Richard Scarryn Touhukas Maailma

"Kun ylikonstaapeli Murina on koira, autot tehty juustoista tai omenasta, naapurin kiltti täti on virtahepo - ja kun keskellä tätä eläinten vilinää, kauppojen ja liikenteen sekamelska löydät söpön pikku madon, tiedät olevasi mukana Richard Scarryn touhukkaassa maailmassa. Hauskojen eläinten puuhista voit oppia vaikka mitä, sillä kaikki on kuten oikeassa maailmassa!" Näillä sanoilla kuvailee Richard Scarry videot sisältöään kasettien takana.

90-luvulla ja vielä 2000 luvun alussa ennen Pikku Kakkosta televisiosta tuli aina kivoja piirettyjä. Sillä ohjelmapaikalla olivat mm. Muumilaakson Tarinoita, Sagwa, Arttu ja Richard Scarry. Viimeisin näistä oli perjantai-iltaisin ja joskus Pikku Kakkosen tilalla oli jännittävä lasten seikkailu Hui-Hai Hiisi. Richard Scarry on näistä sarjoista jäänyt mieleeni, kun niitä jaksoja joskus nauhoittelin. Viimesten vuosien aikana olen törmännyt sarjan Vhs-julkaisuihin ja nyt niitä omistan jo aikamoisen kokoelman. Luin, että sarjasta on suomessa julkaistu televisiossa noin 60 jaksoa. En ole täysin varma onko kaikki vhs-kaseteiksi käännetty, mutta jos tiedäte tästä tarkemmin niin kertokaa ihmeessä. Yhdessä vhs-kasetissa on aina kaksi jaksoa.

Tälläiset vhs-kasetit omistan. Kasettien nimet tulee jaksoissa esiintyvistä piirretyistä. Jokaisessa Richar Scarryn Touhukas Maailma jaksossa on aina sama kaava: ensimmäinen piiretty sijoittuu Touhulan kaupunkiin, toinen on laulu aiheesta Varo Vaaraa, jossa kerrotaan mm. tulesta, uimisesta tai puhelimeen puhumisesta (ei saa puhua vieraille). Kolmantena on historiaan sijoittuva tarina, jossa esitellään miten juttuja keksitään (kuten talot, pyramidit, kalaverkko) tai seurataan tutkimusmatkailijoitten tai salapoliisien touhuja. Neljäntenä on taas laulu Kuvittele, jossa mietitään unia, avaruutta, dinosaurusten aikaa tai miten kierrätetään. Lopuksi on taasen piiretty, joka sijoittuu jälleen Touhulan maailmaan. Tämä Touhulan kaupunki on sarjan keskus, jossa elää päähenkilömme Hessu Kissa ystävänsä Mato Matalan kanssa. Tämä kaksikko ei ole kaikkien osioiden keskiössä, vaan joskus paneudutaan Hessun koulukavereihin, pikkusisko Salliin, opettaja Neiti Hunajaan, konstaapeli Murinaan, vähän hössöttelevään Banaani Gorillaan, hajamieliseen Herra Possulaan tai aina niin yrmeään Herra Ronkeliin. Mato Matala toimii aina näissä menneisyystarinoissa kehyskertomus kertojana ja on muutenkin sarjan kantava hahmo.

Richard Scarryn Touhukas Maailma perustuu Scarryn kauniisiin kuvitettuihin lastenkirjoihin. Tutustuin niihin itse paljon myöhemmin. Kirpputoreilta olen nämä omat kirjani ostanut ja viime jouluna hankin ihanan kirjakalenterin itselleni. Tässä kalenterissa on se hyvä puoli, että sitä voi joka joulu käyttää uudestaan ja uudestaan. Pieni jännitysmomentti tulee siitä mihin luukkuun minkäkin kirjan laittaa. Spoilataan vielä sekin, että kirjakalenterin kirjoista puolet oli ihan vauvatasoa (rumiinosia, ruokia, kulkuvälineitä) ja loput kirjat sisälsivät runoja tai ihan kunnon Touhulan seikkailuja, osa niistä oli jopa tuttuja tämän tv-sarjan jaksoista.

Kaikkein paras joulukirjassa on yksi tarina, joka on piirrettynä versiona kasetissa Pepe ja Peppi joulmielellä. Näissä kirjoissa on vähän erilaiset käännökset hahmojen nimissä ja Touhulakin joskus on nimellä Puuhala.

Tämä Touhulan Joulukalenteri on kanssa ulkoiselta kuvitukseltaan todella kaunis. Kirpputorilta olen myös löytänyt Pc-pelin aiheesta Touhulan Joulu. Tarinat siinä olivat ihan uusia, mutta ideana on koristella Touhulan joulukuusi. Hyvin sisällytön puuharomppu lapsille on siis kyseessä.

Itse tv-sarjaan takaisin. Richard Scarryn Touhukas Maailma ei sisällä pitkäkestoista juonta, vaan  lyhyitä piirettyjä värikäässä maailmassa. Yllättävän monessa osiossa on iso opetus kyseessä. Sarjan lapsia kannustetaan rohkeuteen, uskomiseen, itse tekemiseen ja mielikuvitukseen. Aikuishahmoilla taasen asiat menee enemmän tai vähemmän päin honkia ja ne tuovat enemmnkin vain huumoria sarjaan. Nämä kasettini ovat jaksonumeroltaan 21-44, ja 47-51. Ensimmäisessä kasetissa mainostetaan videota nimeltä Tähtitiedettä Touhulassa, joten sarjaa on varmasti julkaistu jo näitä jaksoja aiemmin. Itseltäni tästä välistä puuttuu vielä kasetti, joka sisältää jaksot 45 ja 46. Sen nimeä en edes tiedä, joten vinkatkaa jos teillä on tietoa. Myöskään en tiedä onko sarjaa julkaistu osasta 52 eteenpäin, kun tuo Tankki täyteen Skotti on viimeisin videoni näistä. 

Innokkassa lainvartijassa Touhulan paikallispoliisi saa vähän liiankin innokkaan harjoittelija, sillä koko Touhulan liikenne menee ihan sotkuun, kun lähes jokaiselle huomautellaan uonoista ajotaidoista ja sakkolappuja kirjoitellaan liiankin innokkaasti. Banaani ihastuu Tähtöseen tarinassa Baani näkee uskomattoman kauniin leidin teatterin lavalla, eikä millään pääse tämän juttusille. Kun hän vihdoinkin onnistuu ja vie Tähtöselle banaaneja niin hän saakin pakit. Mutta ei haittaa, kyllähän banaani piristää päivää. Banaani Gorillan suurinta herkkua on arvata saattaa, banaanit. Kipsikinttuja Touhulassa taasen kertoo siitä kun Hessu loukkaa itsensä ja laittaa Mato Matalan palvelemaan itseään. Matoa alkaa kyrsimään Hessun jopa ylimielinen asenne, mutta asetelma muutuukin lopussa kun Hessu paranee ja Mato loukkaa ainoan jalkansa.

Salli ja Hessu ovat molemmat innostuneet ritarileikeistä. He aluksi kilpailevat linnan rakentamisesta, mutta lopulta lyövät porukkasa yhteen ja näin saavat pyöreän pöydän ritarit ristityksi. Kummitusjuttu taasen pelottaa Touhulaislaisia, mutta kuten arvata saattaa, eihän kummituksia siellä oikeasti ole. Hessun täytyy kouluun tehdä juttu isänsäammatista, mutta Hessu ei koe matkatoimistovirkailijan ammattia kiintoisaksi. Ei ennen kuin isä paljastaa missä on aikoinaan matkustellut. 

Kansityyli tässä välissä muuttuu erilaiseksi. Aikaisemmat kannet on samanlaisia kuviltaan, mutta seuraavissa kansissa näytetään kuvia yhdestä jakson tarinasta.

Viikinkipossut kertovat menneisyydessä vaeltelevista viikinkipossuista. Viikingit eivät pitäneet kunkustaan, joten hän jäi lopulta yksin veneellensä. Erikoisena Koulupäivänä Tassulan ala-asteelle Neiti Hunaja on saanut sijaisen, joka vie heidät vanhoille kaivoksille. Niistä etsitäänkin dinosaurusten jälkijä. Hessun kaveri Pilli Koira haluaa tuoda astrologi äitinsäavaruuskiven kouluun esitelmää varten, mutta kivi katoaa paluumatkalla. Löytääkö Pillo kivensä?

Historiallisessa tarinassa P.J. possu käy pelastamassa prinsessan, joka näyttää aivan Hilda Hipolta. Touhulan oma postineiti ei koskaan saa itse postia, joten koululaiset keksivät piristää hänen päiväänsä ryhtymällä hänelle sanaliseksi kirjekaveriksi. Salli saa mielikuvitusystävän etelänavalta. Aluksi Hessu veli pitää Sallin mielikuvitusystäväjuttua todella naivina ja lapsellisena, mutta uppoutuu lopulta sen maailmaan syvemmin kuin Salli itse. 

