sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

Lokakuu on täällä ja joulua ei pidä kauaa enään odottaa. Mieleni kirkastui, kun tajusin että pianhan voi katsoa taas The Joulukalenterin. Pikkuhiljaa alan lahjoja miettimään ja valoja hankkimaan. Lokakuu on nimittäin mitä ilmeisemmin pimeä, sillä jo kahdeksan aikaan ulkona on ihan mustaa. Ehkä siksi Miljoonasateen Marraskuu laulussa juuri lauletaan repaleisesta lokakuusta.

Tähän tekstiin siksi ajattelin esitellä kaikkia hassuja kuvia mitä koneeltani löysin ja teksti tulee olemaan vähän "repaleinen".

Tässä on eläinpeli. Kyseinen peli oli meillä ukin ja mummin luona ja tykkäsin kovasti. pelissä piti etsiä eläimille perheet, eli karitsa, lammas ja pässi oli yhtä perhettä. Monet kortit tästä pelistä olivat kadonneet ja joitain vuosia sitten jostain kirjakaupasta löysin tämän samaisen pelin. Ihania kuvia eläimistä tässä on ja kyllä vieläkin viehätyn nuista kuvista, ne tuo mieleeni hetket Kuusamossa ukin ja mummin pöydän alla, jossa näillä pelailin ja leikin.

 Nämä kortit ovat myös ukin ja mummin luota. Hullunkuriset perheet, mutta piirrettynä eläinversiona. Nämä ja ylemmät kortit löytyivät heidän lipastostaan, jonka äitini oli siivonnut. Todellakin tahdoin nämä itselleni ja harmi kun vain näin vähän kortteja tästä pelistä on säästynyt. Onko tästä uusintapainosta? Jos joku tietää niin saa huikata.

 Tutustuin ekan kerran Maailman ympäri 80 päivässä tarinaan animaationa ja myöhemmin tykästyin tv-sarjaan (jossa on Pierce Brosnan) ja innostuin kirjastakin. Äiti sitten joltain kirpparilta tämän lautapelin oli löytänyt ja auta armias kun nauroin tuolle "Viiksivaha on loppu" tehtäväkortille! Löysin muuten Vares aiheisen lautapelin ja sitä täytyy ehottomasti joskus kokeilla. Minusta on hauskaa, että leffat ja sarjat voi näin kääntyä peleiksi.

Tässä on yksi erä pehmolelujani. Panda, Feenix-lintu (Puhelimen tai postin tai jonkun maskotti) Painajainen ennen joulua Jack, Mansikkanalle, Nukkumatti, Stich, Nalle, Sammakko ja Pesukarhu. Porukoillani nukun edelleen vanhassa kerrossängyssäni, jonka yläkerta on täynä vanhoja rakkaita pehmoleluja.

En osaa sanoa mistä tämmöinen pinssimääräkin minulle on kertynyt. Yksi päivä vain sitten innostuin laittamaan ne tälläseen siniseen huiviin. Ei näillä varmaan mitään koskaan tee, mutta hauskan näköisiä kyllä ovat. Nuita kasvopinssejä tuli ihan keräilytäkin joskus lapsena. Nuo hattu ja sateenvarjopinssit on siskolta peritty ja minusta ne ovat ihan äärimmäisen kauniita.

 Tässä on yksi Teeny Weeny families taloista. Täällä kuuluisi asua kauppiasnalleperhe, mutta hahmoja ei tämän mukana tullut, kun jostain kirpparilta tämä ostin. Pienenä omistin näitä ihan valtavasti ja niillä leikin makuuhuoneeni lattialla. Omassa telkkarissa pyöri samaan aikaan Napakymppi tai sitten leikki jätettiin kesken kun piti mennä saunaan ja Bumtsibumin ääreen. Samalla tuli syötyä Jäätelöauton jäätelöitä.

 Vanhassa Harlekiini videossani on ihania mainoksia. Tämä kuva Kindermunasta on siitä. Kindermunalelujakin keräilin lapsena, mutta taisin lopulta heittää ne roskiin. Krokotiilit on vähän vanhempaa, mutta elefantteja itelläni oli ja montakin kappaletta. 

Omistan vahoja kunnon dublo legoja ja niistä välillä tykkäsin koota tämmöisen mummon mökin. Alkeellinen ja sähkötön mummonmökki oli vastapainona yleensä moderneille, isoille kotileikeille mitä legoilla tykkäsin rakennella. 

