sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kaupungissa launataina 90-luvulla

Jotkut niinkin yksinkertaiset asiat kuin kaupungissa käynti, voi nostattaa nostalgisia muistoja pintaan. Nyt kun ei saa käydä oikein missään, nousee elävästi mieleen ne kerrat, kun lapsena menimme autolla perheen kassa kaupungille. Isillä oli auto, äiti istui edessä ja me siskoni kanssa takapenkillä. Kaupunkireissumme suuntautui usein lauantaisin Ouluun ja 90-luvun puolivälissä se oli aivan erituntuinen kaupunki mitä nykyään.
En ole aivan varma oliko 90-luvulla Lelutapulin logo ihan tläinen, mutta saman näköinen poika siinä kyllä oli. Tausta oli vain silloin tumma.
Kaupungin keskus oli iso Anttila tavaratalo. Anttilassa katseltiin aina leluja ja joku pieni liukumäki siellä kanssa lapsille oli. Kiertelimme varmasti muissakin kaupoissa, mutta Anttilan lisäksi mieleen on jäänyt lelukauppa Lelutapuli City-talossa. Sen mainoksiakin meillä on televisiosta nauhalla ja haaveilin lapsena, että isona pääsen sinne töihin. Aina kun olis tauko, saisin leikkiä siellä myytävillä leluilla. Lelutapuli oli itsessään vähän tumma ja sen ulkopuolella oli isot neonvaot. Sivuseinämällä oli Barbeja vitriineissä ja hyllyisstä löytyi mitä ihanimpia leluja. Lähes joka kerralla jokin uusi lelu tuli minulle ostettua. Monesti ne olivat Polly Pocketteja tai Teeny Weeny Families leluja. Polly Pocketit ovat avattavia rasioita, joiden sisällä oli yleensä pikku nukke ja hänen kotinsa ja Teeny Weenyt eläimiä, jotka asuivat erilaissa tavaroissa. Heillä oli esim, kauppa, koulu, kahvila ja kirkko. Näitä leluja omistin aivan huikeat määrät ja kun kotona niillä leikin, rakensin kaikista taloista jättimäisen kylän lattialle ja itse istuin sen keskellä pienet nuket ja eläimet sormissani. Barbeja kuitenkin ihailimme jokaisella matkalla ja jouluisin ja syntymäpäivisin sainne yleensä yhden nuken. Lelutapulin nurkassa oli myös suuri leikkikompleksi, joka oli lapsiasiakkaille suunnattu. Se oli joku kerrostalon, liukumäen ja pallomeren välimuoto. Aina kerrostalossa leikittiin "kotista" kun siellä oli kotien keittiöt ja ylhäältä lopulta laskettiin alas. Siinä vaiheessa kun vanhemmat eivät enään jaksanet meidän leikkien loppumista odotella, siirryimme siltaputkea pitkin vastappäisen talon Raxiin syömään. Lelutapulista siis kulki ihan katettu ja siisti silta vastakkaiseen taloon, jonka yläkerrassa oli Rax pizzapuffet. Joskus söimme siellä, mutta usein menimme sieltä alas ja tadaa, olimme Hesburgerilla. Hese on aina ollut suosikki pikaruokapaikkani ja ihan perushampurilaista sielä tuli syötyä ja ranskalaisten kanssa tahdoin aina kurkkumajoneesia. Majoneesin mukaan sai vohvelista tehdyn kupin, johon majon sai laittaa. Vohvelikuppi oli ihan parasta, sillä sen sain aina jälkiruuaksi.
Tämmönen westernsaluuna oli ensimmäinen Polly Pocket taloni
Ruusukauneussalonki oli pitkään yksi suosikeistani, saman tyyppinen kylpylä on kanssa upea.
Teeny Weeny puput pitävät kahvilaa teepannussa
Monet lapsuudenmuistot menee usein hämäriksi vuosien saatossa, mutta muutamia suht selkeitä muistoja Oulussa käynneistä lapsena on. Äitini hyvä ystävä Anne asuu Oulussa ja hänen tyttärensä ovat suurin piirtein minun ja siskoni ikäluokkaa. Pienenä kävimme porukalla picnicillä Ainolanpuistossa, missä on ihana puutarha ja vesistöä lähellä. Leikkipaikkakin siellä silloin oli, missä tuli villiinnyttyä. Ainakin jossain vanhoisa valokuvssa olen herkutellut picnicillä herneillä. Pillimehuja ja eväsleipiä ja varmasti kavilasta ostettua pullaakin on ollut eväänä. Annen porukat olivat myös mukana hesellä, jonne menimme Leijonakuningas elokuvan jälkeen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että olisin itse elokuvissa ollut mukana, mutta hesellä olin sillä muistan Annen ja hänen tyttönsä surevan Mufasan kuolemaa hampparin äärellä. Mistä tulikin mieleeni ensimmäinen vahva elokuaveatterikokemuskeni. Vuosi oli 1999 ja Disneyn Tarzan oli saapunut Suomeen. Minä pääsin ruikutuksen jälkeen siskoni ja hänen ystävnsä kanssa katsomaan elokuvaa Formiaan, mutta näytös mihin olismme ostaneet liput oli loppuunmyyty. Sisko soitti silloin äitille varmasti ensimmäisellä kännykällään, että saammeko odottaa ja ottaa seuraavan näytöksen. Äiti ei ollut asiasta iloinen, mutta kun niin kovin haluttiin nähdä Tarzan, hän antoi periksi. Odotimme elokuvaa McDonaldsilla ja se olikin meikän eka kerta mäkkärissä, heseihmisiä kun olen. Happy Meal boxista sain Kaunotar ja Kulkuri 2 elokuvan Jalo koiran, joka eli kyllä Barbietalossani pitkään. Itse Tarzan elokuva oli aivan mahtava ja se oli ensimmäinen kerta, kun kuljin bussilla ilman äitiä.
Vaikken mäkkärillä kovin ole käynyt, omistin silti McDonalds Stacie nuken, jolta on tallessa vielä  Happy Meal ateria. Itse nukke on mennyt jo rikki.
Kerrotaan vielä kaunis vanha muisto Oulusta ja sen kirpputoreista. Ei ole hajuakaan mikä kirppis on ollut kyseessä, mutta vuosi on ollut veikkauksella 1996. Olimmme porukalla varanneet pöydän jostain tehdashallista, jossa sinä lauantaina oli jättimäinen kirpputoritapahtuma. Myyjät saivat tietty tehdä ostoksia toississä pöydissä ennen kuin koko paikka avautui yleisölle ja jossain vaiheessa olin karannut vanhemmiltani itsekseni shoppailemaan. Minulla oli pieni vaaleanpunainen olkalaukku, jossa oli muutamia viikkorahamarkkoja ja ostin sieltä itselleni Muumitalon ja tinkasin vielä hinnasta. 10 markalla san ihan oman Muumitalon, josta olin haaveillut Suuren Lelulehden sivuilta. Talossa ei ollut huonekaluja, ei hahmoja, ei lattioita, eikä kaikkia ikkunoita. Se oli kuitenkin ihan ensimäinen ostos, jonka olen tehnyt itse. Kotona askartelin latttian vaaleanpunaisesta kartongista ja Muumit muuttivat Merenhuiske laivasta omaan taloon.
Ensin meillä oli Merenhuiske, sitten ostin Muumitalon ja myöhemmin myin molemmat...
Ja aikuisena ostin molemmat. Muumitalo on Oulun kirpparlta, Merenhuiske Tampereelta.
Vaikken ikinä ole Oulussa asunut, niin siellä on varttuneempanakin tullut usein käytyä. Lapsuudenkotini nähden se on lähikaupunki ja Oulussa minulle pitkään olivat tärkeimpänä Anttila, Stockman, elokuvateatterit Formia ja Plaza, sekä Oulun tori ja kirjasto, unohatmatta tietenkään Club Teatriaa. Näistä enään jäljellä ovat Plaza, tori ja kirjasto. Oulun Kauppahallin olen aina yhdistäyt toriin, mutta sekin peijakas on lopettanut. Kauppahalli tuoksuu aina todella taivaalliselle, se kalan ja kahvilan tuoksujen yhdistelmä on legendaarinen. Anttila oli lyömätön paikka elokuva ja musiikkiostoksille ja Stockmannilta hain aina evästä elokuviin, sekä Hulluilta Päiviltä ostin karaoke dvd-levyjä. Formiassa kävin aina viimeiseen asti, kunnes Palaza avautui ja olen kyllä tykästynyt Plazaan. Elokuvateatterina se on todella tunnelmallinen. Oulun torilla on usein kesäpäiviniä ostettu mansikoita,/kirsikoita/jäätelöä ja syöty niitä siinä puisilla portailla meren äärellä. Lukioikäisenä Oulun kirjasto oli yksi pakopaikka itselleni, siellä saattoi viettää tunteja etsien vanhoja lehtiä tai musiikkia, jota lainata. Club Teatria taasen on se mesta, jossa olen nähnyt elämäni ensimmäiset rokkikeikat, joiden tunnelmaa ei voi unohtaa.
Ensimmäinen rokkikeikka Club Teatrialla oli The 69 Eyes syksyllä 2007. Kuva on otettu ekalla simpukkapuhelimellani, joten ei ihmekkään, että kamera ei ole kovin tarkka.
Ajattelin antaa aluksi Oulun kaupunkikierrokselle otsikon Paska Kaupunki Kauko Röyhkän kappaleen mukaan, mutta muutinkin mieleni. Oulu nimittin tuntuu paskalta kaupungilta, mutta nostalgialasien läpi se näyttääkin ihan kauniilta, ainakin jos menemme aikakoneella 25 vuotta taaksepäin.
Ookko nää Oulusta? Pelekkääkkö nää polliiseja?

1 kommentti: