perjantai 26. helmikuuta 2016

Minttu

Minttu on Maikki Harjanteen luoma lastenkirjahahmo. Ensimmäinen Minttukirja "Minä olen Minttu" julkaistiin vuonna 1978 WSOYn julkaisemana. Pitkään tätäkään kirjaa, kuten muitakaan vanhempia Minttuja ei ole saanut mistään, mutta vuonna 2013 ntamo niminen kustantamo teki vanhimmista Mintuista uusintapainoksia. Sitä kautta tuli itsellekkin hankittua nämä lapsuuden suosikkikirjan nykyään talteen. Muistan, etten lapsena paljon Minttuja omistanut, vaan lainailin niitä ahkerasti lähikirjastostamme. Omana taisin omistaa vain Mintun Lukukirjan ja vähän myöhemmin Minttu Yllättää kirjan.
Mintun Maailma on yhteisnide, joka sisältää Mintun Leikkikirjan, Mintun Eläinkirjan ja Mintun Lukukirjan
Tämä Mintun vuorokausi oli lapsena yksi suosikkini kirjan aukeamista
Minttu Yllättää sisältää Mintun tarinoita sarjakuvamaisemmassa muodossa
Klassinen, yksinkertainen ja hyvin todenmukainen sarjistarina :D
Aikuisena innostus Minttuihin lähti uudestaan siitä, kun löysin Tampereen Kyttälän kirpputorilta muutamalla sentillä Mintun Joulu kirjan. Se oli vähän kuluneessa kunnossa, mutta ensimmäiseltä painokselta nyt en voi priimakuntoakaan vaatia. Sen jälkeen innostuin tilaamaan Nämä kaksi ylempää Minttu kirjaa huuto.netistä. Harmikseni nuita ihan vanhimpia Minttuja, joita lapsena lainailin kirjastosta, en löytänyt sieltäkään.

Mintun Joulu
Minttu haluaa käpykuusen
Jouluihmisenä kaikki joulukirjat ovat minusta ihania ja niimpä huuto.netistä löytyi myös toinen, uudempi Mintun joulukirja. Tämänkin muistin omistavani lapsena, kun se postiluukusta kolahti. Ihanan tunnelmallisia.
Mintun Joulukirja
Hyvää Joulua Minttu!
Tämmöisenkin Minttu kirjan löysin huuto.netin kautta. En ollutkaan tätä ikinä lapsena lukenut
Minttu on juttelemassa talonmies Usko Pärssisen kanssa
Vuonna 2013 lähetin Maikki Harjanteelle kiitos kirjeen Minttujen kirjojen kirjoittamisesta ja yllätyksekseni sain häneltä jopa vastauksen. Maikki kertoi minulle juuri ntamon uusitapainoksista ja lähetti minulle kauniin Minttu kuvan.

Postia kirjailijalta
Ntamolta tilasin kaksi lapsuuteni suosikki Minttu kirjaa: Mintun kiva päivä ja Mintun puutarha. Näissä on molemmissa mielestäni mitä kauneinta värienkäyttöä ja yksinkertaisia tarinoita, juurisellaisia mistä lapsena pidin. Huomasin kait jo silloin, että rakastan tarinoita missä kuvataan teatteria ja luontoa.

Mintun Kiva Päivä- kirjassa Minttu viettää synttäreitä
Minttu saa syntymäpäivälahjaksi teatteriliput Nalle Puh- esitykseen
Minttu kasvattaa omaa puutarhaansa mummonsa luona
Ville veljen ja Mummun kanssa uidaan ja leikitään hiekassa

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänilta

En yleensä pahemmin vietä ystävänpäivää. En jaa silloin lahjoja, tai katso imeliä rakkauselokuvia. Tämä ystävänpäivä meni siivoten ja laiskotellen. Ainoa erikoisin oli, että käytiin mieheni kanssa ulkona pizzalla. Se on jo harvinaista, käydään tosi harvoin ulkona syömässä.
Ystävänpäiväkortteja lähetin muutamia kappaleita ja sain myös muutamia. Ajattelin tehdä korttipostauksen, jossa sitten näytän nuitakin.

