Minäkin voin olla prinsessa

Näin kesällä minusta on ihana pukeutua mekkoon. Se onkin hassua, että löysin mekkorakkauteni aika myöhään. Pkkutyttönä en oikeastaan ikinä tykännyt mekoista, sillä aina niiden kanssa piti laittaa sukkahousut, joita inhoan. Vasta lukioiässä opin hameiden ja mekkojen käytön uudestaan, kun leggingsit tuli muotiin ja tajusin, että näitähän voi käyttää sukkahousujen tilalla. Nykyään käytän mekkoja ainoastaan kesäisin ja juhlissa. Talvella paksujen leggingsien kanssa sopii hameet ja keksin näin vanhana jopa keinon miten sukkahousut tuntuu jalassa mukavilta (vinkkini: laita alushousut sukkahousujen päälle, pysyy paremmin pakoillaan)

Prinssi Ken ja Prinsessa Barbie syövät romanttisesti spagettia

Wanhojen tanssimekkoni

En muksuna muutenkaan ollut erityisen prinsessamainen. Leikin kyllä paljon Barbeilla, mutta arkisia leikkejä, en prinsessaleikkejä. Jotenkin nyt mekkopäällä tunnen itseni aina prinsessaksi ja haluaisin laittaa kruuun päähän ja tehdä hienoja prinsessatervhdyksiä. En kyllä koskaan ollut kuningasmielinen, vaikka jokin tuollaisessa hovielämässä kyllä kiehtoo. Yhdistän prinsessoihin aina hienot mekot. Olkoot se sitten iso, muhkea juhlamekko, tai tavallinen arkimekko. Minun maailmassanai prinsessat pukeutuvat aina mekkoihin. Nyt esittelen minun omat prinsessamekkoni, eli kaikki mekot mitä omistan:

Valmistujaismekko

Ohkanen mekko helteisiin

Fiftarihenkinen mekko. Ilmeeni on niin tyhmä, että laitin tilalle trollfacen.

Erittäin lyhyt kukkamekko

Jokainen nainen tarvii pikkumustan kaappiinsa

Punanen mekko, joka sopii niin juhliin kuin arkeen

Äitin tekemä mekko, kangas on suoraan Ihmemaasta

Juhannusmekko, sillä tämä on joka juhannuksena ylläni

Prinsessat ovat minulle tutuimpia Disneyn elokuvista. Niistä minulle läheisimmät ovat Tuhkimo, Ariel ja Jasmine. Minusta on hassua, kuinka Disneyprinsessoiksi lasketaan myös mm. Mulan, joka ei ole mitään kuninkaallista sukua. Tosin, eihän Tuhkimo tai Bellekään ole syntyperäisiä kuninkaalisia, vaan he ovat nimen omaan avioliiton kautta päätyneet prinsessoiksi. Tälläiset "satu"prinsessat kuvataan yleensä avoimiksi, suvaitsevaisiksi, ahkeriksi ja kilteiksi. En osaa sanoa pitäääkö nämä piirteet yhtään paikkaansa oikeiden prinsessoiden luonteiden kanssa. Satuprinsessana olemisessa olisi kyllä ihana oma hohtonsa: saisi asua linnassa, olisi palvelijoita, kokkeja, puutarhureita, voisi lentää ykisarvisella ja tietenkin tapailla komeita prinsessejä. Toisaalta satuprinssit eivät yleensä vaadi leidinsä olevan prinsessoja, vaan he tykkäävät enemmän tavallisista maalaistytöistä jotka osaavat ajatella ja ovat arksia ihmisiä. Se kait tasapainottaa näiden prinssien elämää.

Tähän linnaan minä muuttaisin jos olisin satuprinsessa

Lentäisin yksisarvisella valtakuntani yli

Tuhkimo ja prinssi Disneylandissa

Tuhkimo Barbini

Uusin hankinta: Tuhkimo mekko

Jokainen voi olla oman elämänsä prinsessa. Mekko ja tiara päässä sitä tunnetta pääsee edes hitusen lähemmäksi, mutta ei nekään ole välttämättömiä. Ihania kesäpäiviä kaikille prinsseille ja prinsessoille.

Unelmieni prinssi Henry elokuvasta Ikuisesti sinun

Prinssini Boris

Barbie prinssi ja prinsessa

Kesän alkutaival

Päässäni on soinut Smurffien kipale Kesäolo on, kesäolo on, kesäolo ooeooon, oujee.. Kyllä olen aloittanut virallisesti kesän tällä viikolla. Nahkalätsä lensi hattuhyllylle, samalla kun otin käyttööni viime kesänä ostamani lippiksen. Olen kulkenut caprit jalassa ja tänäaamuna aloitin jo kesämekkokaudenkin. Tuntuu ihanan ohuelta päällä, eikä hiosta lainkaan.

Olen kävellyt uimarannoilla, nurtsilla ja hiekalla. Varpaisiin on tullut jo ekat pikkurakot, näin kesän ensimmäisen perhosen (punaruskea) ja sain ekan hyttysenpiston. Terassilla en sentään ole vielä juonut, mutta eiköhän sekin tule pian korkattua. Omalla parvekkeella olen hillunut Borikseni kanssa. Työnhaku on aktiivisen laiskasti edelleen menossa ja samalla energialla luen pääsykokeisiin. En ole koskaan ollut hääppöinen englannissa, joten kokeisiin luku on hitusen haastavaa. Onneksi on googlekääntäjä apuna.

Äitienpäivä on tulossa ja miehen äidille ollaan menossa silloin lounaalle. Normaalisti viettäisimme appiukkomme luona koko viikonlopun, mutta koska talouteemme hankittiin auto, voimme matkata sinne pikavisiitille. Oma äitini kävi pari viikkoa takaperin yökylässä ja pidimme hauskaa. Kävimme Tampereen Työveän Teatterissa katsomassa Luulosairaan, istumassa baareissa, kiersimme kirpputoreja ja syötiin Naughty Brgrissa. Sieltä saakin Tampereen parhaatburgerit. Pekonihillo on niin nammm...

Iltasella pelasimme yhdessä skib-poa ja katsoimme blu-rayna uusimman Tuntemattoman Sotilaan. Siitä äitikin eltyi kertomaan minulle lapsuuden tarinoitaan ja juttuja, mitä on omilta vanhemmilta sota-ajasta kuulut. Oikein mielenkiintoista. Ennen äidin lähtöä kiersimme uuden Ratinan kauppakeskuksen, josta totesimme että muutaman yksittäisen kaupan lisäksi paikassa ei ole mitään muuta hyvää kuin kahvilat ja ruokapaikat.

Roberts cafesta sai ihania herkkuja, vai mitä sanotte kookosvalkosuklaapötköstä sekä peruskokoisesta kaakaosta. Muuten viikot on mennyt arkisena ja lähes itseään toistavina. Olen sentään pyrkinyt jonkin sortin rutiineihin, eli käymään kerran viikossa salilla, uimassa ja sauvakävelemässä. Viime viikolla oli lesbokaveripariskunnan polttareissa pornokaupassa ja improkeikalla. Valitettavasti Heitto jäi jumbosijalle, mutta pirun hauskaa minulla ainakin oli HarhaLiike Allstars kisassa.

Noh, seuraavilla keikoilla sitten. Ainakin hymy on minulla tuolla keskellä herkässä tässä takahuone selfiessä juuri ennen lauteille astumista.

Boriksen kanssa on kaikki sujunut hyvin, mutta vähän levoton höpötassumme on ollut. Ulos halutaan joka kolmas minuutti, ellei sitten nukuta. Myös yöllä. Olen onneksi kehittänyt hyvän tavan saada Boriksen nukahtamaan. Kun tämä mouruaa yöllä ulko-ovella nostan hänet sänkyyni ja nojaamaan jalkaani vasten. Yleensä viidennellä kerralla hän nukahtaa. Tämä tosin johtaa siihen, että itse nukun missä ihmeen vinossa asennossa, mutta toisaalta rauhassa. Tänään ulkona ihailimme yhdessä puista, jotka vihdoin ovat saaneet lehtensä.

Äitin käydessä hän heltyi ostamaan minulle uudet kengät. Vitosen kauniit sandaalit kyllä saivat isovarpaani jo rakoille, mutta näillä on niin hyvä kävelyttä kissaa, kun ei tarvi kuin sujauttaa jalkaan.

Ulkona on ihana olla kun pikkuisen tuulee ja tuuli lennättää avoimet hiukseni sekavaksi pörrökasaksi.

Vielä loppuun pieni mainos. Tassulinna -kissablogilla on vuosipäivä ja sitä koskeva arvonta. Käykää kaikki nyt onnittelemassa blogia, sillä Pepsi ja Max ovat niin syötävän suloisia kissoja.

Movig Puzzle - pyörivät palapelit

En ole koskaan ollut erityisesti palapelien ystävä, mutta nämä hassun haastavat pyörivä palapeli tietokonepelit ovat minulle noussut jo keräilykohteeksi. Pelasin ensimmäisen kerran näitä ystäväni luona, joka on vähintään yhtä kova Backstreet Bpys fani mitä minäkin, silloin kultaisella 90-luvulla. Kyseinen peliän nimittäin oli Bäkkärien moving puzzle. Ideana on se, että pätkiä Bäkkärien musiikkivideoista pyörii toiestona ja kuvat on laitettu paloihin, jotka liikkuvat. En tajunnut silloin vielä, että niiden tasoa voidaan muuttaa, joten kuvat saattoivat olla pyörineet ja ne olivat vaihtaneet paikkaa. Hankaliahan ne olivat, mutta omasta henkilökohtaisesti suosikkibäkkärivideosta Everybodysta osasin aika hyvin ja nopeastikkin saada palapelin kuosiin.

Bäkkäripelin kansi

Nick Carterin muumio on Backstreet Boysien Everybodyvideon yksi ikonisin hahmo. Sitä tuli leikittiyä lapsena, tietenkin vessapaperirulien kanssa.

Tälläiselta palapleit näyttävät liikkeessä. Kyseessä on Everybody videon kohtaus, jossa Brian the ihmissusi tekee kärrynpyörää.

Pelin ideana on siis ratkaista palapelit, joiden kuvat liikkuvat samaan aikaan. Nämä olivat minusta kivoja lauantaiaamun herättäjiä ja koska tykkään bäkkäreistä edelleenkin, niin on rentouttavaa kuunnella heidän musiikkiaan tälläisiä tehdessä. Pelissä on yhteensä muistaakseni 12 palapeliä, osa eri kappaleiden musiikkivdeoista, osa saman. Jotkut näistä palapeleistä on aika haastavia, varsinkin jos ei ole aikaisemmin kyseistä videota nähnyt. Esimerkkinä yhdessä bäkkärien pojista näkyy vain varjot ja yhdessä heidän heijasuksena peililattian kautta. Kun kaikki palapelit on kertaalleen saanut tehtyä edes jollain tasolla tulee haastetaso, jonka jälkeen peli rankkaa sinut top listalle. Haastetaso on todella vaikea, sillä siinä palat eivät meinaa pysyä niillä paikoillaan minne itse laitat ne, vaan ne voivat itsestään vaihta paikkaa. Tarviikin siis olla todella nopea. Haastetasossa tosin on yleensä muutma pala vähemmän.

Haastetasossa on muutama pala vähemmän ja palaset vaihtavat itekseen paikkaa.

Koska itse olen aina pitänyt bäkkäreistä minun on suht helppo tehdä nämä palapelit, joissa pojat vaan laulelee, kun tunnistan heidän kasvonsa niin hyvin.

Joissain palapeleissä on vähän kepulimpia juttuja, kutne tässä jossa poikien jalat on ylhäällä ja kropat näkyvät lattian peilikuvasta.

Muutama vuosi tämän pelin saamisen jäkeen vasta sain tietää, että näitä pyöriviä palapelejä on tehty paljon enemmänkin. Seuraavan Merellä palapelin omistin jo lapsena kun sen kirpparilta aikoinaan löysin ja sen takakannessa mainostettiin näitä muitakin lennossa, vapaalla ja vaihdissa pelejä. Nämä kolme muuta olen löytänt vasta ihan pari vuotta sitten, mutta harmikseni niiden videot eivät ole visuaalisesti läheskään yhtäkauniita kuin Bäkkärien musavideot tai Meren kaunis ja kiehtova elämä.

Delfiinit hyppimässä

Valaat merellä

Olin jo pienenää kiehtoutunut merestä. Rakastin uimista ja tykkäsin erilaisista kaloista. Ulkomailla matkustellessamme kävimme erilaissa akvaarioissa ja delfinaarioissa. Särkänniemen delfinaariokin silloin kiehtoi, kun eettiset mielipiteeni siitä muotoutui vasta myöhemmin. Tässä Merellä pelissä on minusta aivan uniikin rauhoittava tunnelma. Varsinkin yllä oleva valaskuva vie minut jonnekkin aivan toiseen utuiseen maailmaan.

Runsaasti pikkukaloja

Pingviinit käppäilemässä

Vauhdissa ja lennossa löysin samanaikaisesti muutama vuosi sitten kirpparilta. Minulla taisi ola niihin kovat odotukset, kun olin aika pettynyt niiden videoihin. Vapaallakin peli löytyi viime syksynä, tosin huonokuntoisena mutta toimivana.

Peltoja ja maatilkkuja ylhäältä päin

Aivan kuin jossain Amerikkalaisella rantatiellä

Ehkä jostain päin San Franciskoa

Nämä lennossa maisemat on minusta vähän erikoisia, olisin odottanut enemmän jotain helikoptereita ja lintuja, mutta tässä katseltiin maisemia ylhäältä alas tai alhaalta ylös. Tosin näiden kokoaminen helpommalla tasolla on jo lähes liiankin helppoa. Keskitasolla kuvia saa taas väännellä ja käännellä niin perhanasti.

Huimapää surffilaudalla

Hyppy tuntemattomaan

Leijulautailija

Nämä vauhdin palapelit ovat sentään jo pikkuisen parempia, sillä ne oiekasti sisältävät liiketä. Siksi näiden kokoaminen onkin pikkuisen hankalaa, mutta hurjaa kyytiä on kyllä luvassa. Ainakin tuo surffaus saa minut haikailemaan sen kokeilemista ja jättimäinen laskuvarjohyppy on komea näky, vaikka laskuvarjo kirkuukin asteenkaaren värejä.

Näiden pelien toimimiseen käytän virtuaali koneitani Windows 95 tai Windows 98 moodia. Nykykoneilla nämä eivät ainakaan minulla ole lähteneet käyntiin. Hauskaa ja aivoja herättelevää ajanvietettä.

Keväältä näyttää

Aurinko on jo alkanut siihen malliin paistaa, että nahkatakinkin olen saanut jo niskaani heittää ja talvikamppeet heittää varastoon. Pihalla katupöly lentelee ja lumet sulaa, vielä kun vähän vihreätä pääsisi kasvamaan. Boriksen kanssakin ollaan jo pihalla kävelty ja aurinko herättää minut aikaisin. On aivan ihana tunne, kun saa hetätä jo ennen seitsemää tietäen, että koko kaunis päivä on edessä.

Vielä hetki niin saamme nauttia tälläisesta ilmasta

Kevään merkkejä ovat:
- Nahkatakki otetaan käyttöön
- Kissa haluaa ulos
- Kouluun hakeminen
- Rahan loppuminen
- Himo katsoa muumien talviunestaheräämis jaksoja
- Inspiraatio ja energia
- Kaipuu käydä ulkomailla
- Hyvien bändien kevätkeikat
- Stockmannin hulut päivät

En voinut vastustaa Stockan herkkuja

Kävimme mieheni kanssa katsomassa Neljän Ruusun konserttia Tampereen Olympia korttelissa ja todella mahtavan keikan he todellakin soittivat.

Yleensä keävisin olen ollut ulkomaan matkoilla, mutta tänä vuonna lähdin vain Rukalle. Siellä olikin komeat, talviset maisemat ja tietysti söin itseni ähkyyn suklaamunanmetsästyksessä Pientä Suklaapuotia katsoen. Rukalla pääsin kokeilemaan tälläistä hauskaa pyörivää "kelkkakarusellia". Tämmösen olen nähnyt aikaisemmin vain Saariston lapsissa. Isoilla munkeilla kanssa käytiin Pitäjänpirtissä. Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ainoastaan harmitti että yksi ystäväni oli sairaana eikä päässyt mukaan.

Pääsiäisherkut

Pääsiäispupu on piiloutunut kelloon

Maisemia Rukalta

Olen tässä viime aikoina katsonut Pokémoneja ja minulla tuli niitä katsoessa hyvin vahva muisto lapsuusvuosilta toukokuisesta lauantaiaamusta. Se menee näin: 

Nukun kerrossänkyni yläsängsyssä pehmoleulujeni kanssa. Herään ilman kelloa kun pimennysverhojeni raosta aurinko paistaa. Avaan pienen telvision joka on kattonurkassani ja katsoen sieltä Ralle Ryökälettä ja muita Ylen lastenohjelmia. Samalla avaan Samrties pötkön, jonka olen valmiiksi jättänyt kaapin päälle, niin että sieltä yläsängystä ei tarvitse laskeutua. Ylen piirettyjen jälkeen laskeudun alas ja menen olohuoneeseen, johon olen jo valmiiksi jättänyt aikaisempana iltana videokasetin valmiiksi. Haen makuuhuoneestani Taffelin Grills sipsipussin ja istun keskelle olohuoneen lattiaa odottamaan Pokémonien alkua. Aurinko alkaa paistaa ulkona, joka heijastuu liikaakin televisioon. Koitan verhoilla peittää sitä, mutta homma jää kesken kun jakso alkaa, missä Ash yrittää napata itselleen tulimerkkiä. Seuraan televisiota intensiivisesti, enkä huomaa yhtään jos äiti tai sisko käy puhumassa jotain. Vasta jakson jälkeen herään transsistani ja tietenkin tarkastan, että tulihan jakso videolle. Loput sipsit jätän iltaan, sillä kaunis kevätpäivä on koittanut ja soitan kaverilleni joka tulee käymään ja leikimme auringon lämmittämällä takapihalla merirosvoja ja vaihdamme uusimpia pokémonkorttejamme.

Pokémonkorteista pystyi muodostamaan hienon palapelin, jos omisti tietyt kortit.

Ihanaa kevään alkua kaikille!

 

Hurjaa kyytiä