Kiss my Turku

Ajattelin aloittaa taas pienen uuden juttusarjan, jossa kerron kaupungeista missä on tullut käytyä. Toisissa isommin ja toisissa pienemmin. Ensimmäisen osan saa kunniaksi minulle aika tuntematon paikka, lähes jo ulkomaiksi Pirkanmaalaiselle luokiteltava, vihollisten valtakunta elikkäs Turku.

Näin Turkua mainostettiin vuoden 2016 matkamessuilla Helsingissä

Turku, tuo Tampereen pahin vihollinen, on minulle ollut aika aina tuntematon kaupunki. Aina sieltä kuuee jonkun tulevan ja jonkun menevän. Itse kuitenkin tajusin että viime viikon maanantai oli ensimmäinen ihan kokonainen päivä jonka vietin Turussa. Kokemus oli yllättäen jopa positiivinen, muttei tietenkään rakkaan Tampereeni veroinen. Kuitenkin pieni kaipuu sinne pisti, että jotain nähtävää siellä on vielä lisää. Suomimatkailu kiinnostaa minua suuresti, joten Turku kyllä kiinnostaa vielä lisää joten ehkä sinne tulee kesällä eksyttyäkin. (Sekä Muumimaailmaan, mutta kerron siitä tuolla postauksen lopussa.)

Turkuun siis eksyttiin luokkaretkelle. Kaksi päivää siellä oli tarkoitus olla, mutta itellä se kutistui vain yhdeksi Tampereella odottavien pääsykokeiden takia. Yhdessäkin päivässä kuitenkin ehdittiin näkemään monta puolta Turusta. Ensimmäinen kohde missä vierailtiin oli Turun Caribbean, tuo tunnettu kohde, missä esim. Luokkakokous elokuvaakin oli kuvattu. Hotellin puolta tutkiessa se oli kyllä tilava, mutta itseäni olisi kiinnostanut enemmän tutkis kylpylän toimintaa, nimittäin Caribbeanin kylpylä, varinkin ulkoaltaiden avattua houkuttaa minua suuresti. Uusi Superpark oli hiano, joten sen perusteella tulee Tampereen uuteen Super Parkkiin Särkänniemessäkin käytyä. Caribbealta sitten käveltiin keskustaan ja Turun Tuomiokirkkoon.

Turun Tuomiokirkko oli hieno, muttei kuitenkaan erityisen vakuuttava. Yksityiskohta, josta erityisesti pidin, oli tuo katossa roikkuva laiva. Siitä minulla tulee erityisesti mieleen Saariston Lapset elokuva, jossa Malin ja Peter menevät naimisiin oikeassa saaristolaiskirkossa. Laiva tuo mukavaa saaristolaishenkeä tähän kirkkoon. Muuten se loisti vain vanhuudellaan. Kirkosta lähdettiin sitten piipahtamaan hotellilla, jossa muut yöpyivät ja käveltiin aurajokea pitkin Turun linnaan. Linna oli maanantaina kiinni, mutta ulkopuolelta sitä pystyi ihastelemaan ja kokemaan elämään jossain ikivanhassa ajassa.

Vaikken Turun Linnan sisätiloihin päässyt, niin ihan tässä pihallakin sain kunnon tunnelmaa ja muistin vanhat Topeliuksen sadut Turun Linnan Tonttu-Ukosta. Sadunhohtoinen tunnelma itselleni siellä kyllä syntyi. Ihan kuin eläisi itse linnassa prinsessana.

Pelkään laivoissa matkustelua, sillä tulen helposti merisairaaksi. Förissäkin muutaman minuutin matka Aurajoen toiselle puolelle oli minulle jännittävä. Siellä kuinekin tuli paniikkikysymys mieleeni: Oonks mää täl puol jokkee, vai tois puol jokkee?

Aurajoessa oli paljon, paljon, paljon kauniita jokilaivoja jotka houkutti tunnelmallaan. Muutenkin päivä oli lämmin ja leppoisa, eikä meillä mitään sen suurempaa ohjelmaa ollut, joten tunnelmoinnille jäi kauniisti aikaa.

Tallaiset laivat saavat niin mielikuvitukseni liikkeelle erilaisiin merirosvotarinoihin.

Turussa ehittiin tietenkin syömään, vähän shoppailemaan ja toiveestani käydä Turun kauppahallissa. Siellä täytyikin maistaa Suomen Parhaan Leipomon tittelin MBakeryn leipomosta jotain ja kyllä suklaamansikkaleivos todella herkkua oli.

Eipä yhteen Turkupäivään enempää mahtunutkaan. Suunnitelmissa nyt on kyllä kesällä käydä siellä vielä uudestaan ja mahdollisesti samalla reissulla tietenkin Muumimaailmassa. Edellisestä käynnistä onkin lähemmäs 20 vuotta, sillä olen vieraillut Muumien luona viimeksi joskus 4-5 -vuotiaana. Muistikuvia sieltä ei paljon ole, mutta muutama valokuva kylläkin:

Muumipeikon sylissä

Muumimamman vierellä. Pikku Jaanaa selvästi ujostuttaa

Huvipuistojen rakastajana voin sanoa hyvällä omallatunnolla, että Muumimaailma on lähinnä suomen Disneylandia tunnelmassa; siinä ettei tarvi olla hurjia välineitä siihen maailmaan päästäkseen vaan hahmot ja paikat luovat tunnelman. Viimekerrasta ainakin Muumimaailmaan on tullut paljon lisää ja Muumihahmojen mustien silmien kohdallakin on nykyään oikeat silmät (tuo mustasilmäisyys pelotti minua paljon lapsena). Tämän Mamma otoksen meinaan ehdottomasti haluta uusiksi näin aikuisena, on nimittäin niin hassua että ujostelen Muumimammaa, joka kuitenkin Muumeista on aina se lempein ja ystävällisin.

Turkubiisi:

                                         Jope Ruonansuu - Kaiken takana on piilossa

Tämmönen kaupunkikuva tällä kertaa. Seuraava kaupunkikertomus tulle kertomaan Helsingistä, savun ja sumun kaupungista.