Poistuneet idolini

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin saan lukea kuinka suuret idolini ovat menehtyneet. Jotenkin on hankala käsittää sitä, sillä itsellenihän he ovat aina olleet olemassa. On täytynyt vain alkaa ymmärtämään ja hyväksymään itseni, sekä myösin heidän vanheminen. Sitikin, vaikken idoleitani tunne henkilökohtaisesti, niin ne tuntuvat silti läheisiltä musiikkiensa tai elokuva- ja tv-rooliensa kautta, sillä lähes poikkeukseta kaikki idolini ovat joko muuskoita tai näyttelijöitä. Tässä postauksessa kerron 6 itselleni kaikkein koskettavinta "julkkiskuolemaa", joiden hyväksymisen olen kokenut todella hankalaksi.


Spede Pasanen 

Pertti "Spede" Pasanen on suomen Walt Disney. Ilman Spedeä Suomen tv-viihteen kulttuuri ei olisi samanlaista mitä nykyään ja varsinkin äärimmäisen suuren panoksen Spede teki kotimaisen sketsiviihteen synnyttämisessä. Speden sketsit ovat neroja ja ne ovat kestäneet loistavasti aikaa. Ne naurattavat yhä edelleenkin ja ovat tuoreita. Spede ei kiroillut sketseissään, eikä vienyt vitsejä navan alle. Niistä pystyi kirjamellisesti katsomaan koko perhe. Speden sketseissä käytettiin vanhojackunnon komedian keinoja: toistoa, persoonalisia hahmoja ja konflikteja. Niistä puuttui kokonaan hokeama- kulttuuri, jota mm. tylsä Putous vljelee nykyään.

Speden Spelien Veikkaus mainos 90-luvulta.

Sketsien lisäksi Spede oli mieletön viihdemies. Minulla on lämpimiä muistoja lapsuudestani, kun katsoin isäni kanssa Speden Spelejä. Vaikka speleissä oli varsin yksinkertaisia tehtäviä, kuten kortinvärin arvausta ja hyppynarulla hyppelyä, niin Spede ja hänen isännöimät vieraat saivat ohjelmasta aina mielenkiintoisen. Speden Speleissä oli myös visuaaisesti hauskat taustat, jotka vie suoraan sille kaivatulle ja kultaiselle 90-luvulle. Spede Pasasesta voit lukea pidemmän juttuni täältä.

Saunan poroksipalamis- mutta silti vaan makaamislaulu

Spede Pasanen menehtyi vuonna 2001 rakkaimman harrastuksensa golffin parissa.


Kirka Babitzin

Siskollani oli tapana nauhoittaa ysärillä Jyrkistä ja muista tv-ohjelmista erilaisia musikkipätkiä videokasetille, joka sai nimen Kaiken Maailman Tähdet. Katselin tuota videota silloin joskus 7-vuotiaana ja siellä oli pätkä Elämä Lapselle konsertista, jossa esiintyi Kirka, joka lauloi kappaleen Hetki lyö. Sillä hetkelä meikäläisestä tuli Kirka fani ja nimen omaan Hetki lyö on minulle se Kirkan parhain biisi. Kun Mestarit Areenalla konserttia markkinoitiin, niin Kirka kävi esiintymssä kauppakeskus Zeppeliinissä ja jakoi sellä myös nimmareita. Muistan istuneeni itse Kirkan sylissä ja saaneeni häneltä kuvan nimmarilla. Kyseistä kuvaa ei ole enään tallessa, mutta äitlleni annettu kuva on. Äitihän ei ollut tuolloin meidän mukana, vaan olimme Kirkaa katsomssa siskoni ja serkkuni kanssa.

Kirka kuva ja nimmari äitille on edelleenkin tallessa

Mestarit Areenalla konsertti näytettiin televisiosta ja tietty se piti nauhoittaa. Kyseinen levykin oli itselläni kovassa kuuntelussa tuohon aikaan. Jotenkin kasvoin Kirkasta eroon, mutta muistan järkyttyneeni kun kuulin hänen kuolemastaan, sillä siinä vaiheessa jotenkin ensimmäisen kerran tajusin, että mikään ei ole pysyvää.