Jälleen kaseteissa muuttuu kansityyli. Nämä seuraavat kaksi kasettia sainkin ilmaiseksi, joten siksi seuraavan kansi onkin hiukan paperista laho.

Hessu ja Mato keksivät perustaa oman pikku Mitä-Minne-Milloin vain yrityksen, jossa he kuljettavat tavaroita sinne sun tänne. Siitä tuleekin kinaa pojille, kun Mato on oikeassa ja Hessu ei myönnä olevansa väärässä. Pepen ja Peppin joulumieli onkin ainoa kasetti, jossa on teemajakso. Siinä ollaan todellakin joulumielellä, sillä jokainen jakson kohta on jouluinen. Jakso ei sisällä historiallista tarinaa keskellä lainkaan, vaan siinä mennään Sallin unen mukana joulupukin vajaan. Viimeisimpänä kasettina omistan Tankki täyteen skotin, jossa sekoillaan autojen ja bensojen kanssa.

Vielä muutama sana suomidubbauksesta: kyseessä on tuotantolao Werne Oy:n dubbaus, joten laatua on odotettavissa. Samat ääninäyttelijät ovat tehneet paljon mm. Disneyn elokuvia ja muita laadukkaita animaatiosarjoja. Hilda Hipon nauru on niin selkeästi Maija-Liisa Peuhun eli Salkkari Ullan nauruääni ja tunnistan hempeä äänisen Petra Karjalaisen Neiti Hunajaksi. Jukka Rasila räkättää ärsyttävästi Banaani Gorillana ja näissä historiatarinoissa todella monessa pääosahahmolla on Petteri Summasen ääni. Monilahjakkuus Antti Pääkkönen on saanut äänensä taipumaan vaikka mihin ja Hessun pikkusisko Sallina kimittää Henna Haverinen, joka tekee lähes kaikki tyttölapsirooliäänet mitä tiedän. Laadukasta työtä suomikäännöksessä on siis tehty ja laadukas on sarjakin. Katsoin itse kaikki kasettini lähes putkeen ja kyllä näin aikuisena koin ähkyn tulevan, mutta pienissä määrissä kerralla sarjan antropomorfisesta maailmasta osaa nauttia.  

Mieleenpainuvimpia tarinoita tässä sarjassa ovat neiti Hunajan häät, Ravintola Papunen (jonka ruokalistalla on pelkkiä papuja), loistohotellin tarkistus, Sallin lentomatka etellään ja Kissalan perheen matka vesipuistoon. Sarjassa on aina muuten kesä, niin talvijaksot piristävät sitä mukavasti ja siksi Pepen ja Peppin joulunvietto, Sallin joulumaauni, Kissaloiden jouluyllätys ja talvinen laskettelujakso kuuluvat kanssa lemppareihini. 

Legoleikkejä

Lapsuutena lauantai-iltaisin leikin usein legoilla. Tykkäsin erityisesti dubloista, eli ns. isoista legoista. Näillä on helppo rakentaa ja helpommin löytää tietyt osat omasta laatikosta. Suosikkijuttuni dubloilla oli rakentaa mummonmökki, johon kaikki palikkani riittivät. Tässä mökissä on sisustus minimissään, mutta mitäpäs tämmönen mummo muuta tarvittee.

 Mummon mökki sisältää pikkupöydän, minivessan ja takan. Kun katon laittaa päälle, niin siihenpähän nämä peruspalikkamme vaan riittävät.

Mummon mökin edustalla kasvaa yksinäinen puu parin pensaikon kanssa.

Mummoleikin lisäksi tietty kotista tuli leikittyä. Tai kotia, miksisitä nykyään kutsutaan. Isoja omakotitaloja on aina hauska suunnitella. 

Tässä omakotitalossa on pieni etupiha, olohuone ja kattoterassi. Mitä muuta löytyy?

Talossa on oma sauna, sekä takkahuone. Oikein tunnelmallinen lauantai-illan vietolle.

Sauna ja suihkutilat ovat hyvin tilavat. Hyvät löylyt ovat kova juttu tässä perheessä.

Keittiö on hiukan ahdas, mutta kotoisa. Keittiön jääkaappia on vauva vähän sutaillut.

Keittiön vieressä on lastenhuone. Ei sielläkään kummemmin tilaa ole, mutta kerrossänky säästää tilaa.

Tietysti vanhemmilla ja vauvallakin on oma huone. Pienoisen leikkikehä on sopivasti kehdon vieressä.

