torstai 26. heinäkuuta 2018

Muumien ystävä

Tutustuin Muumeihin vuonna 1992, eli ollessani alle vuoden vanha. Katselin heidän elämänmenoa televisiosta ja nautin suunnattomasti uuden jakson nähdäkseni. Seikkailut olivat tarpeeksi lempeitä, kauniita, kotoisia ja hauskoja, että niitä uskalsin seurata. Muutaman kerran Muumeilla vieraili vähän pelottavakin hahmoja. Niin pelottava, että kömmin sohvan takse ja kurkistelin vain. Näitä hahmoja olivat Mörkö ja Hattivatit. Kummituksista ja Jäärouvasta tykkäsin, vaikka joittenkin mielestä hekin ovat pelottavia.
Jaksosta Pikkuruiset vieraat
Jaksosta Tervetuloa Hattivattien saarelle
Kuuntelin paljon Muumien lauluja, osasin niitä ulkoa. Vanhetessa tukeuduin Muumeihin aina kun oli tylsää, ahdistavaa tai olin kipeänä. Tunsin jokaisen seikkailun juonenkäänteen. Kipänä paras parannusrohto oli Muumijakso ja kuppi vaapukkamehua. Sitä pidän edelleenkin flunssalääkkeenäni.
Muumimamma on mestari rohtojen teossa
Ystävyyteni Muumeihin syveni siinä 12-vuoden ikäpolvilla. Olin innostunut lukemisesta. Olin jo tietenkin aiemmin lukenut Muumilehtien sarjakuvia, mutta vasta tuolloin meille hankittiin nippu oikeita Muumisarjakuvia. Niitä lukiessa nauroin hervottomasti, sillä Muumipeikko ja Niiskuneiti olivat kasvaneet ikäisikseni ja Mumimamma ja Muumipappa alkoivat elämään vähän rempseämmin.

Vasta sarjakuvien jälkeen löysin Muumesita tehdyt kirjat ja rakastuin ystäviemme filosofiaan. Makea on hyväksi vatsalle ja hankalista asioista voi oppia pitämään, olivat he kuinka Hemuleita tahansa. Taikatalvi ja Muumipapan Villi Nuoruus ovat suosikkini.
Tietysti olen katsonut kaikki Muumeista tehdyt elokuvat ja myöhempiä televisiosarjojakin seurannut. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistanikin liittyy Muumeihin: olin 5- vuotias kun olimme äitini kanssa itsepalvelukirpputorilla ja sain elämäni ensimmäisen viikkorahani, 5 markan kolikon. Ostin sillä kirpputorilta itselleni Muumitalon, jossa ei ollut lattioita. Kotona askartelin lattiat siihen vaaleanpunaisesta kartongista. Asukkaat otin omasta Merenhuiske laivastani. Teini-iän tullesa myin kyseiset lelut pois, mutta vanhemmiten olen ne saanut taasen kerättyä itselleni.
Merenhiuske
Muumitalo
Uimahuone, jossa Tuutikki asuu talvisin
Minulla oli suuri kunnia tavata Muumit heinäkussa 1994, jolloin he eivät olleet vielä kauaakaan asuneet Naantalin Muumimaailmassa. olin tuolloin tavatessa alle 3-vuotias ujo pikkutyttö. Tuolta matkalta on muutama vanha valokuva tallessa, mutta muistoni muuten sieltä ovat hatarat. Nyt 24 vuotta myöhemmin oli aika päästä tapaamaan Muumeja uudestaan ja voi kuinka oli ihanaa, kun Muumilaakso otti minut niin hyvin vastaan. Ihan itkunostalgiakyyneleet tirautin, kun lavalla Muumipeikko, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy lauloivat minulle Käy Muumilaaksoon.

Ujostelin Muumimammaa kun olin niin pikkanen
Nyt aloitin Muumipäivän hostellissa katsomalla kun Muumit on loitsuttu uneen
Kohta perillä Muumilaaksossa
Viljonkka ikkunassa poseeraus
Teille on tullut kirje
Ensinäkyni Muumitaloon
Nuuskamuikkusen teltalla
Hosuli
Itsevaltiaan tuolissa
Muumit only
Tuutikki tekee solmuja
Merenhuiske
Hemulin maalattu makuuhuone
Nuuskamuikkunen ja Hemuli
Viljonkka, Muumipeikko, NIpsu ja Pikku Myy
Muumipappa tervehtii Viljonkn lapsia
Nipsun kanssa
Ennään en ujostele Mammaa
Papan kanssa nostetiin hattuja tätä ennen
Niiskuneidin simpukasta kuului meren kohinaa
Muumimman leipomaa kakkua namnam
Pikku Nyytien kolo
Aliisa ei ollut kotona
Tiuhtiti jati Viuhtiti nättivätti minulleti mitäti matkalaukussati onti
Yksinäisillä Vuorilla pauhasi koski
Uimahuoneessa on eriväriset ikkunaruudut
Drontti Edward maksaa aina hautajaiskulut jos astuu vahingossa jonkun päälle
Päivä päättyy hostelliimme, jossa vohveleita syödessämme oli Muumimamman nerokas aforismi.

6 kommenttia:

  1. Olet päässyt Muumilaaksoon!! Sanopa nyt aikuisena että onko se lapsenmieliselle aikuiselle liian lapsellinen vai just sopiva, kun oon sitä miettinyt? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin itelle ja siskolle (ikää 30+) oli sopivan lapsenmielinen. Sopivan paljon nähtävää ja tutkattavaa yhelle päivälle. Kyllä seuraavan kerran voisin mennä toisen 20 v kulttua kun paikka taasen tuosta kehittyy. Parasta mielestäni oli se miten muumihahmot suhtautui aikuisiin: jutteli ja halasivat. Joulun kanssa juteltiin Sosulille nousseesta flunssasta ja Tiuhti ja Viuhti suostuivat oikeasti näyttää minulle mutta tämä matkalaukku sisältää.

      Poista
  2. Minäkin tykkään katsoa Muumeja. vaikka olen yli kolmekymppinen. Ja haaveilen vielä pääseväni muumilaakson kylälle. :)

    VastaaPoista
  3. Kävin itsekin Muumimaailmassa -94. Muistan kuinka odotukset olivat hirmuiset, että pääsisi käymään Muumitalossa ja muissa rakennuksissa. Fantasian ja todellisuuden yhdistäminen on vaikea tehtävä. Mutta hyvä, että on edes yritetty. Rakennuksissa ei ole kauheesti tingitty, ja varmasti Muumimaailma on inspiroinut arkkitehtejä ja tavallisia ihmisiä uudenlaisiin ratkaisuihin myös oikeassa maailmassa. Ja ei pelkästään ulkonäkö vaan ylipäätään on hienoa, että vetonaulana ovat rakennukset eikä huvilaitteet. Jos Muumimaailma olisi huvipuisto, sitä tuskin olisi enää olemassa, kun laitteitaa olisi pitänyt uusia koko ajan. Mutta rakennukset kestävät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumimaailma on nimen omaan teema- eikä huvipuisto. Siksi sinne ei kuulu huvilaitteet. Lasten liukumäkiä siellä oli jotkaminusta ei sinne oikein kuulu. Nämä kaikki käveltävät kohteet tekee Muumimaailmaan juuri fantasiamaisen Muumilaakson. Teemoituksen tarkkuudesta minulla tulee jopa Disneyland mieleeni.

      Poista