 Kirka - Hetki lyö

Kirka Babitzin menehtyi vuonna 2007 sydänkohtaukseen.


Michael Jackson

Aluksi Michael Jakson oli minulle tuttu yleisenä vitsinä Scary Movie elokuvien kautta, mutta vuonna 2008, kun tanssin wanhojen tansseja ja meidän koulumme vapaavalintainen tanssi oli Thriller, niin innostuin Michael Jacksonia enemmäkin kuuntelemaan. Ostin Oulun Stockmannin Hulluilta Päiviltä Thriller levyn ja ihan ahkerassa kuuntelussa koko levy olikin. Sen jälkeen kotikaraoke klassikokseni jostain syystä nousi Billy Jean, jota hoilasin ihan kakkialla.

Kesäkuussa 2009 olin siskoni luona yötä Raahessa, kun olin katsomassa Popedaa. Keikan jälkeisenä aamuna muistan siskoni heti herättyään sanoneen, että hän näki enneunta. Jotain ihan kamalaa on nyt tapahtnut. Hän avasi televisoin ja ensimmäinen uutinen mitä kulimme, on Michael Jacksonin kuolema. Vaikka siskoni ei unessaan nähnyt juuri Michael Jacksonia, niin jotain maailmanmullistavaa hän osasi ennustaa.

 Michael Jackson - Billy Jean

Michael Jackson menehtyi 2009 sydänkohtaukseen.


Matti Ranin

Kun olen koko ikäni harrastanut Disneytä aika syvillä tasoilla, niin minulle Matti Ranin on yksi suomalaisen Disneyhistorian kulmakivistä. Matti Ranin on kääntänyt suomen kielelle mm. Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Topi ja Tessu, Kaunotar ja Kulkuri, Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö ja Mikki Hiiren Jouluaatto elokuvat. Valitettavasti vain Raninin Lumikki versio ei ole koskaan päätynyt myyntivideolle. Elokuvien ja Disneyn tv-sarjojen lisäsi Matti Ranin on kääntänyt suuren määrän Disneyn äänisatuja suomeksi, toiminut niiden kertojana, sekä hahmoina. Sen lisäksi Ranin on antanut äänensä myöhemmille Disneyhahmoille, sekä Rölli Rupeltajalle. Television puolella Matti Ranin jäi vahvasti mieleeni ylilääkäri Pentti Karvalana sarjoissa Ihmeden tekijät ja Parhaat vuodet.

Rakkauteni juuri Raninin ääneen syntyi Mikki Hiiren Jouluatto videon kautta, jossa Matti Ranin antaa äänensä Roope Ankalle. Kyseisen videon katson edelleenkin joka ikinen joulu. Matti Ranin on mielestäni mielettömän lahjaas näyttelijä ja ääninäyttelijänä hän on todella monipuolinen; hän on osannut esittää niin höppänöitä isähahmoja, kuin arvovaltaista Kiinan Keisariakin.

Kun innostuin tuossa 2010 vuoden aikoihin tutkimaan vanhoja Diseydubbauksia niin haaveilin usein, että saisin nähdä tämän Raninin ohjaaman suomennoksen Lumikista. Tiesin, että Disneyfoorumi Taikalinna on aikaisemin pitänyt yksityisen elokuvanäytöksen tästä ja saanut arvovaltaisen ohjaajan silloin vieraaksi. Toivoin hartaasti että sellainen oltaisiin tehty uudestaan, mutta valitettavasti Ranin menehtyi ennen sitä. Minulla on kuitenkin ollut suuri kunnia päästä näkemään tämä harvinainen 80-luvun Lumikki dubbaus, josa Lystikkään ja Vilkkaan nimet ovat väärinpäin elokuvateateri Orionissa Helsingissä. Enemmän Matti Raninista muistoissani voit lukea täältä.

Matti Ranin teki myös Lumikista musiikkisadun. Laulut ovat tässä samoja, mitä hänen 80-luvun Lumikki dubauksessa.

Matti Ranin menehtyi marraskuussa 2013 pitkän sairauden uuvttamana.


