Muumien ystävä

Tutustuin Muumeihin vuonna 1992, eli ollessani alle vuoden vanha. Katselin heidän elämänmenoa televisiosta ja nautin suunnattomasti uuden jakson nähdäkseni. Seikkailut olivat tarpeeksi lempeitä, kauniita, kotoisia ja hauskoja, että niitä uskalsin seurata. Muutaman kerran Muumeilla vieraili vähän pelottavakin hahmoja. Niin pelottava, että kömmin sohvan takse ja kurkistelin vain. Näitä hahmoja olivat Mörkö ja Hattivatit. Kummituksista ja Jäärouvasta tykkäsin, vaikka joittenkin mielestä hekin ovat pelottavia.

Jaksosta Pikkuruiset vieraat

Jaksosta Tervetuloa Hattivattien saarelle

Kuuntelin paljon Muumien lauluja, osasin niitä ulkoa. Vanhetessa tukeuduin Muumeihin aina kun oli tylsää, ahdistavaa tai olin kipeänä. Tunsin jokaisen seikkailun juonenkäänteen. Kipänä paras parannusrohto oli Muumijakso ja kuppi vaapukkamehua. Sitä pidän edelleenkin flunssalääkkeenäni.

Muumimamma on mestari rohtojen teossa

Ystävyyteni Muumeihin syveni siinä 12-vuoden ikäpolvilla. Olin innostunut lukemisesta. Olin jo tietenkin aiemmin lukenut Muumilehtien sarjakuvia, mutta vasta tuolloin meille hankittiin nippu oikeita Muumisarjakuvia. Niitä lukiessa nauroin hervottomasti, sillä Muumipeikko ja Niiskuneiti olivat kasvaneet ikäisikseni ja Mumimamma ja Muumipappa alkoivat elämään vähän rempseämmin.

Vasta sarjakuvien jälkeen löysin Muumesita tehdyt kirjat ja rakastuin ystäviemme filosofiaan. Makea on hyväksi vatsalle ja hankalista asioista voi oppia pitämään, olivat he kuinka Hemuleita tahansa. Taikatalvi ja Muumipapan Villi Nuoruus ovat suosikkini.

Tietysti olen katsonut kaikki Muumeista tehdyt elokuvat ja myöhempiä televisiosarjojakin seurannut. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistanikin liittyy Muumeihin: olin 5- vuotias kun olimme äitini kanssa itsepalvelukirpputorilla ja sain elämäni ensimmäisen viikkorahani, 5 markan kolikon. Ostin sillä kirpputorilta itselleni Muumitalon, jossa ei ollut lattioita. Kotona askartelin lattiat siihen vaaleanpunaisesta kartongista. Asukkaat otin omasta Merenhuiske laivastani. Teini-iän tullesa myin kyseiset lelut pois, mutta vanhemmiten olen ne saanut taasen kerättyä itselleni.

Merenhiuske

Muumitalo

Uimahuone, jossa Tuutikki asuu talvisin

Minulla oli suuri kunnia tavata Muumit heinäkussa 1994, jolloin he eivät olleet vielä kauaakaan asuneet Naantalin Muumimaailmassa. olin tuolloin tavatessa alle 3-vuotias ujo pikkutyttö. Tuolta matkalta on muutama vanha valokuva tallessa, mutta muistoni muuten sieltä ovat hatarat. Nyt 24 vuotta myöhemmin oli aika päästä tapaamaan Muumeja uudestaan ja voi kuinka oli ihanaa, kun Muumilaakso otti minut niin hyvin vastaan. Ihan itkunostalgiakyyneleet tirautin, kun lavalla Muumipeikko, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy lauloivat minulle Käy Muumilaaksoon.

Ujostelin Muumimammaa kun olin niin pikkanen

Nyt aloitin Muumipäivän hostellissa katsomalla kun Muumit on loitsuttu uneen

Kohta perillä Muumilaaksossa

Viljonkka ikkunassa poseeraus

Teille on tullut kirje

Ensinäkyni Muumitaloon

Nuuskamuikkusen teltalla

Hosuli

Itsevaltiaan tuolissa

Muumit only

Tuutikki tekee solmuja

Merenhuiske

Hemulin maalattu makuuhuone

Nuuskamuikkunen ja Hemuli

Viljonkka, Muumipeikko, NIpsu ja Pikku Myy

Muumipappa tervehtii Viljonkn lapsia

Nipsun kanssa

Ennään en ujostele Mammaa

Papan kanssa nostetiin hattuja tätä ennen

Niiskuneidin simpukasta kuului meren kohinaa

Muumimman leipomaa kakkua namnam

Pikku Nyytien kolo

Aliisa ei ollut kotona

Tiuhtiti jati Viuhtiti nättivätti minulleti mitäti matkalaukussati onti

Yksinäisillä Vuorilla pauhasi koski

Uimahuoneessa on eriväriset ikkunaruudut

Drontti Edward maksaa aina hautajaiskulut jos astuu vahingossa jonkun päälle

Päivä päättyy hostelliimme, jossa vohveleita syödessämme oli Muumimamman nerokas aforismi.