lauantai 28. syyskuuta 2019

Barbien syysretki

Skipper oli pahasti vilustunut. Häntä harmitti kovasti. Barbie oli perheieen ja ystävineen lähdössä retkeilemään viikonlopuksi. Skipperin oli pakko jäädä kotiin tv:n ja kirjojen ääreen.
Miranda oli harmistunut Skipperin puolesta. Hän lupasi jäädä Skipperin seuraksi, Mirandaa kun retkeily syksyisessä ulkoilmassa ei oikein houkutellut.
Barbie oli huoneessaan pakkaamassa Nuorisolle makuupussit, lukemista, vaihtovaateita...
Stacie keskittyi kaivelemaan skeittlautaa mukaansa. Eihän sitä saata arvata millaisia maastoja retkeilypaikalta löytää. Shelly ottaa mukaansa unilelun, niin on turvallista nukkua,
 Stacie on jo malttamattona autossa odottelemassa. Barbie tuo mukanaan täyttä eväskoria. Eiköhän ruokaa riitä kaikille.
 Sääennustus on luvannut sadetta. Niispä Shelly ottaa sontikat mukaan.
 "Terve innokkaat retkeilijät!" Ken huikkaa. Hän on luvannut tulla matkalle kuskiksi ja grillivastaavaksi.
 "Tod, pitkästä aikaa!" Stacey hihkuu. Staceyn paras ystävä Tod asuu napurikaupungissa eivätkä he näe kovin usein. Molemat ovat innoissaan, sillä nyt on koko viikonloppu aikaa olla yhdessä.
 Auto on lastattu, jote eikun lähtöön.
 Staciella ja Todilla on ahdasta, mutta niin hiivatn hauskaa keskenään.
 Shelly matkusta Barbien sylissä. Auto on ihan täynnä.
 "Ollaanks perillä?" takapenkiltä jo kysellään.
 "Aivan kohta, malttakaa velä hetki."

Vihdoin perillä. Te nuoriso saatte vallata yläkerran. Minä, Ken ja Shelly nukumme tässä alhaalla.
"Oma kerros, jihuu!"
Ken lähtee vielä etsimään autolle parkkipaikkaa.
Barbie, Ken ja Shelly jäävät hetkeksi lepäämään, kun Stacey ja Tod ovat valmiita tutustmaa alueisiin.
"Täällähän voi riippua ihan kuin apina!"
"Kiitos skeitin lainasta Stacie. Aivan mahtavat rampit täällä"
Kaikki on niin erinäköistä kuin kotona.
Tämä pieni laspalatsi on upea paikka. Mitkä näkymät..
"Hei katso, jättiläismäinen kissa!"
Babrie, Ken ja Shellykin lähtevät kävelylle. Ulkona sata jo roimasti.
He löytävät mielenkiintoise, pulputtavan suihkulähteen.
"Älä mene liian lähelle Shelly, muuten vielä kastut."
"Katsokaa mitä minä löysin!" Shelly hihkuu. Ken kertoo sen olevan kissaenkeleiden muistopaikka.
Ulkoilu raittiissa ilmassa väsyttä kaikkia, joten päivällinen on kohdallaan. Barie on pakannut mukaan leipää, hedelmiä, vihanneksia, limukkaa...
Ja Ken grillaa mahtavat perunat vatsan täytteeksi.
Voileivät maistuvatkin hyvin pitkän päivän jälkeen.
Barbien vieressä Shellyäkään ei pelota.
Aika mennä maate. Stacie ja Tod vielä juttelevat, juovat colaa ja lukevat sarjakuvia omassa kerroksesaan.
Barbie on löytänyt mukavan perhemakuupussin, mihin kakki mahtuvat vierekäin lämpimästi nukkumaan.
Kauniita unia reippaat retkeilijät.
Viikonloppu on lopussa. Sunnuntai-iltana kaikki ovat väsyeitä ja rentoutuneita. Skipperin kuumekki on jo laskenut. Tod jää vielä Stacien luo yöksi ennen kotiinpaluuta. He syövät retken jämiä ja katsovat vielä hetken illan musiikkiohjelmaa. 
Barbie kiittää Keniä hyvästä matkaseurasta ja tarjoaa hänelle iltapala pizzaa. Ehkä he tekevät samanlaisen matkan jälleen ensi syksynä.

perjantai 13. syyskuuta 2019

Syksyn hetkiä

Syksyn hetkiä on:

- Kun Boriksela tulee täyteen kaksi vuotta meillä asumisesta

- Kun kipeänä viettää synttäreitä piirrettyjä katsoessa

- Kun töistä ostaa takkalyhdyn ja polttaa sen ympärillä kynttilöitä

- Kun tulee leivottua jotain suolasta

- Kun tulee leivottua jotain makeata

- Kun uusi asunto on nyt hankittuna

- Kun The 69 Eyesin uusi levy julkaistiin tänään

- Kun The 69 Eyes on keikalla muutaman viikon kulttua
Sixtarit Tampereen Yo-talolla toissakeväänä
 -Kun ystävä tulee kylään jalähdetään teatteriin katsomaan musikaalia Notre Damen Kellonsoittajasta
Notre Damen sisältä enen tuhoisaa paloa
- Kun opiskelut etenevät ja sain yhdestä kurssista parhaan arvosanan

- Kun Tonttu Toljanterin dvd boxi kilahtaa postiluukusta

- Kun Neljä Ruusua veti kesän jäähyväiskeikan Särkänniemessä

Naatitaan syksystä ja suunnitellaan jo salaa joulun tuloa.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Suhteeni Aku Ankka sarjakuviin

Don Rosan piirtämä nuori Roope Ankka
Olen aina ollut Disneyfani. Se ei liene kellekkään tämän blogin lukijalle yllätys. Disney on ollut minussa jo syntymästäni asti. Varmasti isosiskon olemassa olo on siihen vaikuttanut, kuten myös se että Disneyn renesanssiaika alkoi juuri syntymäni aikoihin. Meillä oli paljon Disneyn piirettyjä ja satukirjoa kun olin ihan vauva. Äitini teetti itse paljon Disneykankaista vaatteita. Rakastin katsoa Disneyn piirettyä ja selata kuvakirjoja, mutta itse lukeminen ei onnistunut. Siskoni on kertonut oppineensa lukemaan Aku Ankka lehden avulla, niin kuin aika moni muukin suomalainen lapsi. Minä annoin tämän tittelin Tenaville ja kyllä Jaska Jokunen kumppaneineen on minulle tärkeämpi ja rakastetumpi kuin Aku Ankka sarjakuvat.

 Minulla kesti kauan oppia lukemaan ja nauttimaan Aku sarjakuvista. Aku Ankka lehti tuli meille siskolleni ja vasta noin 11- vuoden hujakoilla minäkin lehteä aloin lukea joka keskivikko. Pidin sarjakuvista jotka sijoittuivat Ankkalinnaan, eivätkö olleet kovin seikkailullisia. Sellaiset, joissa oli paljon huumoria, nimiväännösvitsejä ja varsinkin urheilu- ja ATK- aiheiset sarjakuvat olivat suosikkejani. Niitä Akkarissa olikin ihan mukavasti 2000-luvun alussa.
Aku Ankka pelastaa Tyhjälän Joulun
Isi lukemassa Aku Ankkaa
Jossain vaiheessa löysin kaapseistamme Carl Barksin Aku Ankan Parhaat sarjakuva-albumja. Vanhoista valokuvista päätellen isi on näitä lukenut ja keräillyt. Innostuin Carl Barksin Akuista näistä albumeista juurikin siksi, että tarinat eivät olleet suuria seikkailuja, vaan arkipäivisiä, kivoja tarinoita Ankkalinnasta. Olenkin ottanut näin aikuisena tavoitteekseni kerätä koko sarjan kokoon. Barksin sarjakuvat siis olivat ne Akkarijutut, joihin tykästyin kovasti. Aku Ankan Parhaat albumien lisäksi monia tarinoita on siskon Aku Ankka lehtien kokoelmassa, sekä muissa yksittäisissä Akukirjoissamme.
Carl Barksin parhaita
Barksin Takaisin Klondikeen. Roope kohtaa Kultun vanhoilla päivillänsä
Barksin sarjakuvat myös ehkä siksi iskostui minuun, sillä olen fanittanut paljon Ankronikka tv-sarjaa ja sarjan jaksothan perustuu pitkälti Barksin sarjakuvin. Koska Ankronikka- sarjan jakso Paluu Klondikeen on yksi suosikkini, niin Takaisin Klondikeen sarjakuvaan olen tykästynyt. Minusta on todela kiehtovaa, että sarjakuvahahmolle on kehitetty monisyinen rakkaustarina ja kun kyseessä on "lasten" sarjakuva, niin käsitelään kapakoita ja pubiruusuja. Kultu Kimallus on nimittäin yksi Akkamaailman mielenkiintoisimpia hahmoja.
Takaisin Klondikeen jakso löytyy Akronikka Maanjäristys vhs-kasetilta
Don Rosa kirjoitti hienon jatko-osan Takaisin Klondikelle nimellä Lumikenttien Kimallus
Aku Ankka lehtiä lukiessani skippasin aina yli Don Rosan sarjakuvat. Minusta ne olivat liian levottomia, sekalaisia, sekä toiminnallisia. Vasta silloin kun sarjakuva Unelmoiden läpi elämän oli Aku Akka lehdessä aloin pitämän Rosan tyylistä. Muistan tykänneeni kyseisestä sarjakuvasta kovastikkin ja odotin seuraavaa osaa siitä innolla. Viimeisessä osassa, jossa unessaan nuori Roope kohtaa Kultun, on minusta todella kiehtova, romanttinen ja kaunis. Tämän sarjiksen myötä aloin pitämään Don Rosan tyylistä piirtää.
Aku kohtaa äitinsä Hortensian lapsena Roopen unessa
Vihdoinkin unessaan Roope kohtaa Kultun, eikä mene tajuttomaksi
Roope Ankka näkee todella kaunita unia
Toisena innostuin Don Rosan lyhyistä komediasarjakuvista ja lopulta vasta seikailuista. Edelleenkään kaikki ei minuun uppoa, mutta Kolme Caballerroa ja sen jatko-osa Seitsemän (miinus neljä) Caballerroa ovat varsinkin nerokkaita. Erityisesti pidän näissä sarjakuvissa siitä, kuinka Aku Ankalla on tasavertaisia ystäviä.
Seitsemän (miinus neljässä) Caballerrossa nähdään kuina julkeasti Iines kohtelee Akua
José ja Panchito pitävät Akua niin jalona, kun tämä huolehtii veljenpojistaan
Elokuvan Kolme Caballerroa -laulu sarjakuvamuodossa
Yleisö on haltioissaan
Olin lähes parikymppinen kun avasin ensimmäisen kerran eteeni kirjan Roope Akan Elämän Ja Teot. Sitä lukiessani olen alkanut ymmärtää Don Rosan arvostusta sarjakuvapiirtäjänä ja kirjoittajana. Muutamissa sarjakuvissa lähes liikutun. Kyseessä on enemmän kuin pekkä sarjis, kirja on sarjakuvamuotoon tehty romaani. Jopa enemmän kuin tästä ensimmäisestä osasta pidän Roope Ankan Elämä Ja Teos Osa Kahdesta, sillä näissä "lisä"tarinoissa päästän syventämään Roopen ja Kultun suhdetta noina Klondike vuosina. Ne ovat nimittäin äärimmäisen mielenkiintoisia ja toivoisin, että vielä joskus Disney tekisi koko illan piirrosanimaation, joka sijoittuisi juuri näihin Roopen ja Kultun kohtauksin, pohjautuen tietenkin tähän Rosan sarjakuvaan.
Niin, mitäs se Roope aina iltaisin niin kaihoisana katselee?
Roopelle kaikkein tärkeintä
Tee jotain Roope, senkin aasi!
Suhtautumiseni Aku Ankka sarjakuviin on siis muutunut paljon vuosien aikana. Itse Aku Ankka lehti on nykyään täynnä pelkkiä uusintoja vanhoista sarjakuvista. Komedialliset, urheilu ja musikkitarinat ovat edelleen hauskoja, mutta pidän myös seikkailuista jotka viittaavat vanhoihin tarinoihin. Roope on hahmona mennyt jo Akun ohi kiinnostavuuden suhteen, sillä hänen hahmonsa on monisyisempi.
Sarjakuvasta Cutty Garcain Cowboykapteeni
Talon Kokoisessa Vastustajassa Karhukopla on rahasäiliössä jumissa
Läpileikkaus Roopen rahasäiliöön
 Jos saisin valita mikä sarjakuvahahmo haluaisin olla, niin olisin ehdottomasti Kultu Kimallus. Kylän kovin korttipelaaja, kapakkalaulaja ja viettelevä pubiruusu.
Barksin Takaisin Klondikeen
Rosan Kaikkein Mieluisin Lahjan antaa Kultu