 
Omista ystävistäni voisin mainita sen verran, että tänä vuonna tulee pisin ystävyyssuhteeni täyttämään 20 vuotta. Se on jo mielestäni aika kova saavutus, kun ajattelee että molemmat täytetään tänä vuonna 25v. Ehkä juhlistetaan sitä sitten kun nähdään.

Nyt hyvää ystäväniltaa kaikille toivottaa Videonauhan Aikaa! 



maanantai 1. helmikuuta 2016

Musiikin voimaa

Eilen, kun kävin päivällä ruokakaupassa otin pitkästä aikaa mp3-soittimeni mukaan. Siinä mettäpolkua kävellessäni tuli tajuttua, etten ole oikeasti kuunnellut kunnolla musiikkia enää moniin vuosiin. Olin jotenkin ihan hämmentynyt tästä havahduksestani, kun ajattelee että nuorempana ihan jokaisella vapaahetkellä oli kuulokkeet korvissa. Jotenkin ajan kanssa tuo musiikin kuuntelu on jäänyt, kun en omista tavallista cd-soitinta (tietokoneella musiikki ei kuulosta lainkaan niin hyvältä) ja ei enää tule niin helposti laitettua kuulokkeita korviin bussimatkan ajaksi Jotenkin ajankäytöntuhlaajana matkapuhelimen netti on sen korvannut.

 
Nörttismurffi (Fred, Come to Bed)

Minulla oli kunnia saada syntyä 90-luvun alkupuolella ihanaan ysärimusiikin aikakauteen. Sen aikaisesta lastenmusiikista Fröbelin palikat, Rölli ja Smurffit oli parhainta lastenmusiikkia. Smurffit oli varsinkin innoittajana tähän kuuluisaan ysäridanceen, jota kuuntelen mieluusti vieläkin. Oli ihanaa kuulla joku ysäribiitti ja tajuta, että tiedän tän smurffiversion. Smurffeilla muutenkin (varsinkin ensimmäisellä 7 levyllä) on itelleni ihan tunnearvoa, kun ne soi aina Barbien bändi leikeissäni.  Yksittäiset suosikki ysärihittini olivat: Macarena, Bailando, Uh la la la la, Gimme love, Barbie girl, Scatman, Cotton eye Joe,  I´m too sexy, Coco Jamboo ja Calcutta. Tietysti myös Spaissarit ja Bäkkärit oli kovassa kulutuksessa. Suomalaisista ysärikappaleista Neiti Groove, Tanssikengät ja Nylon Beatin ekat levyt olivat tärkeitä.

Los Del Rio - Macarena

Siinä Milleniumin aikaan ja 2000-luvun alkuvuosina tuli paljon kuunneltua musiikkia ja radiota vaan sen takia kun muutkin kuunteli, sillon kun se liitti enemmän osaksi yhteisöä. Opettelin kuuntelemaan hetkellisesti radiota ja monien artistien yksittäiset kappaleet oli silloin in. Ainakin Anactasian Letf outside alone, Maroon 5 This love, Pikku G:n ensimmäinen levy, Maija Vilkkumaan Ei ja @junkmail olivat sellaisia. Antti Tuiskun idolsajatkin voineet kai laskea tähän kastiin. Kuitenkin kaiken tuon keskellä fanitin hiljaa edelleen muitten salassa Bäkkärien klassikkoja. Äitin levyhyllyn kautta innostuin myös Dingosta.

@junkmail - Ei koskaan enää

Bakcstreet Boys - Everybody

Siinä ala- ja yläasteikäisyyden välissä, kun oma identiteettikin alkoi muotoutua tuli etsittyä musiikista myös sitä omaa juttuani. En halunnut ihan periaatteen vuoksi kuunnella sitä mitä kaveritkin, vaan etsiä sitä mikä on enemmän omaa tyyliäni. Yllättäen se löytyi suomalaisten elokuvien soundtraceilta. Pahat Pojat, Helmiä ja Sikoja ja Keisarikunta elokuvien soundtracilta ihastuin Olavi Uusivirran tapaan esittää kappaleita ja Irrallaan single tuli niiden pohjalta hankittua. 14-vuotis syntymäpäivälahjaksi sain Olavin levyn Nuoruustango ja samaisena syksynä ilmestyi hänen toinen levynsä Me ei kuolla koskaan. Se oli pitkään yksi suosikkilevyjäni ja edelleenkin yksi tärkeimmistä. 

Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan

Seuran ja ihastusten vaikutus kyllä muuten  alkoi näkyä kuuntelemassani musiikissa. Rock, heavy ja metalli tuli ylä-asteella vahvasti esiin ja sisäinen rokkarini vieläkin välillä heittäytyy lapsekkaasti moshaamaan. Rammstainin Amerika, Children OF Bodomin In your Face, Mokoman Marras, Kotiteollisuuden Valtakunta, Stam1nan Erilaisen rakkauden todistaja, Volbeatin Sad man´s tongue, Teräsbetonin Orjatar, Maj Karman Sid ja Nancy, Natsipaskan Hevimies, 51 Koodia Kahleet, Ensiferumin Lai Lai Hei, Metsätöllin Veelind ja Turmion Kätilöiden Pirun Nyrkki ovat sellaisia kappaleita jotka tuo paljon mieleen nuoruusajoistani ja siitä kuinka niitä käytiin fanittamassa keikalla ja laulettua kotona heavy karaoke dvdn ääressä.

Ensiferum - Lai Lai Hei, The Ugly World Tour, Club Teatria Oulu Maaliskuu 2011

15-vuotiaana löysin vihdoin sen oman bändini; The 69 Eyesin. Silloin tuntui kuin joku olisi ottanut verhot pois silmieni edestä ja sen vaikutus musiikkimieltymykseeni on ollut huomattava. Jos ystävät avasivat minulle oven raskaan rockin maailmaan, niin sixtarit avasivat sen tunnelmamusiikin maailmaan. Ilman tätä yhtyettä minulta olisi jääneet kaikki Hanoi Rocksin, H.I.M:in, Mustan Paraatin, Marilyn Mansonin, The Sisters Of The Mercyn, The Arkin, Danzingin, Carmen Greyn ja Reflectionin ihanat, kamalat ja raapivat rakkauslaulut kuulematta.

The 69 Eyes - Sleeping with lions, 45 Special Oulu, Marraskuu 2010

Hanoi Rocks - Million Miles Away, Tavastia Klubi Helsinki Huhtikuu 2009

Vielä yksi tyylillinen muutos pääsi tapahtumaan itsessäni, ennen nykyisen makuni muodostumista (joka on siis ysäridancen, metallin, gootti/glamrockin ja Uusivirran kaltaisen suomipopin sekamelska). Karaokelauluharrastukseni alkoi aikoinaan Dingosta ja vei Hevikaraoken läpi perinteikkäälle suomirock linjalle. Sieltä lähti kiinnostus ala Popeda! Bändistä oli hyvin helppo innostua: kun rock/metalli aikana levyt lainattiin kaupungin kirjastosta, niin suomirock aikana levyt löytyi helposti oman äitini hyllystä. Samaan innostukseen päätyi myös yhtyeet ja artistit Juice Leskinen, Eppu Normaali, Tehosekoitin, Neljä Ruusua, Leevi and The Leavings, Hector, Tuomari Nurmio ja Yö. 
Popeda - Kersantti Karoliina

Tämmöisillä tavoilla olen löytänyt omat musiikilliset suosikkini. Viime vuosina se ei ole muuttunut, eikä kamalasti lisääntynyt. Muutamia suomidance/ Rap & hip hop esiintyjiä ja kappaleita sinne on lisääntynyt (mm. Roope Salminen & Koirat, Antti Tuiskun uusi tyyli), mutta pääpiirteissään pysynyt samana.
Jotenkin siltikin koen musiikkimieltymyksieni puolesta itseni hyvin vanhaksi, kun en näin 24 vuoden ikäisenä tiedä mitään nykymusiikista ja tunnista lähes mitään, mikä Fat Ladyn tanssilavalla pauhaa. Tähdessä taas, jonka keski-ikä on lähempänä neliääkymmentä, tunnistan lähes jokaisen kappaleen. 

Voin kait tiivistää tämän vain sanontaan: Makunsa kullakin.