Vielä loppuun muutama kirja porukoillani olevasta kirjahyllystä. Peppi Pitkätossu karkumatkalla on aina kivaa luettavaa, sillä elokuvaa en omistanut kuin vasta pari kuukautta sitten. Barbar kirjassa on eräs kuva, josta aina tykkäsin: Babarin tytär uuden ystävänsä kanssa on laskemassa liukumäkeä järveen. Muumioppaan toivon joita vuosia sitten lahjaksi ja ainakin tämän postauksen perusteella minulla on hyvin Hemulimaisia piirteitä. Maailman ympäri 80 päivässä on tuolla Muumioppaan alla. Harmikseni kirjan suomennos on huono ja se on vielä lyhennetty. Paremman painoksen haluaisin siitä. Lumiukko on lyhennetty kuvakirja klassikkoelokuvasta. Rakkautta on kirjassa pyörii nuo kaksi hahmoa (joitten nimiä en tiedä), jotka minulle on tuttuja postikorteista ja äitin vanhasta pyyhkeestä. Tuo on todella ihanan  romanttinen hyvän mielen mietekirja. Kissimirrin jouluaatto oli lapsena yksi suosikkikirjojani. Lainasimme sitä lapsuuenystäväni kanssa aina kirjastosta ja ihailimme sen ihanaa kuvitusta. Kissimirri on niin luontevan näköinen. Tänä vuonna ostin kyseisen kirjan juuri tuolle lapsuuden ystävälleni joululahjaksi ja toivottavasti hän tykästyy tuohon lahjaan ja se tuo hänelle yhtä ihanan nostalgianjoulumielen kuin minullekkin. 

Syksyä sitä jaksan kuvata, on niin kaunis vuodenaika kyseessä


Boris on nyt asunut meillä lähes kuukauden. Vaikka välillä katti kiristää hermoja, niin onhan se muuten ihan mahottoman sulonen. Nyt ekaa kertaa Boris meidän kanssa tuli samaan sänkyyn maate ja on kyllä ihana kun lämmin karvapallo on vieressä. 

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Syksyä mielessä

Tänään todettiin Boriksen kanssa, että syksy on kunnolla tullut. Boris kun on tykännyt ulkoilla, mutta tnään pihalla viivyttii vain vartti, kun oli niin kylmää jo. Olen tässä viettänyt syysiltoja ja päiviä enemmän sisällä, mutta sauvakäveltyä kanssa välillä onneksi innostun. UIminen on kanssa maistunut ihanalta viime aikoina, pulahtaa kuumaan altaaseen ja lämpöseen saunaan.

Sadetta ja aamukastetta on pihalla ollut ja niitä ollaan Boriksen kanssa ihailtu. Punaisia lehtiä on jokapuolella ja sadepisaratkin niissä oikein kimmeltelee.

Auringon paistaessa taas ulkoilu on ollut molemmista mielekästä. Kyllä syksy vaan on niin kaunis, mutta talvea tässä jo odottelen. Toissa vuonna aloitin polttamaan erästä punaista kynttilää ja sama kynttilä on edelleenkin kesken.
Viime viikolla innostuin jopa leipomaan pullaa. Löysin hyvän korvapuustin ohjeen kinuskikissan sivuilta ja herkullisia puustit olivatkin. Lukemisena oli herkutellessa Jukka Puotilan elämänkerta, jonka tänään sain luettua loppuun. Oikein mielenkiintoinen teos oli kyseessä ja kiva katsaus Puotilan maailmaan ja tekemiin töihin.

Talvipöytäliinankin olen jo laittanut esille. Boris on nnostunut nyt kanssani sohvalla makoilemaan ja enpä ole hassumaa asentoa oikeasti kissalla pitkään aikaan nähnyt.
"On nälkä äiti, on nälkä." "Mut justhan me Boris syötiin." "Siltikin on nälkä äiti!"

On ollut ihanaa olla Borksen kanssa. Tuo kisu on kyllä niin rakastettava. Tässä aamuisin on nyt ollut uskomatonta usvaa, joka toi joulumieleni esille. Katsoinpas siksi Lumiukon dvdltä aamuteetä juodessani Boriksen vierellä. Tästä ei aamu tunnelma voi hartaammaksi mennä.


Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!


maanantai 18. syyskuuta 2017

Tontut ja Koiramäki

Mauri Kunnaksen kuvakirjat ovat pienenä ollut minulle hyvin tärkeitä. Siskon omistama Suomalainen Tonttukirja katosi hyllyyni ja sen seuraksi sain Koiramäki kirjan, joka sisältää Koiramäen maalla, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koirameän talven. Tuo kokoelma on varmasti yksi edelleen eniten lukemiani kirjoja.
Tämä Suomalainen Tonttukirja on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Uskon suomalsiiin haltijoihin ja tonttuihin erittäin vakaasti ja minusta nämä Kunnaksen piirtämät tontut ovat juuri sitä, miltä itsekkin uskon heidän näyttävän. Vaikka tarinat eivät olekkaan tosia, niin kaikella, myös tontuilla on jonkinlainen totuuspohja. Kirja sisältää pieniä muutaman sivun tarinoita mitä erilaisimmista tontuista ja kuvittaa ne mitä mainioimmin. (Ja Näsähän saa Suomalaisen Tonttukirjan ironisesti lahjaksi Kertulta ja Ollilta The Joulukalenterissa!)
Tässä on tarina Nippe Nokinokasta, joka on saunatonttu. Sauna on muutenin pyhä paikka, joten ei ihmekkään että tontut ovat sen omakseen ottaneet. Kunnaksen piirtämä sauna on oikein unelma, josta saisi mita parhaimmat löylyt.
Viimeinen tarina kirjassa on Manu nimisestä tontusta, joka viettää joulua. Tämä joulun kuvaus on upein ja tunnelmallisin kuvaus, mitä olen koskaan mistään kirjasta löytänyt. Itseasiassa koko tämä kuva on minulle yhtäkuin joulu.
Tämä Koiramäki kokoelma sisältää siis kolme Koiramäki kirjaa. Paljon myöhemmin tämän jälkeen on julkaistu mm. Koirameän Martta ja tiernapojat ja Koiramäen Martta ja Ruuneperi. Ensimmäinen kirja tässä kokoelmassa kertoo Koirameän elämästä maalla ja siinä kuvaillaan hyvin eritavalla maaseudun tehtäviä. Seuraava kirja Koirameän lapset kaupungissa on taasen kuvituksena paljon rikkaampi ja yksityiskohtaisempi. Kaupunki on siinä paljon alkeellisempi mitä kaupungit nykyään ja siksi se onkin niin mielenkiintoinen.
Tässä kaupungin koulussa eri vuosiluokat työskentelevät samassa luokkahuoneessa. Eipä sitä itse koulussa käydessä ajatellut, että näin se on ennen toiminut.
Kaupungin torilla taasen on enemmän vilskettä mitä Tampereen keskustorilla nykyään. Sellainen markkinahumu tästä kuvasta kyllä huokuu.
Kolmas kirja on Koiramäen talvi. Kunnas osaa piirtää mitä ihanimpia talvikuvituksia ja suosikikseni näistä kolmestä tämä kirja helposti yltää. Talvikirja kattaa alkutalven aina joulusta uuteen vuoteen ja loppiaisen kautta kevääseen. Tämä kuva on varsinkin jäänyt mieleeni, sillä kävin joskus lapsena Oulun kotiseutumuseossa luokkaretkellä, jossa on miniatyyrikuvitusta näistä Kunnaksen kirjoista. Tästä kuvasta oli tehty todella hieno ja iso miniatyyri ja tähdet oikein kimaltelivat siinä. Virittää ihanaan joulutunnelmaan.
Sillä joulua Koiramäessä tietty vietetään, mutta tässä ei ihan sitä samaa tunnelmaa ole, mitä jo edellä mainitussa Tontun Joulussa. Mauri Kunnas on kyllä jaksanut ja innostunut joulukirjoja tekemään, sillä Joulupukki, Joulupukki ja Noitarumpu, 12 lahjaa Joulupukille ja Onnin paras joululahja on myös Kunnaksen väsäämiä. Salaa toivon, että Kunnas vielä yhden joulukirjan tekisi.
Koiramäen Joulukirkko mainitaan Koiramäen Talvessa, mutta oman kirjansa Mauri Kunnas julkaisi, kun kirkon esikuva Vammalan vanha kirkko oltiin poltettu tuhopoltossa ja sen korjaamiseen haluttiin kerätä rahaa. Itse löysin tämän joulukirkon vasta muutama vuosi sitten kirpparilta ja kuvitus on kyllä tunnelmallinen. Harvoin noin kaunista kirkkoa hyvästä lastenkirjasta löytää.
 Oululaisena äiti tietenkin aikoinaan hankki minulle tämänkin kirjan, koska hän niin pitää tiernapojista. Itse en tätä perinnettä ihan ymmärrä, mutta tarinassa ja kuvituksessa on sellaisen joulun odotuksen tuntua. On hienoa, että Kunnas on jatkanut ja liittänyt tarinoihinsa tätä Koiramäen perhettä, kun niiden hahmojen maailma on niin hyvin lukijoille jo esitelty. Muista uudempia Koiramäki kirjoja en itse omista, mutta kirjastosta on välillä tullut lainattua. Kunnaksen tekemiin joulukirjoihin saatan syventyä lähempänä itse juhlaa, mutta muita Kunnaskirjoja saatan kaapistani esitellä jo aiemmin. Ainakin Etusivun juttu ja Suuri Avaruuskirja ovat aikoinaan tehneet minun vaikutuksen.

