Särkänniemeen Särkänniemeen!

Muutama päivä sitten suuntasin tämän kesän ensimmäisen kerran Särkänniemeen, kun lämpöä vihdoinkin riitti. Olen aina ollut huvipuistoihmisiä ja yhden kesän Powerparkissa työskennellessäni innostukseni on aina kasvanut. Pidän kuitenkin enemmän teemapuistoista, kuin varsinaisista huvipuistoista. Minuun vetoaa enemmän rauhaliset kohteet, tunnelma ja kokemus, ei niinkään hurjistelu. Disneyland on tästä loistava esimerkki, sinne kaipaan aina (ja voisin joskus lisätä tänne puolentoistavuoden vanhan matkakertomuksen siitä) Mutta nyt Särkänniemeen Särkänniemeen!

Aloitin heti vähän pidemmällä kierroksella koiramäessä, joka on aivan hurmaava paikka. Mielestäni Koiramäki ansaitsi ihan kokonaisen teemapuistonsa, Kunnaksen kirjoissa on niin paljon satumaisuutta, että niistä riittäisi ihan kunnon teemapuistolle ainesta. Nyt tämä jää vähän tähän Särkän hurjien laitteiden alle piiloon. En lapsena oikein ymmärtänyt miksi Särkänniemessä oli pieni lasten eläintarha ohessa, mutta nyt kun ne asuvat koiramäessä se luo entistä vahvemaa teemapuiston tuntua. Rölli omistaa myös oman Röllimetsänsä Powerparkin ohessa, mutta siinäkin olisi ainesta ihan omaksi teemapuistoksi.

Eläimiä löytyi Koiramäestä oikein kivasti. Heppoja, aaseja, lehmiä, koiria, possuja, lampaita..Monet eläimet li tuonapäivänä katoksissaan varjossa, joten heitä ei pahemmin näkynyt. Minua se ei periaatteessa haittaa, hyvä vain että eläimet saavat olla rauhassa varjossa, ettei kuuman turkin kanssa pidä auringossa kärsiä. Välillä tuli oikein paha olo kun pikku lapset huutelivat sieltä eläimiä näkyiin.

Eläimien lisäksi maatila-alue sisälsi hienosti tehtyjä kuvauksia oikean maatalon elämästä. Yrttitarhaa, metsää ja peltoja, Vesipumppuja, myllyjä ja tiipiä. Talleista löytyi vanhoja maatalon työkaluja ja tietenkin itse Koirameän hahmoja.

Parvella on hyvä viettää viileää kesäiltaa

Maatalon lisäksi Koiramäki sisältää myös Koiramäen kauniin kaupungin ja Drakkulan linnan. Drakkulan linna on mielestäni järjetön kakaroiden riehumispaikka, en ymmärrä miksei siitä tehty vaikka huvipuistoon uutta kummituslinnaa, kun entinen purettiin Angry Birds Landin tieltä. Drakkulan linnasta olisi voinut tehdä todella upean, jos sen sisällä olisi ollut vaikka kaikkia kauheuksia mitä Kunnaksen kirjoista on löytynyt. Ainakin tonttujen silmiä, merirosvoja, aaveita, näkkejä, noitia, salamoita ja hiisiä olisi sellainen voinut sisältää.

Koiramäen kaupungista löytyy ainakin tunnelmallinen kahvila, raatihuone, lääke(karkki)kauppa, koulu ja suutari. Joihinkin pääsee sisälle ihastelemaan, joissan voi leikkiä ja joissain ikkunoissa vain näkyy kuvaelmia Koirameän hahmoista. Pieni teatterilavakin paikalta löytyi, mutta mitä näytöstä hetken seurasin niin ei tämmönen lastenteatteri ihan mene enää näin vanhalle läpi.

Koiramäessä ei aikuiselle paljon aktiviteetteja löydy, muuta kuin ihastelu. Tämä vesilautta on oikeastaan aika kiva, vaikka onkin ehkä pienemmille lapsille tarkoitettu. Tämmösiä on kuitenkin oikeasti käytetty hevosten siirtämiseen vesistöjen yli.

Vietin Koiramäkeä ihastellessa aikaa reilut puoltoistatuntia, paljon enemmän mitä odotin. Ihastuin tähän tunnelmaan ja myös siihen kuinka eläintenhoitajat olivat pukeutuneen piioiksi ja rengiksi ja kahvilanmyyjät emäntäasuun.

Itse huvipuistokohteisiin. Aloitin kierroksen Koiramäen viereltä Koskiseikkailusta, joka jakaa suosikkilaitteeni tittelin Tukkijoen kanssa. Olen suunnaton vesilaitteiden ystävä. Harmikseni tästä kastuin vähemmän mitä ennen, oisin toivonut pikkusen enemmän pärskeitä ja kuohua. Kasvit ympärillä luo ihanaa tunnelmaa ja pidän siitä, että jokainen seikkailu on tässä pikkuisen erilainen. Loppupään pimä tunneli on kiva tunnelman luoja ja sieltä ulospääsy kuivana oli ennen harvinaista, mutta nyt sieltä ei enää tippunut vettä niskaani. Pöh. Tätä ajelua jaksoin ajaa muutamankin kerran putkeen, jonoja kun tähän harvoin kertyy, kun lauttoihin mahtuu niiin monta ihmistä. 

Törmäilyautoihin olen kait siksi niin ihastunut, kun en itse omista ajokorttia. Tällä huristellessa voin kuvitella kuinka tuulen laulu kuiskii hiuksissani avoautolla ajellessa, sitten kun joskus saan ajokortin. En kyllä ymmärrä tuota miksi autoilla pitää ajaa tiettyyn suuntaan, siitähän lähtee törmäilyn ilo kokonaan. 

 Ennen Särkänniemessä oli kiva vuoristorata Jet Star, mutta sen on korvannut tämä hurja Moto Gee. Tämä onkin ainoa tälläinen hurja laite mihin uskallan mennä kyytiin. Tykkään vuoristoradoista, mutten yhtään pidä siitä, että niissä menee pää alaspäin. Silmälasitkin tätä varten varmuuden vuoski otin pois, onneksi. Vauhti oli hurja ja yksi kierros riittää minun kaltaiselleni nössölle. 

Hetken maassa rauhoituttua päädyin jonottaa lasten tivolimaiseen vuoristorataan Vauhtimatoon. Tämä on sopivan pieni ja rento makuuni. Vauhtia on, muttei liikaa. Tykkään paljon tälläisista pienistä tivolilaitteista. 

Taikajoki sopii seuraavaksi sopivasti leppoisaan rauhoittumiseen. Siellä on kivat maisemat, vaikken kyllä ymmärrä miksi ne on pilattu noilla oikein ällön muovisilla kuvilla. 

Kunnon huvipuistossa pitää aina käydä klassisessa Karusellissa. Harmikseni en uskaltanut oikein noiden kauniiden heppojen selkään mennä, sillä mistä sitä tietää olisiko ne lähteneet siitä raviradalle, niinkuin Maija Poppasessa.

Näsijärven kauniiden maisemien katseluun sopii erinomaisesti autoajelu Kantti Kantti. Muistelin ajelun kulkevan paljon hitaammin, mutta se huristelikin vähän liian nopeaa. Siitä oisi katsonut näkymiä pidempäänkin.

Viimeiseksi jätinkin suosikkilaitteeni Tukkijoen, johon hurahdinkin kahdesti kyytiin. Ekalla kierroksella sain istua etummaisena ja toisella taasen takimmaisena, eli ihan parhailla paikoilla kastumiseen. Rakastan sitä tunnetta kun ylhäällä pienellä jännityksellä tullaan alas ja pärskeet kastelee pään, paidan ja housut ja siitä tulee tietty ihana nauru ja mukavan viileä olo. 

Jätin ihan tietoisesti näsineula vierailun, sekä planetaarion, akvaarion ja delfinaarion väliin. Näsineulassa olen aikaisemminkin käynyt katselee maisemia, planetaariosta en ole oikein koskaan ollut kiinostunut ja akvaarion kalatkin on jo aika nähtyjä. Delfiinit ovat sinänsä ihania eläimiä, mutta tämä heidän shownsa tuntuu joka vuosi olevan mitä huonompi. Jonot sinne on valtavat ja itse esityksestä on puolet videokuvaa ja puolet delffiinien hyppyjä. Niitäkin on tullut nähtyä niin usein. 

Delfinaariosta on monia mielipiteitä, monet ovat vaatineet niiden lopettamista, toiset jatkamista ja kolmannet ei piittää koko asiasta. Tuntuu minustakin vähän inhottavalta, että delfiinit kasvatetaan vankeudessa ja moet poikaset on siellä kuolleet ihan muutamien päivien sisällä. Mutta toisaalta, vankeudessa kasvaneita delfiinejä ei voi päästää enää vapauteen, sillä he eivät siellä enää selviäisi. Minua myös vähän ällottää ajatus että kuinka särkänniemen delfiinit ovat lisääntynet sukunsa kesken. Sekin varmasti aiheuttaa sen, miksi poikaset ei selviä hengissä. 

Otto-Nalle kävi Huvipuistossa kirjassaan reissulla särkänniemessä. Delfinaariossa oli silloin paljon enemmän Delfiinejä elossa, mitä nykyään