Vielä hetkeksi jouluun

En ole oikein saanut aikaan blogittaa, vaikka periaatteessa aikaa on ollutkin. Tammikuu on kuitenkin sisältänyt sen suurmman muutoksen, eli työstä irtautumisen ja siihen liittyvät hommat. Loppiaisena otin koristeet pois ja toisella tammikuun viikolla tein viimeiset työvuorot ja hengailin kiertelemässä kirppiksiä äitini kanssa. Elokuvissa on myös tullut käytyä ja nyt viralöliset paperihommatkin on hyvällä mallilla. Tänään löysin haettavia työpaikkoja ja tein korvapuusteja.

Palataan kauniiden kuvien kautta kuitenkin vielä hetkeksi ihaniin jouluisiin tunnelmiin.

Lähettiin rakkaan Boriksen kanssa jouluksi porukoilleni pohjois-pohjanmaalle ja lunta oli upeasti. Minulla, siskolla ja äitillä oli toisillemme valtavasti lahjoja, katselimme jouluohjelmia ja söimme hyvin. Kaiken kaikkiaan ihanan rentouttava joulu. Koristeemme olivat upeat ja siitä alemmat kuvat.

 

Boris kekkuloi kerrossängyssä

Tuo joululiina ja takassa oleva kuusikynttelikkö kuuluu ehdottomasti aina juuri oikeille paikoilleen. Kuusen alus on ympäröity lahjoilla.

Stereoitten eteen laitimme joulukuvaelman Mikki Hiiren Jouluaatosta. Siskoni toi tämän Disneykaupasta muutama vuosi sitten.

Muutama Disneykoriste

Suosikkini vanha joulupukki koriste

Monet varmasti tunnistaa tämän lumiukon. Sain sen siskoltani tuliaseksi, enkä kyllä heti raaskinut avata. Palasimme takaisin Tampereelle Boriksen kanssa hieman ennen uutta vuotta ja miehen kanssa tämä silloin herkuteltiin. Ihanaa valkoista suklaata.

Ei matkustelusta tainnut Boriksen suosikkiharrastus tulla, mutta oikein hyvin pärjättiin.

Barbietalossanivietetään tietty myös joulua. Barbit ovat urheilleet koko päivän ulkona, joten herkut heille maistuivatkin.

Shelly ja Susie saivat suuren kunnian koristella toisen kuusen ja he käyttivät siihen juuri saamiaan Harry Potter kuusen koristeita. Lahjoja kanssa oli jokaiselle luvassa.

Uuden vuoden vietimme vammalassa appiukkoni luona. rentouduimme, söimme hyvin ja ammuimme raketteja. Borista ne vähän pelotti, mutta hän oli muuten ihan rauhassa yläkerran sängyn alla. Yöksi hän nukahti yhteen tuoliin, joka oli appiukkoni jo edesmenneen kissan Pekon suosikkituoli. Ehkä haju jäi sinne elämään.

Löysin tuolta miehen porukoiden vanhasta hyllystä Lasten Lelukirjan vuodelta 1994. Hän antoi sen minulle ja en voi kuin ihailla mitä ihanuuksia silloin on ollut myynnissä.

Pyrin siihen, ettei bloggaustahtini hyytyisi, mutta viime aikoina energiaa sen pitämiseen ei ole oikein ollut. Kevään myötä se toivottavasti nousee. Nyt meikäläinen aloittaa tacoilla herkutelun ja tälle illalle jos saisin ne työpaikkahakemukset tehdyksi olisin tyytyväinen.

Ei muuta kuin ihanaa vuoden 2018 jatkoa kaikille.