Poika, joka elää!

Harry Potter buumi on kaikkien elokuven jälkeen jo laskenut, mutta ite innostuin tänä loppukesänä pitkästä aikaa lukemaan kirjasarjaa uudestaan. Heinäkuun loppupuolella lainasin ihan vain junalukemiseksi Viisasten Kiven, mutta nyt on kyllä tehnyt mieli lukea koko saaga pitkästä aikaa läpi ja olen jo päässyt Kolmivelhoturmajaisten alkuun Liekehtivässä Pikarissa.
Aikalailla kaikki varmaan jo suomessa tietävätkin Potterien tarinoiden kulun, joten en sitä tähän ala sen enempääreferoimaan, vaan enemmänkin omaa suhdettani Pottereihin. Miten minä tutustuin poikaan, joka elää?

Kuoleman Varjelukset osa 2 on myös kokoelmissani, mutta kuvan otto hetkellä jäänyt lapsuudenkotiini

Potteriin tutuistuin esin elokuvien kautta. Ennen ensimmäsitä elokuvaa, siskoni oli todella tykästynyt kirjoihin ja koitti niitä luetuttaa minullekkin. Sillon 10-11 vuotiaana ei innostanut. Sisko luki näitä ääneen hassuilla sävyillä ja kaikin keinoin oikein tyrkyytti kirjaa minulle, mutta ei niin ei.
Sitten tuli se päivä. Viisasten Kivi oli juuri ostettu vhs-kasetille ja sisko katseli sitä olohuoneessa kun tupsahdin paikalle. Vilkaisu vain televisiota kohti ja BÄNG! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Raukkauden kohde oli Severus Kalkaros (ja tästhän nimimerkkini Bloggerisa tulee). Alan Rickman siinä jumalaisessa mustassa peruukissa ja koukkunenässään lumosi minut. Katsoin elokuvan loppuun ja olin Kalkaroksesta ihan myyty. Sitten muutaman päivän kulttua, siivosin makuuhuoneessani legoja pois lattialta, joilla olin leikkinyt ja löysin Viisasten Kivi kirjan kaapinreunalta, jonne sisko oli sen jättänyt. Avasin ekan sivun, luin ekan luvun. Menin vessaan kirja kädessä. Sieltä keittiöön kirja kädessä. Sitten nukkumaan kirja kädessä. Seuraavana päivänä sain sen luettua ja marssin suoraan siskon kirjahyllylle hakemaan Salaisuuksien kammiota. Luin kaikki neljä kirjaa putkeen ja ihmettelin missä on viides, mihin sisko tietty tuolloin vastasi, ettei sitä ole kirjoitettu vielä. Jäin koukkuun siis totaalisesti.

Monet kirjoja ensin lukevat eivät pidä Potterien elokuvasovituksista, mutta koska itse aloitin elokuvan kautta, niin minulle ne ovat vähän läheisimpiä kuin kirjat. Pidän suunnattomasti Pottereissa olevien päänäyttelijöiden näyttelijän työstä ja todella hienosti ne on saanut paksut kirjat tiivistettyä, vaikka kaikista on tottakai sivujuonia ja muitakin tärkeitä kohtia otettu pois. Kirjojen julkaisua tietysti aina odotti innolla, että saa tietää kuinka tarina jatkuu (ja minun kohdallani vielä suomennosta, sillä kielitaitoni ei oisi riittänyt kääntämiseen. Elokuvia kuitenkin odotin jopa kiihekällä intohimolla, sillä minua kutkutti tietää niin monen kohatuksen toteutus kuinka se toimii valkokankaalla ja kuinka näyttelijät synnyytivät kirjojen hahmot elämään.

Menossa katsomaan Puoliveristä Prinssiä. Tietysti velholakissa, Luihuispaidassa ja Luihuisen Tupahuivissani

Elokuvat olen ostanut itselleni heti julkaisupäivinä ja elokuvateattereissakin jotkut useampaan kertaan katsottuna. Ainakin Salaisuuksien Kammio, Puoliverinen Prinssi ja Kuoleman Varjelukset osa 2 tuli nähtyä kahdesti ja Azkabanin Vanki jopa kolmesti. Kolmeen ensimmäiseen elokuvaan minulla on myös vahva tnne side siksi, että olin juuri niiden ilmestymisen aikaan Harryn ikäinen ja koin siksi hahmojen tunteisiin suurta samaistumispintaa.

Näin loppuu Potter elokuvat suosikkijärjestykseeni (kirjat on myös tolla tavalla, paitsi Kuoleman Varjelukset pääsee sijalle 5.):

1. Azkabanin Vanki
2. Puoliverinen Prinssi
3. Viisasten Kivi
4. Salaisuuksien Kammio
5. Kuoleman Varjelukset osa 2
6. Liekehtivä Pikari
7. Kuoleman Varjelukset osa 1
8. Feeniksin Kilta