Joulu kotona

Joulu on minulle äärimmäisen rakas juhla. Panostan sen koristeluun ja tunnelmaan ja joulunpyhät haluan aina vain nauttia. Niin tein tänä jouluna. Ei erikoisempia ohjelmia, ei menoja. Rauhaa ja fiilistä. Aina se joulun tuntu ei vain löydy. Itselläni se aamulla ei ihan kutittanut varpaannipukoissa vaikka halusin, mutta Lumiukkoa katsellessa tuli se olo; nyt on joulu.

Tuohon valokuvaan olen saanut kiteytettyä sen minun jouluni hetken. Laitoimme kuusen esille ennen aattoa ja joululahjat sen alle. Boris oli heti paketteja nuuhkimassa. Eikä ihme, jotain tuoksuvaa hän saikin lahjaksi.

En muistanutkaan saamiani joululahjoja kuvata. Sain kuitenkin mukavasti paketteja. Niistä löytyi mm. pari elokuvaa, Aku Ankka sarjakuva, sohvatyyny, t-paita, saunasetti, saippuasetti, suklaata... Börre sai pari uutta lelua, joiden kanssa pyhät meni riehakkasti leikiten. Lahjat jaettiin Samu Sirka Joulutervehdystä katsellessa.

Ennen Samu Sirkkaa katsoin videolta Mikki Hiiren Jouluaatto elokuvan. Se on minulle aivan äärimmäisen rakas. Olen iha pikkutytöstä asti tapittanut sitä filmiä. En osaa edes kuvailla minkälaisen tunnelatauksen tämä elokuva minulle aiheuttaa. Alkulaulusta nousee melkein kyyneleet silmiini.

Saimme muovikuusen viime vuonna asuntoomme mieheni isän vanhalta työpaikalta. Kuusi on suht hyvässä kunnossa ja kyllä lähes kaikki koristeet sinne kerralla laitoin. Tässä muutamia ykstyiskohtia:

Tänä vuonna sainkin ennätysmäärän joulukortteja, jopa parikymmentä. Kyllä täläinen korttikeräilijä ilahtui niistä. Tämä saatiin viime vuonna mieheni tädiltä.

Tammikuu on mennyt töitä tehdessä ja lumen saarroksissa. Olenkin harkinnut suksien ostoa. Kevätsiivous on saanut aikaan sen, että olen tyhjentänyt kaapeja ja koitan myydä kaikkea turhaa pois, mutta samalla saada keräilyjäni täydemmäksi. Tenavat kokoelma alkaa olla jo kasassa. Tenavat sarjakuvista aionkin jossain vaiheessa tehdä kokonaan oman postauksen. Laiskoina hetkinä kun lukeminen ei ole maittanut, aloitin vahan kunnon Sinkkuelämää maratonin. Siihen jääkin helposti koukkkuun.

Tuossa joulukoristeita kaappin laittaessani otin rakkamista koristeistani vhän valokuvia. Saatte joskus nähdä tarkemin niitäkin. Mutta nyt kevättä kohti.

Barbien Aattoaamu

Barbien perheessä on herätty aattoaamuun. Barbie on ihan aamupirtelönä ja Shelly tapittaa innokkaasti teevision joulukalenteria. Staciekin on saanut silmänsä auki. "Ihanaa kun on joulu. Saadaan olla vapaalla ja syödä hyvin." Huokaa Stacie ja ottaa punaisesta konvehtirasiasita suklaapalasen.

Keittiössä Skipper on laittamassa juuri kalkkunaa uuniin iltaavarten. Hän ja Miranda ovat jo laittaneet juhlavaatteet ylleen. "Puurolle" huutaa Miranda yläkertaan.

Perhe kokoontuu keittiöön syömään joulupuuroa aamupalaksi. Barbie syöttää Shellyä, hän kun on vielä aika sottainen.

Aamiaisen jälkeen Barbie on kanssa vaihtanut juhlavaateet ylleen. Hän siivoaa keittiöst aamiaistarvikkeet pois ja nostaa jo päivällistä pystyyn ja koristelee samalla keittiötä.

Shelly on kassa vaihtanut joulumekon ylleen ja maistelee jo että olohuoneen tajottavat ovat tarpeeksi hyviä vieraille.

"Lähdemme ulos. Kiraja Todd tulee meidn mukana" Huikkaa Stacie lumilauta kainalossaan. Miandakin on kaivannut kelkkansa esiin.