 Tietenkin talossa on myös olohuone, jossa on portaat terassille. Vieraitakin taitaa olla käymässä.  Lapsena taisin olla jonkin sortin rasisti, kun tämän perheen nimi oli Vinosilmät.

Kotileikin lisäksi vanha kunnon koulu on ollut aina suosiossani. Koulukirjana käytin siskon vanhaa Aapista, missä on hauskoja kirjainrunoja. Jokaisella oppilaalla on tietenkin oma nimi ja omat kaveripiirit. Tässä ollaan koulun pihalla leikkimässä.

Luokkahuoneissa istutaan pareittain ja leikeissäni pidettiin ihan matiikan ja äikän tunteja.

Tästä siskon ekan luokan Onni ja Enni aapisesta luin aina runoja. Hahmojen nimet kirjoitin tähän aapisen ja oppilaiden piti opetella runot ja lausua ne luokan edessä ääneen.

Liikuntatunnilla kiipeillään ja tehdään kuperkeikkoja. Legojen nivelet ei kyllä taivu muuten mihinkään.

Koulussa on tietenkin tyttöjen ja poikien vessat erikseen. Liksan tunnin jälkeen on aika ahdasta.

Tietenkin koulussa on myös ruokala. Tilaa ei ole paljon, mutta kyllä lounas täytyy syyä. Sen jälkeen suunnataankin luokkaretkelle. Joskus leikin luokkaretkeä uimahallissa, mutta sinisiä dublopalikoita vedeksi on minulla liian vähän. Altaita toki sai tehtyä, mutta vähän persoonattomia ne ovat. Ahdas eläintarha on helpompi toteuttaa.

Tämmösiä eläinlegoja kun omistaa niin eläintarhan saa näppärästi kokoon. Oikeastaan en kannata eläintarhoja siten yhtään. Eläinten tuijottaminen telkien takana ei todellakaan kuulu arvoihini.
Mielenkiintoisempi luokkaretki paikka on egyptissä, missä voi katsella pyramideja.

Alkupolku Tokaluokka

Alkupolku sarjan peli Tokaluokka on jatkoa pelille Ekaluokka. Vaikka peli on suunnattu 7-9 vuotiaille lapsille, niin tämän seurassa kyllä aika hyvin vielä näin vajaa 20 vuotta myöhemminkin menee.

Peli alkaa koulun pihalta. Lapset pääsevät koulusta pois ja kirjekyyhky ottaa sinut postilaatkossa vastaan. Kun kirjaudut peliin liityt alkupolun kirjekerhoon. Pelin idea on kerätä paljon postmerkkejä ja vastata kirjeystävän kysymyksiin pelejä pelaamalla. Kun pelejä pelaa saa pisteitä. Joskaisesta 100 pisteestä saa automaattisesti yhden postimerkin. Heti kun merkkejä kertyy on mahdollista alkaa suorittamaan kirjeystävä tejtäviä. En ole koskaan kerännyt kaikkia merkkejä kerralla, joten se on minulla nytten haasteena. Enpäs ole laskenut montako merkkiä on mahdollista kerätä, mutta helposti se menee parin sadan puoleen. Nyt pyrkimykseni on kerätä ensin kaikki merkit, ennen kuin alan haasteet ottamaan vastaan.

Opettajakin lähtee heti kotia ja kirjahyllyn takaa paljastuu pelivetäjäsi sammakko Huima ja kärpänen Välkky. Nämä antavat ohjeita pelaamiseen. Itse pelissä voi valita oman vakeustasonsa ja käsittääkseni tason korkeus antaa pisteitä enemmän. Luokkahuoneessa on seuraavia toimintoja:

Paperitelineen luona on maalauspiste. Itse voi piirtää kuvan, mutta kivempaa on tehdä valmiita palapelejä. Näihin voi lisätä hassuja tarroja ja piirtää itse lisää. Paria valmista kuvaa voi kanssa värittää. Kuvat voi tallentaa, tai heittää menemään. Palapelejä on mm. aiheista pesäpallokenttä, noidan luola ja merirosvoluola.

 Kirjahyllyssä opetellaan äidinkieltä. Kolme kirjaa sisältävät muutaman tarinan, jossa opitaan verbit, substantiivit ja adjektiivit. Tarinoina on mm. Terästyttö pelastaa päivän, Mummo ja Karhu sekä hassut Pölypunkit.

