keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Omakseni saan, Pokémon

Olenkin joskus täällä maininnut faniudestani vanhoihin Pokémoneihin. Tarkemmin ottaen nimen omaan Pokémon tv-sarjan ensimmäiseen (Into League) kauteen, jota katsoin telkkarista vuosian 1998-2000. Ikä on siis ollut noin 7-9 v. Silloin olin kovan luokan Pokéfani ja keräilin Pokémon keräilykortteja, sekä tarroja. Jostain ulkomailta olen hankknut Pikachu pyyhkeen, joka näyttää olevan tällä hetkellä miehelläni käytössä. Pokémon pelikortit eivät minua innostaneet, sillä en niillä osannut pelata. Ostin niitä kuitenkin ulkomailta, sillä ne kiiltävät kortit olivat niin hienoja ja sainpas luokkakaverit kateellisiksi. Muutaman taisin vaihtaakkin ihan tavallisiin kerilykortteihin, joista itse tykkäsin enemmän.
Into Leaguen alku
Pokémon pelikortteja. Kuvassa ei valitettavasti näy niiden hienoa kiiltoa.
Aina silloin tälläin innostn uudellaan katsomaan tätä vanhaa Pokémon sarjaa. Olen suurmman osan jaksoista ladanut internetin ihmemaasta koneelleni, ja nyt kun keksittin että aletaan tilaa Netflixiä, niin siellähän onkin osa kaudesta. Harmi, ettei niitä minulle puuttuvia jaksoja.
Eevee aiheiset nilkkasukat olen saanut kaveriltani lahjaksi.
Toinen keräilykohde Pokémon korttien lisäksi oli tarrat.
Virallinen Pokémon käsikirja on vieläkin tallessa ja puhkiluettu.
Olen kirjoittanut Pokémon Into League sarjasta, sekä Mewtwo vs. Mew ja kahdesta seuraavsta Pokémon elokuvasta Elokuvalipuissa. Käykäähän lukemassa. Uusin Pokémon kausi minulle iski tuossa keväällä, kun lähdimme mieheni ja häne peliystäviensä kanssa katsomaan Dedective Pikachua. Siitä sainkin jo silloin idean esitellä tarkemmin Pokémon kokoelmaani. Olen edelleenkin Dedective Pikachusta innoissani ja varmasti hankin sen leffakokoelmaani.
Detective Pikachu leffan jälkimainingt
Mikä Pokémoneista tekee sitte niin merkityksellisen, niin Pokémonin? Se oli varmasti ensimmäinen juttu, jota yhdessä kaveriporukalla fanitettiin, eikä kopioitu sitä tykkäämistä siskolta (tosin kuin hyvin monet muut asiat on tullut siskon kautta, esim Disney, Barbiet ja Backstreet Boys). Pokémonit olivat tarpeeksi seikkailullista ja toiminnallista, mutta se ei ollut niiden pääjuttu, vaan hahmojen ystävyys. Tässä tarkoitan Ashia, Brockia ja Mistyä. Rakettiryhmä on tietysti ihan oma ihana lukunsa. Vaikka jokaisen sarjan juoni on ihan samanlainen, niin se niiden huumori on aivan mahtia. Tietty Pokémonien keräily kiinosti, Poksujen luonteet ja ah, se söpöys.
Into Leagua sarjan päähahmot: Brock, Ash ja Misty
Kiiltotarroja
Tv-sarjan hahmoista tehtiin myös kortteja, joista tykkäsin kovasti. Varinkin kiiltokortti Jessiesta oli pitkien vaihtareitten takana.
Leikimme kaveretteni kanssa usein Pokémoneja. Jaksot, jotka meihin olivat vaikuttaneet oli leikkien taustalla. Ainakin Butterfreen vapauttamista ja Sabrina salin lusikkataittelua vedettiin olohuoneessamme. Kerran kun teimme takapihallamme mansikkamata ja ruoho peitettiin pressulla, niin leikimme ystävni kanssa Pokémon taistelua. Taisin olla Bulbasaur. Yhdessä kun olimme porukoitten kyydissä automatkalla mökille, meillä oli peli jossa piti etsiä vesistöjä. Aina kun sellaisen näki, piti sanoa: "Tuolla on Pokémoneja." Ihan vain siksi, että ne vesistöt toi mieleen Pokémonit, joissa monissa jaksoissa on virtaavaa vettä.
Sabrinan salilla esiteltiin nukkuva Abra
Vaikka Pokémon leikit loppuivat, niin lukion penkkareihin minä ja ystäväni pukeuduimme Rakettiryhmäksi.
