Videonauhan aikaa: Kuulkaa korpemme kuiskintaa

Viikko sitten lähettiin tyttöjen kanssa mökillemme. Kokonainen viikonloppu lapsuudenystävien kanssa teki todellakin hyvää, viimeksi ollaankin kolmistaan matkusteltu 4 vuotta sitten. Yhteinen aika heidän kanssaan on nykyään harvinaista, kun asutaan toisella puolella suomea. Hassua huomata, että joidenkin ihmisten kanssa ei tarvi olla usein yhteydessä ja siltikin he pysyvät tärkeinä ja läheisinä. Tässä laskeskeltiinkin, että kohtahan meidän täytyy pitää yhdessä jotkut parikymppiset, kun niin kauan ollaan jo tunnettu.

Tämä kappale vähän kertookin missäpäin suomea mökkimme sijaitsee, eli Kuusamon kauniissa korvessa, yhen sen monista monista järvistä ja lammista rannalla. Mökin on rakentanut rakas Ukkini ja liuta muita sukulaisia jo ennen syntymääni. Kohta sekin rakennus täyttää 30 vuotta.

Perille mökille päästiin perjantai iltana. Kuusamon keskustasta tuli ostettua kunnon eväät ja ilta meni pitkälti grillatessa, saunoessa ja siskonpetiä kootessa. Ulkona oli matkalla satunut ja illalla oli tihkua, joten syömingit tehtiin sisällä. Salaatin rehut ja paistettu kana maistui herkulliselta tuvassamme. Puusaunassa laitettiin hiusmaski ja sieltä suoraan veteen uimaan. Siinä 23 aikaan heinäkuun viileässä yössä ei veden lämpötilassa ollut kehumista, mutta pakkohan siellä oli kastautua. Illan oli hyvä muuttua yöksi lämpimässä takkavalkeassa ja lukea vanhoja lehtiä sen hämärässä.

Lauantaipäiväksi oli luvattu kunnon sadetta ja siksipä suunattiin päiväksi Rukalle. Senpä keskustassa ei ollut tultua käytyä moniin vuosiin. Vaikka talvella siellä on laskettelijoille paljon toimintaa, niin kesällä siellä on kyllä todella kaunista.

Vain sauvakävelijöille

Rukalla tuli nautittua kauniista luonnosta, hyvästä ruuasta (Pirtin Pitäjän munkkeja, namm!) ja pienestä hurjastelusta. Kesäkelkkamäki on edelleenkin toiminnassa, viimeksi siellä tuli käytyä aika tarkkaan 10 vuotta sitten. Pakko myöntää että matka hiihtohissillä ylöspäin oli paljon hurjempi, kuin lasku alaspäin.

Pikku matkamuisto

Rukan keskustasta suunnattiin valtavalle Husky-tilalle. 200 koiraa ulvoo siellä toisilleen kilpaa ja vastaan tuli poroja, ankkoja, lampaita, vuohia, hevosia, kanoja ja jopa ihan muutaman päivän vanhoja tipusia. Uskomattoman paljon eläimiä. Voin todellakin suositella paikkaa.

Tilalla voi talvella lähteä koiravaljakkoajelulle. Se semmonen oisi jo seikkailu

Oikeat porot ei jaksa kannattaa ihmisiä, mutta puuporo jaksaa

Illaksi suunnattiin takasi mökille perus mökkielämään. Souteleminenkin onnistui, enkä kaatanut seurueemme venettä.

Rukalta tuli otettua muutamia estteitä matkaan ja niistä kyllä huomasi kuinka monipuolinen ja kaunis paikka osaa tämäkin korpi olla. Vai mitäs sanotte Iisakin kylästä ja Julma Ölkystä?

Sunnuntai aamuna lähdettiin pohjolasta poispäin. Välipysähdys oli tuttuun tapaan Pudasjärven ABCllä ja siellä tuli pari lapsuusmuistoa mieleen aikoinaan käymästämme leirikoulusta. Vuosi on ollut silloin 2004 ja paikka Pikku Syöte. Leirikouluun kerättiin rahaa koko vuosi kaiken maailman myyjäisillä ja kummituslinnalla syysjuhlissa. Rahaa oltiin saatu odotettua enemmän, sillä leirikoulusta palatessa opettaja tarjosi loppurahoista Pudasjärven absin Hesburgerilla kaikille kerrosateriat. Ei ihmekkään, että Pudasjärvestä tämä tulee mieleen.

Pikku-Syötteellä. Toukokuun loppu vuonna 2004

Leirikoulu sisälsi mm. valokuvausstudion (jossa pahvilaatikkomallisella kameralla otettiin mustavalkoisia kuvia), paitapainon, jousiammuntaa, temppurataa, pitkospuilla lenkkeilyä, seinäkiipeilyä ja tietty yleistä yhteistä ajanviettoa. Suureksi harmiskeni kun porukka jaettiin kahteen ryhmään en päässyt ystävieni kanssa samaan, se on ainoa negatiivinen asia joka on leirikoulusta jäänyt mieleen.