Manu ja Matti

Manu ja Matti pc-pelin sain joskus lapsena. Peli oli kirpputorilta ostettu ja suht helppo pelatakkin, mutta tykästyin siihen kovasti. Tämä lastenpeli ei paljoa aikuisele anna, mutta itse tykkään kovin sen värikkäästä miljööstä. Manu ja Matti pelit on usein selaisia pulmaratkaisupelejä ja myöhemmät näistä osaakin ola todella vaikeita. Tämä olisiko nimeltään ollut Sateenkaaripuiston Arvoitus on onneksi sieltä helpoimmasta päästä.

Pelin introssa saadaan heti lähtöasetelma ja tavoite. Ilkeä noita varastaa Prinsessan taikasauvan ja se pitää tietty palauttaa. Sateekaaripuistossa on hahmojen tavarat kadonneet ja ne täytyy siis viedä oikeille omistajilleen. Hiiren klikkauksilla esineitä löytyy ja kyllä hahmot selkeästi kertovat mitä ovat hukanneet. 

 Pelime päähenkilöt Manu ja Matti. Manu on tämä harmaalippispää ja Matti suojalaseihin pukeutunut tikan ja hyttysen yhdistelmä. Muut metsän eläimet ovatkin sitten selkeämpiä. Heidän kotitalossaan voi opetella kirjojen kautta kirjaimia, numeroita, aakkosia ja pelata muistipeliä. Myös jos joku tavara on hukassa, niin voi käyttää taikapeiliä. Sillä saa selville missäpäi puistoa tavara piilee.

 Kärpässienessä asuu perhe, jolla on vauvan tutti kadoksissa.

Leikkipuistosta löytyy keinu. Hevosta kannattaa kanssa kokeilla. Sininen palkki alaruudussa on olevinaan Matin tasku, jonne hän psitää kaikki löytämänsä tavarat. 

Jee, tutti löytyi!

 Jos kukkia haluaa kerätä, täytyy ensin häätää kettu tiehensä.

Kyllähän sekin onnistui, kun käyttää jotain äänekästä. Nyt saadaan taikakukkia. 

Kissa täytyy hätytellä tieltä jos haluaa jatkaa matkaa. Numerot ylälaidassa on pisteitä. Niillä ei ole varsinaista merkitystä, mutta jos haluaa käyttää taikapeiliä, se maksaa 100 pistettä.

Vajasta voi löytyä jotain.

Puutarhatarvkkeita!

Rotta tiellä, karkuun!

Tämä apina sitten soitta hyvin epämäristä mölinää, jota itse kutsuu musiikiksi. 

Vaikka puistoa hallitsee prinsessa, niin siellä on myös kuningatar.

Pöpelikössä.

Jänis sitten kadotti housunsa.

Ja pöpelikkö jatkuu...

Puun siimeksessä Orava odottaa.

Morjes Kala, kuis hurisee?

Pöllö täytyy kanssa herättää.

Miten kalat pelaavat lautapeliä?

Sammakkoherkkua: mansikoita!

 Ankkalammella.

 Puiston perällä on hieno patsas. Sitä ennen täytyy hävittä käärme pois tieltä.

 Jotain voi olla piilossa.

Äijällä on nokka hukassa!

Hymykin ilmestyi, kun on nokka paikoillaan.

Matin taskusta löytyy myös kartta. Sitä voi käyttää apuna, jos eksyy.

Mitkä masemat! Koko puisto näkyy.

Tontut asuvat kolossa. 

Jotain mystistä vai?

Lepakkoluola.

Etana täytyy herättää, että voi löytää taikasauvan.

Katuja tallailen.

 Matias Mehiläinen tekee hunajaa.

Joka puistossa pitää aina yksi penkki olla. 

Linnut tarvitsevat apua. Yksi herkkunokka puuttuu.

Puusta voi kassa tiirailla maisemia.

Meinaako Hiiri lentää raketilla kuuhuun?

Sinä senkin itsekäs, iljettävä, itsetuhoinen ilkiö.

Manun ja Matin maja, josta löytyy onki.

Noita on piilottanut taikasauvan onttoon keloon. Valkosipuli onneksi hätää akkelin poies. 

Suunnitelma on tämä: taikasauva vartioi pelottava hurtta. Pöllö nappaa kissan kiinni, että osataan tehdä kissan näköinen syötti. 

Syötti ärsyttää koiraa, niin että tämä tulee pois arkun päältä.