Tarinoissa toisella sivulla on animaatiopätkiä ja toiselle sivulle täytyy täyttää puuttuvat sanat. Tämä Pölypunkkijuttu on mielestäni tosi hassu, kun korttia pelataan sängyn alla ja röyhtäillään äänekkäästi.

Liitutaululla jatkuu äikkäteema. taululta voi päättää haluaako kuunnella laulun substantiivistä, adjektiivistä vai verbistä. Jokanen kipale on kuvitettu liitutaululle ja tämä Verbi on suosikkini, missä vuohi syö housuja ja röyhtäilee.

 Kun pelin aloittaa Huima vie meidät suoraan hissiin. Hissi on tavallaan pelivalikko, sillä suurimmassa osassa kerroksia on vain yksi peli. Luokkahuone ja kerhohuone ovat ainoat poikkeukset. Mennäänpäs hissillä pohjakerroksen jääluoliin.

Jääluolassa mennään kylmän siniseen matikkamaailmaan. Ylhäällä näkyy onko kyseessä plus, miinus vai kertolasku. Ötökät kantavat kuorissaan laskujen vastauksia ja pelaajan tehtävä on laittaa ala ja yläneliöihin sopivat numerot niin, että laskut tulee oikein. Kun koko ruudukko on täynä jäätyneitä ötököitä päästään alas merirosvolaivan kannelle. Laivan kannella on vanha aarrekartta, jonka avulla opitaan maanosat.

Tämmösiä koloja pitkin itse pelihin kuljetaan. Tukkihyppely on kanssa matikkapeli. Siinä on alokas, jota pitää tukkeja pitkin hypittää koloihin, joista löytyy oikeat vastaukset ylhäällä oleviin yhtälöihin. Vaikeustasosta riippuen hypitään joko tukkien, krokotiilien tai molempien päällä. Krokot ovat hitusen hankalia, silä ei voi tietää milloin he avaavat kitansa ja tiputtavat alokkaan. Kun yhtälöt on saatu ratkottua päästään luolaan, jossa opetellaan erilaisia liikenne- ja varoitusmerkkejä. Osa merkeistä tosin taitaa olla nykyään jo vanhentuneita, pelihän on kuitenkin 90-luvun puolivälistä.

Tukkijoelta mennään Sirkkaorkesteriin. Tämä ei ole edes peli, vaan Tokaluokan pakollinen ja tylsä musiikkiosio. Peruspianon nappuloilla voi harjotella nuotteja, tehä muistipeliä ja kuunnella vaikka kitaraversion Piippolan Vaarin talosta. Selvästikkin minusta turhin juttu, mitä Tokaluokka pitää sisällään.

Kerrosta ylempänä ovat luolakirjoitukset. Mato esittää alkuun biologia-aiheisen kysymyksen ja sitä kautta pääsee ratkomaan viittoman- toukka- ja pistekielen kirjoitusta. Viittoma- ja pistekielen kirjaimet ovat varmasti ihan aitoja, mutta toukkakieli tätä varten keksitty hupsutus. Kirjaimet yhdistetään tuonne ylös ja valmiita sanoja ilmaantuu. Tällä pelilä saa suht nopeasti ja helposti pisteitä kerättyä, jos on tosissaan postimerkkikokoelmaa karkoittamassa.

Henkilökohtaisesti oma suosikkipelini on Luuholvi. Yksinkertaisesti paina pyörivää keskiosaa, kun osoitin on oikeassa vastauksessa. Yleensä laskuja, mutta joskus myös kirjaimia haetaan. Kun kaikki kahdeksan lukkoa on saatu auki pääsee luuholvin sisälle. Sieltä löytyy esineitä, joita voi mitata viivottimella, tai liikuttaa puntarille. Tämä huone sinänsä ei opeta muuta kuin viivottimen ja puntarin käyttöä, mutta lopun kirjeystävähaasteessa täytyy yllättävänkin usein tulla mittailemaan limutölkkiä. Luuholvi on kanssa yksi pisteikkäimmistä peleistä, jonka avulla saa postimerkkejä keräiltyä.

Alkupolun ala-asteella pelataan amerikkalaista jalkapalloa Pallokentällä. Kenttä on ihan komean näköinen, mutta peli ei kerrytä pisteitä, kestää tuhottoman kauan ja harjoittaa vain allekkainlaskua. En ole koskaan tästäkään välittänyt, sillä Pallokenttäpelin olisi saanut helposti paljon mielenkiintoisemmaksi tehtyä.

