90-luvulla ja vielä 2000 luvun alussa ennen Pikku Kakkosta televisiosta tuli aina kivoja piirettyjä. Sillä ohjelmapaikalla olivat mm. Muumilaakson Tarinoita, Sagwa, Arttu ja Richard Scarry. Viimeisin näistä oli perjantai-iltaisin ja joskus Pikku Kakkosen tilalla oli jännittävä lasten seikkailu Hui-Hai Hiisi. Richard Scarry on näistä sarjoista jäänyt mieleeni, kun niitä jaksoja joskus nauhoittelin. Viimesten vuosien aikana olen törmännyt sarjan Vhs-julkaisuihin ja nyt niitä omistan jo aikamoisen kokoelman. Luin, että sarjasta on suomessa julkaistu televisiossa noin 60 jaksoa. En ole täysin varma onko kaikki vhs-kaseteiksi käännetty, mutta jos tiedäte tästä tarkemmin niin kertokaa ihmeessä. Yhdessä vhs-kasetissa on aina kaksi jaksoa.
Richard Scarryn Touhukas Maailma perustuu Scarryn kauniisiin kuvitettuihin lastenkirjoihin. Tutustuin niihin itse paljon myöhemmin. Kirpputoreilta olen nämä omat kirjani ostanut ja viime jouluna hankin ihanan kirjakalenterin itselleni. Tässä kalenterissa on se hyvä puoli, että sitä voi joka joulu käyttää uudestaan ja uudestaan. Pieni jännitysmomentti tulee siitä mihin luukkuun minkäkin kirjan laittaa. Spoilataan vielä sekin, että kirjakalenterin kirjoista puolet oli ihan vauvatasoa (rumiinosia, ruokia, kulkuvälineitä) ja loput kirjat sisälsivät runoja tai ihan kunnon Touhulan seikkailuja, osa niistä oli jopa tuttuja tämän tv-sarjan jaksoista.
Kaikkein paras joulukirjassa on yksi tarina, joka on piirrettynä versiona kasetissa Pepe ja Peppi joulmielellä. Näissä kirjoissa on vähän erilaiset käännökset hahmojen nimissä ja Touhulakin joskus on nimellä Puuhala.
Tämä Touhulan Joulukalenteri on kanssa ulkoiselta kuvitukseltaan todella kaunis. Kirpputorilta olen myös löytänyt Pc-pelin aiheesta Touhulan Joulu. Tarinat siinä olivat ihan uusia, mutta ideana on koristella Touhulan joulukuusi. Hyvin sisällytön puuharomppu lapsille on siis kyseessä.
Itse tv-sarjaan takaisin. Richard Scarryn Touhukas Maailma ei sisällä pitkäkestoista juonta, vaan lyhyitä piirettyjä värikäässä maailmassa. Yllättävän monessa osiossa on iso opetus kyseessä. Sarjan lapsia kannustetaan rohkeuteen, uskomiseen, itse tekemiseen ja mielikuvitukseen. Aikuishahmoilla taasen asiat menee enemmän tai vähemmän päin honkia ja ne tuovat enemmnkin vain huumoria sarjaan. Nämä
kasettini ovat jaksonumeroltaan 21-44, ja 47-51. Ensimmäisessä
kasetissa mainostetaan videota nimeltä Tähtitiedettä Touhulassa, joten
sarjaa on varmasti julkaistu jo näitä jaksoja aiemmin. Itseltäni tästä
välistä puuttuu vielä kasetti, joka sisältää jaksot 45 ja 46. Sen nimeä
en edes tiedä, joten vinkatkaa jos teillä on tietoa. Myöskään en tiedä
onko sarjaa julkaistu osasta 52 eteenpäin, kun tuo Tankki täyteen Skotti
on viimeisin videoni näistä.
Innokkassa lainvartijassa Touhulan paikallispoliisi saa vähän liiankin innokkaan harjoittelija, sillä koko Touhulan liikenne menee ihan sotkuun, kun lähes jokaiselle huomautellaan uonoista ajotaidoista ja sakkolappuja kirjoitellaan liiankin innokkaasti. Banaani ihastuu Tähtöseen tarinassa Baani näkee uskomattoman kauniin leidin teatterin lavalla, eikä millään pääse tämän juttusille. Kun hän vihdoinkin onnistuu ja vie Tähtöselle banaaneja niin hän saakin pakit. Mutta ei haittaa, kyllähän banaani piristää päivää. Banaani Gorillan suurinta herkkua on arvata saattaa, banaanit. Kipsikinttuja Touhulassa taasen kertoo siitä kun Hessu loukkaa itsensä ja laittaa Mato Matalan palvelemaan itseään. Matoa alkaa kyrsimään Hessun jopa ylimielinen asenne, mutta asetelma muutuukin lopussa kun Hessu paranee ja Mato loukkaa ainoan jalkansa.
Salli ja Hessu ovat molemmat innostuneet ritarileikeistä. He aluksi kilpailevat linnan rakentamisesta, mutta lopulta lyövät porukkasa yhteen ja näin saavat pyöreän pöydän ritarit ristityksi. Kummitusjuttu taasen pelottaa Touhulaislaisia, mutta kuten arvata saattaa, eihän kummituksia siellä oikeasti ole. Hessun täytyy kouluun tehdä juttu isänsäammatista, mutta Hessu ei koe matkatoimistovirkailijan ammattia kiintoisaksi. Ei ennen kuin isä paljastaa missä on aikoinaan matkustellut.
Kansityyli tässä välissä muuttuu erilaiseksi. Aikaisemmat kannet on samanlaisia kuviltaan, mutta seuraavissa kansissa näytetään kuvia yhdestä jakson tarinasta.
Viikinkipossut kertovat menneisyydessä vaeltelevista viikinkipossuista. Viikingit eivät pitäneet kunkustaan, joten hän jäi lopulta yksin veneellensä. Erikoisena Koulupäivänä Tassulan ala-asteelle Neiti Hunaja on saanut sijaisen, joka vie heidät vanhoille kaivoksille. Niistä etsitäänkin dinosaurusten jälkijä. Hessun kaveri Pilli Koira haluaa tuoda astrologi äitinsäavaruuskiven kouluun esitelmää varten, mutta kivi katoaa paluumatkalla. Löytääkö Pillo kivensä?
Historiallisessa tarinassa P.J. possu käy pelastamassa prinsessan, joka näyttää aivan Hilda Hipolta. Touhulan oma postineiti ei koskaan saa itse postia, joten koululaiset keksivät piristää hänen päiväänsä ryhtymällä hänelle sanaliseksi kirjekaveriksi. Salli saa mielikuvitusystävän etelänavalta. Aluksi Hessu veli pitää Sallin mielikuvitusystäväjuttua todella naivina ja lapsellisena, mutta uppoutuu lopulta sen maailmaan syvemmin kuin Salli itse.
Jälleen kaseteissa muuttuu kansityyli. Nämä seuraavat kaksi kasettia sainkin ilmaiseksi, joten siksi seuraavan kansi onkin hiukan paperista laho.
Hessu ja Mato keksivät perustaa oman pikku Mitä-Minne-Milloin vain yrityksen, jossa he kuljettavat tavaroita sinne sun tänne. Siitä tuleekin kinaa pojille, kun Mato on oikeassa ja Hessu ei myönnä olevansa väärässä. Pepen ja Peppin joulumieli onkin ainoa kasetti, jossa on teemajakso. Siinä ollaan todellakin joulumielellä, sillä jokainen jakson kohta on jouluinen. Jakso ei sisällä historiallista tarinaa keskellä lainkaan, vaan siinä mennään Sallin unen mukana joulupukin vajaan. Viimeisimpänä kasettina omistan Tankki täyteen skotin, jossa sekoillaan autojen ja bensojen kanssa.
Vielä muutama sana suomidubbauksesta: kyseessä on tuotantolao Werne Oy:n dubbaus, joten laatua on odotettavissa. Samat ääninäyttelijät ovat tehneet paljon mm. Disneyn elokuvia ja muita laadukkaita animaatiosarjoja. Hilda Hipon nauru on niin selkeästi Maija-Liisa Peuhun eli Salkkari Ullan nauruääni ja tunnistan hempeä äänisen Petra Karjalaisen Neiti Hunajaksi. Jukka Rasila räkättää ärsyttävästi Banaani Gorillana ja näissä historiatarinoissa todella monessa pääosahahmolla on Petteri Summasen ääni. Monilahjakkuus Antti Pääkkönen on saanut äänensä taipumaan vaikka mihin ja Hessun pikkusisko Sallina kimittää Henna Haverinen, joka tekee lähes kaikki tyttölapsirooliäänet mitä tiedän. Laadukasta työtä suomikäännöksessä on siis tehty ja laadukas on sarjakin. Katsoin itse kaikki kasettini lähes putkeen ja kyllä näin aikuisena koin ähkyn tulevan, mutta pienissä määrissä kerralla sarjan antropomorfisesta maailmasta osaa nauttia.
Mieleenpainuvimpia tarinoita tässä sarjassa ovat neiti Hunajan häät, Ravintola Papunen (jonka ruokalistalla on pelkkiä papuja), loistohotellin tarkistus, Sallin lentomatka etellään ja Kissalan perheen matka vesipuistoon. Sarjassa on aina muuten kesä, niin talvijaksot piristävät sitä mukavasti ja siksi Pepen ja Peppin joulunvietto, Sallin joulumaauni, Kissaloiden jouluyllätys ja talvinen laskettelujakso kuuluvat kanssa lemppareihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti