Nyt sytytämme kynttilän

Ensimmäinen adventti oli eilen ja sain kuin sainkin laittaa kotini joukukuntoon. Nautin niin kovasti joulukoristeista yms, että olen miettinytkin pitäisikö pistää pystyyn kokonaan erillinen joulublogi? Koen kuitenkin olevani siihen ehkä vähn liian laiska, joten toimikoon tämä videonauhan aikaa edelleenkin tälläisena päiväkirja/lifestyle/videonostalgia/sekoboltsi blogina. Helpompaa se on itselleni ainakin näin.

Joulu on jo ihan kohta ovella, enkä edes nyt haluaisi ajatella mitään muuta kuin sitä. Koitan sysätä päässäni kaikki kaukaisemmatki ajatukset ja stressin päästäni pois kuten koulujen haun / mahollisen työpaikan vaihdon tai lisäkoulutuksen / tulevan näytelmän repliikkiien opettelimisen yms. Itseasiassa haluan ajatella vaan juhlapyhiin asti, en kauemmas.

Joulukoristeitani

Koristuksia

 Tein viikonloppuna pitkiä 12 tunnin työpäiviä, joten oli ihanaa kun sunnuntain sain kokonaan pyhittää rakkaille joulukoristeille. Vanhat joululehdet on tässä lukemisena ja kirjastosta vähän jouluisia Aku Ankkojakin hain iltapalaksi. Tortut anopin tekemällä omenahillolla odottaa syöjiä ja piparitkaan eivät palabeet uunissa. Komea kasa joulukalentereita odottaa sängyn vieressä avaamistaan ja olen jo ihan tohkeissani että saan torstaina vohdoinkin katsoa The Joulukalenteria taas vuoden tauon jälkeen. Tulevassa joulukonsertissakin saan laulaa yhden suosikkikappaleeni kyseisestä joulukalenterista, sillä onhan se rankkaa olla tonttumies.

Joulun taikaa joulufoormin lahjavahdosta tuli tämmönen paketti

Stockmannilla oli upeita joulukoristeita

Minttu Vaahteran katveessa on taas heittänyt ihanan haasteen ilmoille johon on ilo tarttua, eli jatketaan lauseita:

Kun olin pieni jouluna me aina... katsottiin Samu Sirkan joulutervehdystä. Ja niin katsellaan edelleenkin.

Joulun ruokapöytään kuuluu... rosollia, perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, kylmä- ja lämminsavuporoa, graavi- ja suolasiikaa, joululimppua, suklaata, torttua omena tai vadelmahillolla sekä äitin tekemää siianmätimössömoussea.

Joulupukin kuuma linja... sisälsi ennen paljon parempia piirettyjä lkuin nykyään. Mutta siltikin sitä tulee aamuisin katseltua samalla kun lukee Mauri Kunnanksen Joulupukki kirjaa.

Joulu aurinkorannalla... ei olisi kivaa. Jouluun kuuluu tälle pohjosen likalle kylmä, lumi ja pakkanen.

Naapureilla on jouluvaloja pihalla

Lumi... on kaunistava ja lämmittävä elementti. Se on yhtä tårkeä osa kuin kynttilät tai suklaa tai piirretyt. Muutaman mustan joulun olen viettänyt ja tunnelman latistaja se oin aina ollut.

Joulumusiikki... on soinut minulla jo syyskuussa, tosin maltillisesti. Siitä tosin voi tulla helposti ähkyyn ja olen aika tarkka siitä mistä joululauluista tykkään.

Joululahjat... on välillä itsekät, välillä kaunis ajatus. Minun jouluuni kuuluu lahjat, oli ne sitten käytännön tavaroita tai ylläreitä. Yllärit on tosin aina kivoja ja sellaisia on myös hauska antaa.

Joulupukki... ei ole käynyt luonani enää pariinkymmeneen vuoteen. Se elää minulla suosikkisaduissa kauniisti piirrettynä. Jos törmään pukkkiin torilla voin kyllä morottaa, mutten kotiini kutsuisi.

Suklaakonvehdit... on yksi paras asia tässä ajassa. Niitä on niin paljon niin hyviä ja niin monelaisia. Ikuinen suosikini on Wiener nougat.

Joulutorttuja... on herkullista syödä ilman luumuhilloa. En voi sietää luumuhilloa. Omenahillo ja vattuhillo käy paremmin. Siksi en koskaan syö vieraissa torttuja, kun niissä on aina luumuhilloa.

Tampereen Tallipihalta löytyi ihana mietelause

Piparkakut... oli lapsena suurta herkkua, mutta enää ne ei niin maistu. Nautin jopa niiden tekemisestä enemmän kuin syömisestä, kun Piparkakkutaikina on niin helppo tehdä itse.

Joulukuusi... on muovinen ja laitetaan pystyyn vähän ennen aattoa. Siihen tungetaan niin paljon koristeita, ettei jeesusteippi sieltä takaa näy minnekkään, mikäsitä pitää pystyssä. Pikku kissamme aikonaan kiipeili kuusessa paljonkin, mutteienää näin vanhempana.

Jouluaattona... nautin ruuasta, saunasta, lumesta ja piirretyistä. Yleensä paras hetki aattona on ihan se aamu ja odotuksen tunne.

Joulupäivänä...olen aina vähän surumielinen, kun aatto on ohi ja tajuan että pitää taas odottaa vuosi tätä ihanuutta. Silloin tulee laiskoteltua ja nautittua yleensä lahjoista ja hengailtua ja puhuttua syvällisiä perheen ja Noki pojan kanssa.

Takapiha on jo lumenvalkoisena

On rankkaa olla tonttumies