Pannuhuone sisältää varmasti kaikista opettavaisimman pelin, eli kierrätyksen. Lehdet paperiin, limutölkit alumiiniin ja pullot lasiin. Nämä tulevat ylhäältä putkista ja itse täytyy omilla putkilla ohjata ne oikealle kierrätysastialle. Vaikeimmalla tasolla tavarat tippuu nopeaa vauhtia ja mukana saattaa olla esteitä kuten pyörä joka heittää kaman väärään suuntaan tai roskis. Myös lisäpisteitä on tarjolla ja helposti isot pisteet tätä kautta kerääkin postimerkkeilyyn. 

Pannuhuoneen yläpuolella on luokkahuone jossa kävimme jo. Siitä vielä ylempänä on oppilaiden salainen kerhohuone. Kerhohuoneessa voi pelata akvaariossa ärsyttävää kuplapeliä, jossa haetaan numeroita ja tavuja haikalaa väistellessä. Omenapuusta löytyy muistipeli, jossa pareina ovat vastakohtia, murtolukuja kuvana ja kirjoitettuna sekä synonyymejä. Pisteisin peli täällä on jukeboxi, josta voi kuunnella peliin tehtyjä lauluja. Hinnan näkee kappaleen vierestä ja Huima antaa rahaa, josta oikea tasasumma täytyy syöttää automaattiin. Markka-aikaa kun elettiin niin kappaleet ovat aika halpoja ja parinkympin setelin meikäläinenkin tunnistaa. Myös liitutaululta löytyvät kipaleet voi kuunnella täältä. Pisteitä kertyy todella helposti ja tästä niitä olen kerännytkin, kun haalin postimerkkejä.

Taianomaisin peli on tietenkin avaruusraketti. Aparaatti antaa vihjeen mille planeetalle mennään ja samalla tulee planeetoiden perustiedot opittua. Kun oikea planeetta on keksitty lähdetään matkalle. Planeetalle lasketaan maaristeilijä, eli vekotin millä ammutaan tuhmia tuholaisia. Kun kaikki on ammuttu on aika palata maahan. Pisteitä pelistä saa ihan hyvin, mutta on paljon hitaampi kuin vaikka jukeboxi. Värimaailma ja avaruusteema tietenkin aina vetoavat minunkin mielikuvitukseeni.

Marsista takaisin maanpinnalle. Kerhohuoneessa sijaitsee tietenkin pelin pääydin eli postikeskus. Tänne pääsee automaatisesti näkemään uuden merkin heti kun se ansaitaan. Vanhoja merkkejä voi myös katsella ja ottaa kirjeystävän haasteen vastaan. Kun haaste pelataan peliruudun nurkkaan tulee kuva kirjekuoresta jonka päällä on kysymysmerkki. Kun se on ratkaistu kerhohuoneen Eurooppataululle yksi maa värjäytyy ja saat kiitoskirjeen kirjeystävältäsi.

Olen kirjautunut peliin nimellä Jape, joka lukee tuolla yläkulmassa. Sininen aparaatti sylkee postimerkkejä ja tässä on esimerkki kirjeystävä haasteesta. Näitä voi siis pelata heti kun on eka postimerkki saapunut. Nyt tosin niin kuin alussa sanoin aion kerätä merkit ensin kasaan. Vaikka Tokaluokka sisältää paljon matikka-aiheisia pelejä, niin ne ovat ihan yksinkertaisia päässälaskuja joita jo silloin osasin hyvin. Olin varmasti ainut lapsi, joka ala-astella tykkäsi matikan opettelemisesta. Ehkä siksikin Tokaluokka on ollut mieleinen peli. Välkyn ja Huiman jutut ei naurata yhtään, mutta laulut ja kirjahyllyn kirjat tuo rutkasti huumoria. Arvostan kanssa kovasti kierrätyspelin ideaa, sillä sitä opetetaan edelleenkin ihmisille ihan liian vähän. Myös aihe kirjekavereista tuollojn minua kiinosti, sillä harrastin (ja harrastan edelleen) kirjeenvaihtoa. Harvoin sitä on tietokonepelihin mukaan tuotu. Mielestäni Tokaluokka sisältää juuri oikealle ikäluokalle opettavat asiat mukavaan tyyliin. Ja entäs ne postimerkit, tämän näköisiä niitä sitten on. Olen tällä hetkellä vasta saanut ehkä 1/4 osan kasaan. Jokaisesta merkistä tulee pieni animaatio ja faktatietoa. Merrkejä on mm. saduista, eläimistä, urheilulajeista, ajoneuvoista, eri maiden lipuista sekä avaruudesta.