Ensimmäinen jouluvieras jo saapuukin. Ovella on Ken. Hänellä on Barbielle joululahja. "Rauhallista Joulua Barbie" Ken toivottaa.

Skipper ja Shelly lukevat yläkerrassa kirjaa. "Oli hiljainen jouluyö, ja porojen kolke kuului katolta..."

Stacie ja Miranda ovat innoissaan ulkoilusta. He tapaavat Toddin laskettelemasta ja Kiran luistelemasta. Yhdessä he lähtevät porokyydillä kotiin.

Jouluateria onin jo valmis ja kaikki käyvät innokkaina syömään.

Nuorimmat ovatkin jo siirtyneet jälkiruuan kimppuun ja Shellyn ystävä Susiekin on saapunut.

"Reki on valjastettu. Tulkaahan jo!"

Yhdessä matkustetaan ison kuusen luo juhlimaan.

Eiköhän joulupukki saavu kohta...

"Kyllä Pukki tietää; Hyvää Joulua! Tässä on kaikille teille lahjoja. Olette olleet todella kilttejä tänä vuonna"

Joulun taikaa!

Kotna jatketaan juhlia ja tunnelmao katossa. Ihanaa Joulua

Christmas time is hiere

Jouluun on enää kaksi viikkoa! Pian siis saamme katsoa jälleen Samu Sirkan joulutervehdystä ja avata kuusen alla paketteja ja syödä napamme täyteen poroa ja suklaata. Tosin, olen niitä kyllä jo etukäteen maistelut, hyvää oli. Tänään tein mokkapaloja ja en muistakkaan, milloin olen saanut yhtä mehukkaita mokkapaloja tehtyä. Onnistuivat aivan 10/10. Meni ihan niin kuin Strömsössä ja paremminkin.

1. Adventtina koristelin kodin joulutunnelmaan ja koristeista nautitaan koko kuukausi. On ihanaa kun saa laittaa joululiinan pöydälle ja kynttelikön ikkunalaudalle ja aamupalalla voin lukea joululehtiä siinä tunnelmassa.

Luntaki on parin otteeseen satanut ja voi kuinka se on kaunista. Lumisella ilmalla käyn niin mielelläni lenkillä ja korviin laitan soimaan joulumusiikit. Nyt lumi tosin on sulanut, mutta koska on pakkasta niin piha on valkoisena kuurasta.

Mitä olisi joulukuu ilman joulukalenteria. Minulla niitä on kuusi, joista kaksi ovat tässä. Veikkauksen kaleteri on muutamaa sydäntä vailla jättipotti. Sitä odotellessa, on ihan varma voittoarpa.

Kuuskynttelikkö on perintönä äidiltä. Äiti kertoi, että mummini on joskus osanut kolme samanlaista kyntteliköä 80-luvun alussa. Yhden itselleen, yhden tädilleni ja yhden äidille. Nyt kun mummi asuu hoitokodissa ja äiti löysi mummin vanhan kuusikynttelikön, sen sain minä. Vanhojen kynttelikköjen valo on todella kaunis. Kävin muuten pohjoisessa porukoillani, ennen kuin koronan toinen aalto valtasi pahemmin Suomen ja siellä sain tehdä perinteisen joulutaulun esille. Nuo kiiltävät kortit ovat olleet esillä niin kauan kuin muistan ja valkoiset sytroksipallotontut olen askarrellut joskus 6-vuotiaina. Vähän nolon näköisiä, mutta hellyyttäviä.

Boriksesta en ole vielä joulukuvaa saanut otettua. Muutekin Boris on kipeänä ollut ja siksi saanut nyt paljon huomiota. Kävimme eläinlääkärissä viikolla ja tänään saatiin tulokset, että virtsanäytteestä on löytynyt verta. Onneksi sain toisele eläinlääärille lähemmäksi ajan ensiviikolle, niin otetaan Boriksesta vähän verikokeita. Eiköhän siitä selviä mikä mussukalla on hätänä, kun yksi päivä pissaili ympäri nurkkia. Sitä nauroinkin, että Börrellä on samanlaisia oireta, mitä itselläkin tässä syksyn mittaan. Ollaan näköjään niin läheisiä, että stressi ja sairaudet tarttuvat :)

Minulla on pari blogiteksti-ideaa vielä ennen joulua, katsotaan millä aikataululla jaksan ja innostun niitä rustaamaan. Enköhän vähintään jouluaatoksi saa ainakin toisen julkaistua, silloin perehdytään vähän jouluisten tarinoiden maailmaan. Rentouttavaa joulun odotusta!