellisesti radiota ja monien artistien yksittäiset kappaleet oli silloin in. Ainakin Anactasian Letf outside alone, Maroon 5 This love, Pikku G:n ensimmäinen levy, Maija Vilkkumaan Ei ja @junkmail olivat sellaisia. Antti Tuiskun idolsajatkin voineet kai laskea tähän kastiin. Kuitenkin kaiken tuon keskellä fanitin hiljaa edelleen muitten salassa Bäkkärien klassikkoja. Äitin levyhyllyn kautta innostuin myös Dingosta.

@junkmail - Ei koskaan enää

Bakcstreet Boys - Everybody

Siinä ala- ja yläasteikäisyyden välissä, kun oma identiteettikin alkoi muotoutua tuli etsittyä musiikista myös sitä omaa juttuani. En halunnut ihan periaatteen vuoksi kuunnella sitä mitä kaveritkin, vaan etsiä sitä mikä on enemmän omaa tyyliäni. Yllättäen se löytyi suomalaisten elokuvien soundtraceilta. Pahat Pojat, Helmiä ja Sikoja ja Keisarikunta elokuvien soundtracilta ihastuin Olavi Uusivirran tapaan esittää kappaleita ja Irrallaan single tuli niiden pohjalta hankittua. 14-vuotis syntymäpäivälahjaksi sain Olavin levyn Nuoruustango ja samaisena syksynä ilmestyi hänen toinen levynsä Me ei kuolla koskaan. Se oli pitkään yksi suosikkilevyjäni ja edelleenkin yksi tärkeimmistä. 

Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan

Seuran ja ihastusten vaikutus kyllä muuten  alkoi näkyä kuuntelemassani musiikissa. Rock, heavy ja metalli tuli ylä-asteella vahvasti esiin ja sisäinen rokkarini vieläkin välillä heittäytyy lapsekkaasti moshaamaan. Rammstainin Amerika, Children OF Bodomin In your Face, Mokoman Marras, Kotiteollisuuden Valtakunta, Stam1nan Erilaisen rakkauden todistaja, Volbeatin Sad man´s tongue, Teräsbetonin Orjatar, Maj Karman Sid ja Nancy, Natsipaskan Hevimies, 51 Koodia Kahleet, Ensiferumin Lai Lai Hei, Metsätöllin Veelind ja Turmion Kätilöiden Pirun Nyrkki ovat sellaisia kappaleita jotka tuo paljon mieleen nuoruusajoistani ja siitä kuinka niitä käytiin fanittamassa keikalla ja laulettua kotona heavy karaoke dvdn ääressä.

Ensiferum - Lai Lai Hei, The Ugly World Tour, Club Teatria Oulu Maaliskuu 2011

15-vuotiaana löysin vihdoin sen oman bändini; The 69 Eyesin. Silloin tuntui kuin joku olisi ottanut verhot pois silmieni edestä ja sen vaikutus musiikkimieltymykseeni on ollut huomattava. Jos ystävät avasivat minulle oven raskaan rockin maailmaan, niin sixtarit avasivat sen tunnelmamusiikin maailmaan. Ilman tätä yhtyettä minulta olisi jääneet kaikki Hanoi Rocksin, H.I.M:in, Mustan Paraatin, Marilyn Mansonin, The Sisters Of The Mercyn, The Arkin, Danzingin, Carmen Greyn ja Reflectionin ihanat, kamalat ja raapivat rakkauslaulut kuulematta.

The 69 Eyes - Sleeping with lions, 45 Special Oulu, Marraskuu 2010

Hanoi Rocks - Million Miles Away, Tavastia Klubi Helsinki Huhtikuu 2009

Vielä yksi tyylillinen muutos pääsi tapahtumaan itsessäni, ennen nykyisen makuni muodostumista (joka on siis ysäridancen, metallin, gootti/glamrockin ja Uusivirran kaltaisen suomipopin sekamelska). Karaokelauluharrastukseni alkoi aikoinaan Dingosta ja vei Hevikaraoken läpi perinteikkäälle suomirock linjalle. Sieltä lähti kiinnostus ala Popeda! Bändistä oli hyvin helppo innostua: kun rock/metalli aikana levyt lainattiin kaupungin kirjastosta, niin suomirock aikana levyt löytyi helposti oman äitini hyllystä. Samaan innostukseen päätyi myös yhtyeet ja artistit Juice Leskinen, Eppu Normaali, Tehosekoitin, Neljä Ruusua, Leevi and The Leavings, Hector, Tuomari Nurmio ja Yö. 

Popeda - Kersantti Karoliina

Tämmöisillä tavoilla olen löytänyt omat musiikilliset suosikkini. Viime vuosina se ei ole muuttunut, eikä kamalasti lisääntynyt. Muutamia suomidance/ Rap & hip hop esiintyjiä ja kappaleita sinne on lisääntynyt (mm. Roope Salminen & Koirat, Antti Tuiskun uusi tyyli), mutta pääpiirteissään pysynyt samana.

Jotenkin siltikin koen musiikkimieltymyksieni puolesta itseni hyvin vanhaksi, kun en näin 24 vuoden ikäisenä tiedä mitään nykymusiikista ja tunnista lähes mitään, mikä Fat Ladyn tanssilavalla pauhaa. Tähdessä taas, jonka keski-ikä on lähempänä neliääkymmentä, tunnistan lähes jokaisen kappaleen. 

Voin kait tiivistää tämän vain sanontaan: Makunsa kullakin.