Tässä olivat mallimme. Minun ollessa Jessie ystäväni oli tietty James
Pokémon Go- pelin ilmestyttyä olen sitä ahkerasti pelannut, mutta se ei kuitenkaan tuo niin Pokémon fiilareita minulle, kuin pienet lammet ja soljuvat purot. Pokémon Go- pelaajana olen pelkästään keräilijä. Vähän kuin Brock, en välitä otteluista.
Tarrakirjan mukana ollut juliste. Kun oikeita tarroja ei tullut, alitoin näköjään julisteeseen pokémon tikkaritarroja.
Sukkien ja pyyhkeen lisäksi vanha viivotin on tuolta Pokémonin fanitusajoilta. Pokémon lompakon olen myöhemin ostanut kirppkseltä baarilompakoksi.
Suosikkihahmoni/Pokémonini on siis Brock, Jessie, Vulpix, Charmander, Ekans ja Geodude. Onko yllätys, Geodude ja Vulpix ovat Brokin poksuja, Ekans taas Jessien. Koska muute elementtini on tuli, nin söpö Charmander on ihan omiaan minulle. Tykkään niin kovin siitä Ashin pikku Charmanderista, varsinkin kun hänellä on ollut niin kova kohtalo.
Kuvaus salipäällikkö Brockista Virallisesta Pokémon käsikirjasta
Faktatietoa Charmanderista ja hänen seuraavasta muodostaan Charmilionista.
Rakettiryhmä, me tähtäämme vasamat taivaisin.
Tulipokémon Ponyta on komea näky. Into League -sarjan jakso Pokémonien Liekkikisat on yksi suosikeistani. Siinä esiintyy Ponyta ensimmäisen kerran.
Kun kävin katsomassa Dedective Pikatchun en osanut odottaa, minkälaisen nostalgiaryöpyn se sai minussa aikaan. Alkuperäisestä Pokémon elokuvasta Mewtwo vs. Mew on nyt tulut 20 vuotta ja tämä Dedective Pikachu kuuluu selvästi samaan universumiin, kun käytiin vanhassa Giovannin labrassa. Elokuvaa katsoessa kirjaimellisesti nuorruin takaisin siihen 8v lapseen, joka jännitti, mitä nyt tapahtuu. Kun Pikachumme hylkäsi ystvänsä, hän itse lauloi tätä klassista Pokémon tunnaria, niin ei siinä voinut estellä nostalgiakyyneleitä nousemasta silmään.
Mewtwo esiintyy Geovannin laboratoriossa tv-sarjan jaksossa Merkin herruus, sekä elokuvssa Mewtwo vs. Mew.
Ash ja Pikachu kuuluvat yhteen.
Muutama Pokémon hologrammikorttikin on tullut kokoelmiini.
Pokémon on siitä minulle juuri erityinen, että se on takuuvarma nostalgiapiikki. Kaikkiin muihin lapsuudenjuttuihin voin suhtautua nykyhetkessä edes vähän eri tavalla, mutta Pokémon vie minut juuri siihen lapsen ytimeen. Viattmuuteen ja mielikuvituksellisuuteen. Toisin kuin vaikka Diseyn tuotanto tai Barbienuket, niin ne ovat oleet sen lapsuuden jälkeekin vahvasti läsnä. Siksi ne eivät tuota sitä samaa nostalgisuuden tunnetta.
Kaunishäntäinen Vulpix ja laulava Jigglypuff.
Myrkky Pokémoneja: Ekans, Arbok, Zubat, Golbat, Koffing ja Weezing.
Sähkö ja taistelu Pokémon tarroja.
Kerran yhdellä teatteritunnilla meidän oli tarkoitus hakea tunnemuistin avulla tunteita esille, joiden avulla näytellä. Kun minulle annettiin tunteeksi nostalgia, niin se ei ollut vaikeata. Aina kun vain katson tuota Geodude Pokémon korttia olen jälleen siinä:
Geodudde on siis tuo nyrkit pystyssä oleva kivimöhkäle ja ensimmäinen Pokémonkorttni.
Kahdeksan vuotias, joka lauantai-aamuna odottaa jännittyneenä ja innoissaan Pokemonia alkaneeksi
kerrossängyn yläpedillä. Vhs-kasetti on valmiin nauhoittamaan päivän jakson ja sylissäni on herkkuja. Twix, Pringles purkki ja Pupu-pehmolelu. Kun jakso päättyy, on kaunis kevätpäivä ja lähdemme yhdessä kaverini kanssa ärrälle ostamaan lisää Pokémon kortteja.
Jos omisti tietyt Pokémon kortit niistä sai palapelin tetyä. Nejä korttia minulta niistä puuttuu.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Suuri Barbielehti historiikki osa 2

Barbielehti historiikki jatkuu. Nyt menemme vuosiin 1990-1995.