Eikä hauva tule takaisin, kun tätä innostuu seraamaan.

Ja vimeisenä lintu hakee sauvan pois arkusta. 

Prinsessa saa taikasauvansa...

 Ja kaikki elävät onnellisina yhdessä, aina seuraavaan pelikertaan asti.

Odotuksia vuodelle 2020

Vuoden 2019 loppupuoli oli oikein onistunut. Ehdin valmistumaan, tekemään mukavan tilin joulukuussa ja viettämään ensimmäistä kertaa joulua muualla kuin porukoillani. Joulun vietto avomieheni kanssa yhteisessä kodissa Pirkanmaalla oli oikein onnistnut ja kyllä tänäkin vuonna ja tulevina vuosina toivon, että voimme viettää joulun yhdessä.

Meidän jouluumme meni rauhallisesti ja rentouttavasti. Aamulla katsoin television lastenohjelmia ja luin joulukirjoja. Katsoimme yhdessä jakson Star Trek Deep Space Nine sarjaa ja pienen ulkoilun tein yksikseni, vaikkei lunta kovin ollutkaan. Perunamuusin teko ja yhteinen ruokailu pöydän ääressä. Tämähän on miulle uutta, sillä olen tottunut aina porukoilla, että jokainen syö omassa huoneessaan. Taustalle laitoimme Jope Ruonansuun joululevyn Spotifystä soimaan. Mikki Hiiren Jouluaatn katsoin videolta, sitten sauna ja Samu Sirkan Joulutervehdys. Ihailimme joululahjoja katsoimme vielä illan päälle mieheni suosikkijouluelokuvan, Shazamin! Jouluyönä satoi lunta, joten päivällä tein mukavan kävelyretken hautausmaalle. Tapaninpäivänä töihin lähtiessä ulkona oli näin kauniisti lunta.

Vuodenvaihde vietettiin appi-isän luona syöden, juoden ja raketteja miehet paukutti. Kyllä se komia näky oli, eikä kissakaan sisällä ollut moksiskaan. Uuden vuoden lupauksia en tälle vuodelle tehnyt, mutta muutamia odotuksia minulla on:

- Koska määräaikanen työsuhteeni nyt loppui, niin taas ollaan hetki työttömänä. Kävin eilen työhaastattelussa myymälässä, jonne esimieheni on minua suositellut ja oikein hyvin meni. Viikon päästä saan tietää saanko paikan. Pidetään peukkuja.

- Meillä on tuparit viikon kulttua. Viime kerralla tuparehini ei päässyt kukaan kutsmani henkilö ja olin kyllä pettynyt. Nytten 7 on ilmoittanut pääsevänsä, joten juhlat ovat tulossa.

 - Olen jo pitkään haaveillut ajokortista. Olen aina kulkenut bussilla ja huonot aikataulut ovat saaneet minut entistä enemmän ärsyttämään. Olen saamassa pienen perinnön lähiaikoina, joten ensintöikseni sijoitan itseeni ja autokouluun.

- Ollaan äitni kanssa haaveiltu jo vuosia, että lähdetään Barcelonaan auringon alle ja tänä keväänä tämä on tarkoitus totetuuttaa. pidennetty viikonloppu toukokuussa etelässä auringon alla tekisi ihanaa. En olekkaan ollut rantalomalla kun vimeksi 2004, kun kävimme Kreikassa. Tarkoituksenani Barcelonassa on uida, lukea rannalla, juoda sangria ja syödä paelaa. Tietenkin äidin kanssa pelataan korttia ja käyn Primarkissa ja Disney Storessa ostoksilla.

Lapsena käytiin paljon rantalomilla perheen kanssa. Oisikohan tämä kuva Kanarian saarilta kun isin kanssa ollaan jäätelöllä.

 - Olen suunnittellut uutta elokuvaprojektia. Kotimaisena leffafanina aion tutkia ja katsoa suurimman osan tietämistäni -90 luvulla julkaisuista kotimaisista elokuvista. Elokuvalippuihin teen niistä sitten vuosipostaukset, jossa kerron kyseisen aikakauden leffoista ja niiden tyyleistä tarkemmin. Olen ihan innoissani jo tästä projektista.

- Muuten vuodele 2020 odotan rauhoittumista. Ei tarvitsisi pingottaa, ei olla liian kiinni aikatauluissa ja saada mieli enemmän flow-tilaan.