Syksyn haikeutta

Tuuli vilkuilee pilvistä.
Parvekkeen vaaleasta maalista tarttuu lohjennut tikunpalanen sormeen
kipu pistää. On kiinni hetkessä
kiinnia ajassa. Aikaa ei ole
Tikku sukeltaa syvällä. sormen sisällä sileästi
puhuri hyrrii sitä. minä kellun
tuulessa vaappuen
tuli itsessään kuivaa ja kastaa
siinä saan hyrriä ikuisesti

 
 Kaikkea en ymmärrä syksyssä
MIksi värit ovat kauniit?
Kuinka ruska voi upottaa minut sisäänsä?
Kuinka pieni sateen luoma lammikko
voi nousta maailman kauneimmaksi peiliksi?
Ja kuinka siipeni ovat kasvaneet lehdiksi
ei kaikkea tarvsekkaan ymmärtää
ne voi kokea

Syksy hukuttaa minut aamukasteellaan
pehmeällä huurullaan
rosoisilla riimeillä
huivini liehuu
tuulen hohteessa

Illan sillalla
halaamme hallaa
siinä sumussa
valot itkee meille
niitäkin haluaa halata
muttei voi
lamppua voi halata
muttei valoa
valo itsessään
kietoo meidät syliinsä