Trulleja liikkeellä

Pohjois-pohjanmaalla mistä olen kotoisin, pääsiäisen palmusunnuntaina minunkin oli lapsena tapana kaveriporukassa virpoa. Emme kutsuneet pääsiäisnoitia noidiksi vaan trulleiksi, vaikka samasta asiasta onkin kyse. Tänään meidänkin ulko-ovea pimputettiin kerran ja oven takana taisi olla trullijoukko. En tiedä, ei uskallettu avata ovea, sillä emme halua vitsaa. Eikä meillä kyllä heille palkkaakaan olisi ollut. Pääsiäisenä tykkään nauttia suklaamunista ja pupuista ja muista herkuista, joten eipä minulla ole sellaisia tarjota muille.

 

 

Itse kävin aikoinaan virpomassa noin 7-12 vuotiaana kaveriporukkani kanssa. Keräsimme yhdessä pajunkissoja ja jaoimme ne tasan. Jokainen yksin kotonansa askarteli omat vitsansa, niin kaikista tuli erilaisia. Itse käytin koristeena värikkäitä höyheniä ja maalattuja munankuoria. Niiden teko olikin hankalaa, sillä munan sisus oli vaikea puhaltaa pienestä reiästä pihalle, eikä oksat meinanneet munankuoria jaksaa kantaa. Kuoret maalattiin aina vesiväreillä.

Trullipukeutumiseni oli kumpparit, pitkä hame, essu, iso huivi hartioille, jenkkihuivi päähän ja siskon mascaralla pyöritetiin mustia pisamia poskeen. Kuparipannu toiseen käteen palkkioihin ja vitsakimppu toiseen ja ei kun menoksi.

Koska asuimme lapsiperhealueella kävimme kolkuttamassa tietysti toisemme, tuttujen koulukavereiden, sukulaisten ja ihan tuntemattomienkin ovia. Omista sukulaisistani ei tuolloin asunut samalla suunnalla ketään, joten minusta on vähän hölmöä kun jotkut vanhemmat neuvovat, että virpominen pitäisi sallia vain tuttujen ja sukulaisten luona. Ehkä olisin tänä vuonna avannut oven, jos olisin valmistautunut virpojiin. Muistan kerran kun olin jo yläasteella ja virpomiset oli jo jääneet takseni, niin äitini oli hankkinut suklaamunapussin, jota olisi jakanut virpojille. Niitä ei sinä vuonna käynytkään yhtään ja sain pussin itelleni. Eikä sen jälkeen ole mitään virpojille hankittu, eikä niitä ole käynyt. Ilmiö loppui heti kun minä nuorimpana lapsena lopetin. Ehkä ne virpojat aistii, että tuo aikuisten talous ei virpojista välitä. He ovat oikeassa, sillä äitini on allerginen pajunkissoille, joten vitsat jäisi väkisin ulos.

 

Virpomisreissulle lähetään tietenkin ahneesti palkan perässä. Mitä aikaisemmin, sen paremmin. Puoli yheksästä yhteentoista oli paras virpomisaika, sitä ennen oli liian aikaista ja jälkeen liian myöhäistä. Virpomispalkaksi tuli saatua mandariinejä, pieniä suklaamunia, isompia munia, joskus ihan jättimunia, pääsiäispatukoita, Suffel patukoita, lakua (josta tehtiin vaihtarit kaverin kanssa, kun en lakusta tykkää), vanhoja joulukonvehteja ja kaikkien himoitsemaa rahaa. Kolikoita sai joko ensimmäisenä aamun tunteina tai niiltä viimeisiltä ovilta. Rahaa antoivat he jotka eivät olleet varautuneet trulleihin. Pennosia, yhden, viiden ja jopa 10 markan kolikoita kerrytettiin, loppuvuosina 1€ ja 2€ kolikoita. Viimeisestä virpomisvuodestani muistan sen, että jaoin suklaata siskoni kanssa, istuimme olohuoneen matolla mihin paistoi aurinko ja katsoimme videolta Austin Powers ja Kultamunan.

Auringonkeltaista pääsiäistä ja kevättä!