 Vuoden 1990 Barbielehti kannet mukailivat tätä kehystettyä tyyliä ensimmäiset 4 lehteä. Kansissa on siis reunus ja yksi Barbie keskellä. Toukokuussa tyyliä alettin muokkaamaan monipuolisemaksi sommitelmiksi. Barbielehdissä käsitellään välillä aikuisempia aiheita, kuten mustasukkaisuutta. Tässä "Rakkautta kuntosalilla" fotonovellissa Barbie ja hänen ystävänsä käsittävät väärin Kenin kaverin ihastuksen kohteen. Näin ollen molemmat miehet saavat korvapuustista. Barbie ei ole siis mikään täydellinen typykkä, vaan hän kokee ihan samanlaisia tuntoja kuin lukijat. Sarjakuvissa vieraillaan myös paljon maailmalla, sillä  Barbie käy ainakin Irlannissa Menninkäisten Majatalossa, Skotlannissa katsomassa Loch Nessin Hirviötä, Japanissa työreissulla kimono yllään  ja juuri uudessa avatussa Ranskan Euro Disneylandissa, jossa Barbie saa kokea Tuhkimo-hetken. Eikä tietenkään sovi unohtaa ihania aurinkolomia, jossa Barbie ja Skipper vähän väliä käyvät. Herttasen Perheestä tuli muuten markkinoille Disneyaiheiset Barbienuket ja ainakin tuo pikkupoikanukke Aku Ankka-paita päällä me omistettiin joskus.
Näkeekö barbie Loch Nessin hirviön?
Mustasukkaisuutta kuntosalilla
Nauravan Menninkäisen majatalossa Irlanissa
Barbie työmatkalla Japanissa
Euro Disneyland, nykyinen Dsneyland paris avattiin vuonna 1992
Barbie pääsee Tuhkimon kurpitsavaunuihin
Herttasen perhekkin on Disnetuulella. Poikanukke joskus omistettiin.
Fotonovelleissa Barbielehdissä on kahta tyyliä pitkälti 90-luvulle asti. Osassa sarakuvaruutuuja tausta on valokuva, jossa saattaa vilahdella ihmisiäkin. Osassa taas kuvat ovat sommiteltuja Barbien omien Barbietavaroiden mukaan. Minua viehättää molemmat tyylit. Vanhoissa lehdissä on kanssa vanhoja mainoksia, jotka vievät minut niin suoraan ysärille. Ikinä en ole käynyt Puuhamaassa, mutta jo tämän mainoksen perusteela menisin heti. Harmi vain, että Puuhamaa tuskin on enää samalasessa kunnossa, kuin vuonna 1990. Barbielehdet saivat 90-luvulla omia tyttöpalstoja. On Barbien päiväkirjaa, herkkunurkkaaja tietty testejä. Minä ainakin olen jouluihminen tämän testin perusteella.
Puuhamaa mainos vuodelta -90.
Barbie kävi huvipuistossa kesällä -90.
Testin mukaan olen jouluihminen
Barbielehden sisältö ja alkutervehdys
Vuoden -91 joulun toivotus
1991 vuonna Barbie teki lehteensä alkutervehdyksen ja nämä jatkuivat aina tuonna vuoteen 1995 asti. Skipper kertoo- osio on tarina Skipperin kommelluksista hänen näkökulmastaan. Barbie-muotia sivulla oli yleensä helppoja ompeluohjeita vaatteiksi Barbie nukellesi. Takakannessa on aina kilpailu, josta voi voittaa yleensä Barbielle kuuluvia esineitä. ZikZak osio yhdisti lukijoiden terkut, vitsit, runot, nuhteet, kehut ja sen hauskiman eli minun Babrieni osion. Siinä lukijat kertoivat heidän Barbiensa nimet, kaverukset, ammatit ja harrastukset. Niitä on todela hauska lukea.
Barbien kansikuva jatkui tässä lehdessä takakanteen asti. Ainoastaan tässä numerossa on tämmöinen harvinaisuus.
Suurin osa Fotonovellien tarinoista pääosassa on todellakin Barbie, mutta vuoden 1992 lehdistä alkaen Herttasen perhekkin sai omia tarinoitansa. Tässä Herttasen ovat tehneet koulun lapsilleen ja ystävilleen. Sarjakuvissa myös ollaan pääasiasssa Barbien ja ystävien melskeissä mukana, mutta välillä Skipper heitetään ystävineen päääosaaan ja myös heidän naapurinsa Birdin perhe on saanut omia tarinoita. Varsinkin Skipperin piiretyt tarinat ovat minusta kivoja ja niihin pystyi lapsena hyvin samaistumaan.
Herttaset ovat tehneet leikkikoulun lapsiensa ystäville
Barbielehden kaunis kansi. Tämän sinisen mekon omistankin.
Barbien tarina joltain matkalta
Vuoden -93 fotonovelleissa Barbie viettää hyvän ystävnsä Midgen häitä ja sarjakuvassa Skipper tutustuu koulussa pyörätuolia käyttävän tyttöön. -93 sarjakuvissa ja fotonovelleissa käsitellään yllättävän paljon muotia. Milloin Skipper hurahtaa uusiin hattuihin ja Barbie on hiusmallina.
Midge ja Alan menevät naimisiin
Skipper koulumaailmassa
Skipperillä on muotihattu
Totally Hair Barbien hiukset taipuvat moneksi
Kyseisen vuoden joulunumero on minulle erityisen rakas, sillä sen olen aikoja sitten saanut serkultani ja pidän sen sarjakuvista ja fotonovellista kovasti. "Hyvää Joulua Barbie"- fotonovelli on perinteinen kaunis joulukuvaus, mutta sarjakuvassa käsitellään taas vähän synkempiä aihetta. Siinä Skipper kaverinsa Kelly kanssa viettää joulua asunnottmien talolla. Tytöt tutustvat moniin köyhiin, työttömiin ja asunnottomiin ihmisiin, joilla on tosin positiivinen asenne elämään. Tämän joulun aikaan julkaistiin myös Barbien tarrakirja, joka on ollut kovassa kulutuksessa. Lähes kakki siirtotarrat siitä on tipahtaneet, mutta muut tarrat pysyneet. Tarroista on ihana ihastella Barbeja, vähän kuin katalogeista.
Tätä joulunumeroa on luettu paljon, siksi se on kulunut
Kelly ja Skipper ovat käyneet asunnottomien kodissa
Tarrakirjassa on enää muutama siirtotarra jäljellä. Onneksi suurin osa tarroista ei ollut siirtotarroja. Näillä aukeamilla oli kuitekin mukava leikkiä.
1994 vuotena jatketaan samoja teemoja mitä aikaisemin. Barbie haaveilee hääpuvusta, Skipperillä on muotikriisejä ja hän on loukannut jalkansakkin yhdessä sarjakuvasa ja opettelee pelaamaan koripalloa pyörätuolilla. Vähän fantasiamaisempiakin fotonovelleja on mukana, nimittäin Barbie ja Skipper merenneitoina. Tämä ei ole ensimmäinen, eikä kyllä viimeinenkään merenneitotarina Barbielehdissä. Jo 80-luvulla fotonovellissa Ken näki merenneito Barbien ja vielä 2000-luvullakin on merenneito Barbie uiskennellut lehteen.
Ystäviensä häihin ajaessaan Barbie haaveilee jo omasta hääpuvusta.
Skipper löytää oman tyylinsä
Jälleen kaunis Barbie-lehden kansi
Skipper kokeilee pyörätuolikorista
Merenneitotarina
Joulunumeroon Barbie on kirjoittanut kirjeensä joulupukile ja fotonovelissa otetaan taas käsittelyyn yhteiskunnallisempi aihe. Barbien uudet, tummaihoiset ystävät ovat työttömiä ja Barbie on löytänyt Mohamedlle työpaikan. Sarjakuvassa "Laulaen Jouluun" Kelly haaveilee pääsystä kuoroon, mutta harjoittelee  itsensä kipeäksi. Sarjakuva käsittelee mustasukkaisuutta ja uusiin ihmisii tutustmista.
Hieno joululahja
Kenin ja Barbien askarteluohje: joulukortti palapeli
Vuosi -95 on Barbielehden vedenjakaja. Vaikka maaiskuun numero kannen prusteella käsitteleekin musiikkia, niin tekee sen aika kevyin ottein. Kuitenkin lehden fotonovelit ovat yllättävän tuoreen näköisiä, mikä on hämmentävää, sillä toutkokuun numerossa fotonovellit ovat samaa tasoa, mitä aikaisemmin. 1995 vuodelta minulla on vain kolme numeroa, mutta lehden muutos tapahtuu selvästi tämän touko- ja joulukuun lehden välillä. Toukokuussa ollaan samalla kaavalla kuin tähänkin asti, mutta joulukuun numero on sitten jo ihan uutta tyyliä. Siitä kerron lisää sitten seuraavassa osiossa.

Toukokuun lehden viimeinens sarjakuva "Vuoden hääpuku" on minusta kovin hauska, sillä Barbien työpaikalla tapellan onko vuoden hääpuku romantiikkatyyliä, Egyptiä vai 70-lukua. Katsokaa viimeisestä kuvasta mikä puku voitti.
Fotonovellit muttuvat moderneimmaksi
Viimeisin arbielehteni ennen uutta aikakautta
Kyllä morsian voi täläiseenkin pukeutua