Alan Rickman

Alan Rickman on minulle ensisijaisesti Harry Potterien Severus Kalkaros. Kun katsoin Viisasten Kivi elokuvaa ensikerran siinä 11-vuotiaana, olin myyty nimen omaan Severukselle. Hän on Alan Rickmanin luoman hahmon myötä minulle Harry Potteren rakkain, tärkein ja syvällisin hahmo. Ilman Severusta Potterit eivät olisi Pottereita. Lukiessa Potterkirjoja kuvittelin aina Severuksen juuri samanlaiseksi, miten Alan Rickman hän sen näyttteli. Puoliveristä Prinssiä lukeissani koin todella suurta ristiriitaa, sillä koin syvällä sisimmässäni, ettei Severus oikeasti ole paha. Kuoleman Varjelukset osoittvat teoriani oikeaksi. Yhä edelleenkin, kun katson Kuoleman Varjelusten toista osaa, niin minä itsken After all this time? -kohdalla. Always.

Alan Rickman Severus Kalkaroksena elokuvassa Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio

Kun luin Alan Rickmanin pois menosta olin aivan poissa tolaltani. Mite noin upea näyttelijä oikeasti voi menehtyä. En tienyt hänen sairaudestaan ja olin oikeasti todella surullinen. Niin surullinen, että oikeasti itkin kotonani Alanin menehtymistä. Sain muuten juuri tuolla hetkellä sen aikaiselta esimieheltäni tiedon, että pääsin töihin ja minun oli hyvin vaikea puhelimssa hillitä tunteeni. Varmaan sen aikainen pomoni luulin, että itkin onnesta työpaikan saannin takia, vaikka itki surusta Alanin takia. Alan Rickman on minulle ikuisesti Severus Kalkaros ja onhan hän tehnyt myös ihanan roolin Love Actually elokuvassa. Enemmän rakkaudestani Alan Rickmanin Severus Kalkarokseen voit lueka täältä.

 Severus Kalkaroksen hetkiä Harry Potter elokuvissa.

Alan Rickman mehetyi haimasyöpään tammikuussa 2016.


Olli Lindholm

Ensikosketukseni Yöhön tuli kotikaraoke dvd-n kautta, josta lauloimme kaverini kanssa Tia-Mariaa. Yötä inostuin myöhemin livenä katsomaan, kun he esiintyivät monta vuotta Oulun Rotuaari Picnicissä aina samana iltana ennen Popedaa. Tapana oli, että äitimme kanssa tulimme alueelle juuri ennen Yön aloittamista, Yön aikana juotiin yhdet ja fiilisteltiin ja kun Yö lopetti menimme heti Yö- fanien tilalle lähemmäs eturiviä odottamaan Patea ja Costelloa. Mitä enemmän Rotuaari Picnicissä käytiin, sitä enemmän minäkin aloin innostumaan Yöstä ja heidän biisestään. Rotuaari Picnicit tällä kaavalla olivat kesinä 2011-2014.

Olli Lindhom keikalla Tampere-Talossa joulukussa 2015

Kun tapasin avomieheni vuonna 2013 niin selvisi, että hän on kovan luokan Olli fani. Onpa hän päässyt haastattelemaan Ollia aikoinaan paikallislehteenkin. Kävimme yhdessä usein Yön keikoilla Tampereen Tähdessä, mikä oli juuri sopiva iskelmäravintola Yö yhtyeelle. Seurasimme mielenkiintoisena mediasta, kun Daffy ja Jugi saivat kenkää ja kävimme kuuntelemassa miten Yö uusilla soittajilla oikein toimii. Meillä on paljon Yön levyjä niin cd- kuin LP-muodossa, sekä tietty molemilla Yö-paidat, jotka äitini osti meille vuosipäivälahjaksi. Viimeisin Yö-konserttimme oli viime kesänä Tammerkosken Sillala. Suosikki Yö-biisini on Vie mut minne vaan. Koska olemme molemmat suuriaYö-faneja, niin Ollin menetys tuli kyllä todella kovana järkytyksenä. Olin itseasiassa töissä kassalla, kun kuulin tästä asiakkaalta, enkä ollut uskoa sitä todeseni.

 Yö - Vie mut minne vaan

Olli Lindholm menehtyi huhtikussa 2019 aivan yllättäen.