Christmas time is hiere

Jouluun on enää kaksi viikkoa! Pian siis saamme katsoa jälleen Samu Sirkan joulutervehdystä ja avata kuusen alla paketteja ja syödä napamme täyteen poroa ja suklaata. Tosin, olen niitä kyllä jo etukäteen maistelut, hyvää oli. Tänään tein mokkapaloja ja en muistakkaan, milloin olen saanut yhtä mehukkaita mokkapaloja tehtyä. Onnistuivat aivan 10/10. Meni ihan niin kuin Strömsössä ja paremminkin.

1. Adventtina koristelin kodin joulutunnelmaan ja koristeista nautitaan koko kuukausi. On ihanaa kun saa laittaa joululiinan pöydälle ja kynttelikön ikkunalaudalle ja aamupalalla voin lukea joululehtiä siinä tunnelmassa.

Luntaki on parin otteeseen satanut ja voi kuinka se on kaunista. Lumisella ilmalla käyn niin mielelläni lenkillä ja korviin laitan soimaan joulumusiikit. Nyt lumi tosin on sulanut, mutta koska on pakkasta niin piha on valkoisena kuurasta.

Mitä olisi joulukuu ilman joulukalenteria. Minulla niitä on kuusi, joista kaksi ovat tässä. Veikkauksen kaleteri on muutamaa sydäntä vailla jättipotti. Sitä odotellessa, on ihan varma voittoarpa.

Kuuskynttelikkö on perintönä äidiltä. Äiti kertoi, että mummini on joskus osanut kolme samanlaista kyntteliköä 80-luvun alussa. Yhden itselleen, yhden tädilleni ja yhden äidille. Nyt kun mummi asuu hoitokodissa ja äiti löysi mummin vanhan kuusikynttelikön, sen sain minä. Vanhojen kynttelikköjen valo on todella kaunis. Kävin muuten pohjoisessa porukoillani, ennen kuin koronan toinen aalto valtasi pahemmin Suomen ja siellä sain tehdä perinteisen joulutaulun esille. Nuo kiiltävät kortit ovat olleet esillä niin kauan kuin muistan ja valkoiset sytroksipallotontut olen askarrellut joskus 6-vuotiaina. Vähän nolon näköisiä, mutta hellyyttäviä.

Boriksesta en ole vielä joulukuvaa saanut otettua. Muutekin Boris on kipeänä ollut ja siksi saanut nyt paljon huomiota. Kävimme eläinlääkärissä viikolla ja tänään saatiin tulokset, että virtsanäytteestä on löytynyt verta. Onneksi sain toisele eläinlääärille lähemmäksi ajan ensiviikolle, niin otetaan Boriksesta vähän verikokeita. Eiköhän siitä selviä mikä mussukalla on hätänä, kun yksi päivä pissaili ympäri nurkkia. Sitä nauroinkin, että Börrellä on samanlaisia oireta, mitä itselläkin tässä syksyn mittaan. Ollaan näköjään niin läheisiä, että stressi ja sairaudet tarttuvat :)

Minulla on pari blogiteksti-ideaa vielä ennen joulua, katsotaan millä aikataululla jaksan ja innostun niitä rustaamaan. Enköhän vähintään jouluaatoksi saa ainakin toisen julkaistua, silloin perehdytään vähän jouluisten tarinoiden maailmaan. Rentouttavaa joulun odotusta!