Kolmannen matkani Pariisiin olen tehnyt huhtikuussa 2011. Olin silloin opiskelemassa ja muistan, että lukuvuoden loppua kohden opiskelustressini oli suht korkealla. Matkan äiti tarjosi minulle myöhästyneeksi ylioppilaslahjaksi ja kyllä piipahdus ulkomailla teki terää ja antoi energiaa, mutta tuntui kuin koko matkaa varjosti jokin kiireen tunnelma. Siksi Pekka Kanista olen kait ottanut osuvan kuvan.
Tein Disneyland matkani tällä kertaa yksin, tuntui paremmalta jättää äiti shoppailemaan Pariisin keskustaan, kun hän ei pysty hypähtämään Disneyn taikavaltakuntaan samalla mielikuvituksen kapasiteetilla mitä minä. Kun saavuin puiston metrolla Pariisin keskustasta, niin siellähän alkoi heti pieni paraati. Ainakin Akun, Mikin ja muiden lyhytelokuvista ja sarjakuvista tuttujen hahmojen meininki oli oikein värikästä.
Disneylandeissa käynti menee aina vähän väkisinkin kiertelyksi, sillä täytyyhän tuliaisia kaupoista ostaa. Nyt kiinitin enemmän huomioita hauskoihin näyteikkunoihin.
Disneykapat ovat elämys jo itsessään. Nämä ovat kuin Disneystoreja, vaan mahdottoman paljon isompia ja niitä on joka nurkassa! Ostoksia tehdessä tarvitaan oikeasti aikaa ja jämeryyttä. Kyllä näissä saa rahansa helposti tuhlattua. Kyllä joka kerralla täytyy itselle budjetti laittaa, ettei ihan koko tiliä yhteen kauppaan tyhjennä.
Minulla on ollut joku taipumus kiertää Disneyland aina vasemmalta oikealle, eli aloittaa sieltä seikkailumaan puolelta ja päätyä satumaailmaan ja tulevaisuudenmaa on jäänyt käymättä. Tällä kertaa siellä ehdin vain piipahtamaan, mutta ensikerralla tein parannuksen. Nyt kuitenkin Pirates Of The Caribbean oli jo elokuvissa niin iso juttu, että pitihän tämä ajelu kokoea heti ensimmäisenä uudestaan.
Tämä ajelu tuo todella vahvasti mieleen sen lapsuuteni vhs-kasetin (jonka olen näin aikuisena saanut hankittua) ja sitä kautta merirosvokyyti on nostalginen. Big Thunder Mountainissa kävin kerran ajelulla ja se on juuri ja juuri niin hurja, että yhden kerran sen kyytiin uskallan mennä. Silmälaseja en kuitenkan uskalla pitää ajelussa päässä, vauhti on niin hurja. Sen takia menetänkin osan elämyksestä, mutta kyllä sen tunnelman siitä kaivosjunasta kokee ja tunteen vatsanpohjassa.
Robinson Crusoen puun kiersin jälleen kerran. Minulle Robinson Crusoe ei ihan yhdisty Disneyhyn, sillä en ole heiltä sellaista elokuvaa nähnyt. Enneminkin minulla tulee mieleen Tarzanien vanhempien puumaja.
Kummituskartanoa en tietenkään halunnut jättää väliin, tämä teki silloin ekalla Disneyland matkalla niin järjettömän suuren vaikutuksen.
Main Streetiä pitkin kiersin satumaailmaan, joka on minulle se Disneylandin kiehtovin ja taianomaisin paikka. Täällä todellakin ne oikeat, klassiset sadut muuttuu todeksi. Ensikerralla ehdin tähänkin pohjustmaan paremmin. Onhan se upea näky, kun Dumbo lentää!
Minulla on eräs vanha satukirja (josta kerron myös esi kerralla enemmän), jonka takia aina käyn Liisan Labyrintissa. Ruusuja maalataan, ne punaisiks muutetaan!
Tänne, tuonne, sinne?
Tietysti voin myös vedota siihen vanhaan Disneyland manokseen, jossa Herttakuningatar jahtaa lapsia, miksi aina tähän kohteeseen olen halunnut mennä.
Myönnettkööt, minulla ei ole paljoa muistoja tästä Pariisin matkasta. Johtuuko se alussa mainittu kiireen tunne sitten siihen vai mikä, en tiedä. Valokuvien avulla muistoja voi vähän verestellä, mutta tuolta matkalta olen ottanut ylättävän vähän valokuvia. En siis muista, jos olen muissakin kohteissa tuolla matkallani käynyt. Paraatin kyllä katsoin ja sen jälkeen suuntasin takaisin Pariisin keksustaan, jossa taisimme äidin kanssa mennä syömään. Disneylandin ruokahinnat ovat muuten todella korkeita, mutta kyllä tuolla kerralla suht edullisen kinkkuomelettilounaan jostain ravintolasta löysin. Jäätelöä tulee myös yleensä yksi syötyä Disneylandissa. Äitini ekalla matkalla osti kahvin ja sai sen Mikki Hiiri mukissa.
Onneksi parateja pyörii Disneylandissa monta kertaa päivässä, joten sellaiseen on mukava lopettaa oma päivänpituinen Disneyloma.
Hei hei Nalle Puh! Nähdään ensikerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti