maanantai 19. lokakuuta 2020

Syysseikkailu Hesassa sekä ensilunta

Syksy ei ole niin kuin olen sen toivonut menevän. Parin vuoden takainen ahdistus/masennuskauteni on noussut taas ilmaan erinnäisten työhön liittyvien juttujen takia. Sitä suuremmalla syyllä, kun pää näkee pimeää, niin yritän elää hetken ja päivän kerrallaan ja ottaa niistä kaiken irti.

Syysvalon heijastuksia

Vaikka korona rokottaa erilaisia tapahtumia, niin onneksi kaikkea ei ole peruttu. The 69 Eyes sai esiintyä Tampere-Talossa, jossa oli mielestäni oikein hyvin hoidettu turvavälien järjestäminen. Itse keikka oli jälleen kerran loistava. Ikävähän näitä vampyyreita ehti jo ollakkin.

Nyt lauantaina kävin sitten Hesassa. Minusta on kiva käydä näin suurin piirtein kerran vuodessa Helsingissä ostoksilla, syömässä ja kiertelemässä. En siellä tahtoisi asua, mutta juuri viikonloppukohteeksi Hesa on sopiva. Keväälle ostmme liput Helsingin Kaupungnteatterin Pieneen Merenneitoon. Näytelmä peruuntui ja ehdin jo saamaan rahat lipuistakin jo takaisin, kunnes sain tiedon että näytelmä jatkuu syksyllä. Sain ostettua porukallemme uudet paikat ja itse salissa saimme vieläkin paremmat paikat, kun näytelmään myytiin vähemmän lippuja koronan takia. Oli kivaa vaihtelua päästä pitkästä aikaa teatteriin ja tämä on kolmas näkemäni Disney näytelmä. Ensimmäinen oli Aladdin Lontoossa ja toinen Notre Damen Kellonsoittaja Tampereen Teatterissa viime syksynä. Niihin verrattuna Pieni Merenneito oli upean visuaalinen, mutta tunnetasolla ei saanut minulta samalaisia kyyneleitä. Notre Damen Kellonsoittaja kun on näistä tarinoista minulle läheisin ja Aladdin nostalgisin. 

Näytelmästä jäi parhaiten mieleen Kiero ja Liero, sekä Ursulan lonkeroiden toteutus. Pidin kovasti tyylistä, että näyttelijät liikuttavat lonkeroita ja siksi ne olivatkin niin eläviä. Matti Olavi Raninin näkeminen lavalla oli minulle iso kunnia, sillä olen fanittanut häntä pienestä pitäen. Ihmettelen vain miksi hahmon nimi on Yrjö, kun elokuvassa se on Kristan? Samoin lokki Joonaksella oli englannin kielinen nimi. Miksei se vaan voinut olla lokki tai Joonas? Muutkin nimet kuten Pärsky oli kuitenkin suomeksi. Pari ylimääräistä tanssikohtausta oisin leikannut pois, mutta kokonaisuudessaan näytelmä oli kaunis ja merenalainen maailma luotu teatterin lavalle hienosti. 


Akateemisessa oli iso mörkö

Mitäs muuta Hesassa? Ostin muumiteetä, joulukalenterin, uuden Mauri Kunnaksen kirjan, ihanan joulukoristeen ja syötiin ravintolassa, sekä käveltiin paljon ulkona. Ei kait muuta tarvikkaan. Yövyimme hotelli Presidentissä ja sisareni kanssa kävimme aamusaunassa sekä uimassa. En olekkaan aikaisemmin ollut suomessa hotellin (kylpylöitä ei lasketa) uima-altaassa ja kyllä oli ihana aloittaa aamu pulahtamalla.

Joulukalenteri Muumikaupasta, hinta 5€

Tee on Muumikaupasta, uusi Joulupukin Joululoma Akateemisesta. Hyvä kirja, tykkään kovasti.

Käsityöläispuodista löysin kauniin kellon

Kotona sitten satoi se ihana ensilumi.

Sunnuntaipäivä

Maanantaiaamu

Talvi tulee ja vlllasukat jalkaan. Luenkin jo vanhoja joululehtiä. Niistä saan kaipaamani toivoa ja energiaa taas tulevaan. Onneksi joulu on jo tulossa, päivä päivältä lähempänä. Joulun ajatteleminen lämmittää. 

Villasukat käyttöön
Takkalyhty toimii vielä

Mamin rakas höpökatti Börre

Joululehteä kera teen

2 kommenttia:

  1. Se on totta, että joulun ajatteleminen lämmittää mieltä. Minäkin ostin viime perjantaina yhden joulukalenterin ja koriste tontun. Kyllä se joulu tulee, pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tulee, pikkuhiljaa, varsinkin vaikeaan oloon joulun odotus tuo helpostusta.

      Poista