torstai 7. syyskuuta 2017

Boris, sä veit mun sydämen

Meille tuli perheenlisäystä, tässä on Boris.

Pikku Boriksemme löysin Kissojen katastrofiyhdistyksen kautta. Boris on reilut 4 vuotias kolli. Rauhallinen ja oikea lötköttäjä.

Olen niin ihastunut tähän karvapalloon. Hän on yhtä laiska kuin me perheen muutkin jäsenet. Uuteen kotiin tuleminen on varmasti Borista jännittänyt, mutta hyvin on laatikolla jo osannut käydä ja ruoka maistuu. Divaanin hän on huonekaluista kokenut omakseen ja siinä tykkää lötkötellä. Yhdessä päiväuniakin ollaan jo nukuttu.
Boris on tosiaankin ihana pikku kisu meiän pieneen perheeseen. Vielä tässä on totuttelemista ja toivotaan, että Boris jonain päivänä uskaltaisi valjaisiin ja lähteä ihan matkallekkin junalla kanssani. Leikeistä Boris ei ole erityisen innostunut, mutta uskon hänen tykkävän ulkoilusta. Siksi haluaisinkin kokeilla hänelle valjaita, mutta ei vielä näin aikaisessa vaiheessa. Iltaisin ja öisin Boris on pitänyt meille kunnon nau´unta sessioita. Se on kovasti avomieheni yöunia häirinnyt ja senkin takia jotain aktiviteettia haluaisin Boriksen kanssa keksiä, että öisin väsyttäisi.

Onneksi syksy ehtii lokakuussakin olemaan kaunis, jos silloin jo ulos päästään kahden menemään. Olen ihan humaltunut pihlajanmarjojen väriloistosta. Miten ne voi olla niin kauniita.

Boris, Boris, sä veit mun sydämen
Boris, Boris, tuo se pois takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen.

torstai 31. elokuuta 2017

Herkkuhetkiä

Olen viime aikoina innostunut ns.ruokapornosta. Eli ottamaan kuvia hyvästä ruuasta, joko tekemästäni tai ravintolassa syödystäni. Muutenkin leipomiskärpänen on välillä iskeytynyt voimakkaasti. Nyt on pakkaseen saatu sen verran marjoja, että syksylläkin on aineksia mistä leipoa.

Tällä kertaa annetaan kuvien kertoa:

Synttäreilleni ostin ihan kaupan jäätelökakkua ja siihen kylkeen tein vanhoja kunnon mokkapaloja. Vadelma-autoja sain tuliaisena avomiehen isältä, joka oli käynyt laivalla.

Tämän syksyn poimistani mustikoista ensimmäinen satsi meni mustikkapiiraaseen. Tätä tuli syötyä porukoilla sekä mökillä.

Ystävät kun kävivät käymässä Tampereella niin lounastimme Bistro Venlassa, sieltä saa upeita, isoja herkkusalaatteja.

Tämä kuva on viime syksyltä, kun kävin Helsingissä. Jossain kauppahallissa oli näin suloisia kppeja myytävänä.

Ystävien kanssa tuli käytyä myös Tampereen Fazer Cafessa, mistä sai makeaa kinuskikakkua ja ihanan lämmintä kaakaota.

Iso laatikko mansikoita täytyi tietenkin hankkia ja koska pakasterasioita ei riittänyt kaikkii, osa piti syöä heti pois. Ne laitin kakun väliin murskattuna ja päälle vielä loput. Avomies kun ei kokonaisista mansikoista välitä, niin hän sai päällykseksi pelkkää suklaarouhetta.

Avomiehen kolmekymppisille tein suklaamuffineja, namm.

Nämäkin ovat suklaamuffineja, tosin eri reseptillä, sillä näiden sisässä on valkosuklaakonvehdit. Päällys on kermasta ja rahkasta tehty.

Kun käytiin mökillä, niin samalla reissulla tuli käytyä Rukalla Pitäjän pirtissä. Sieltä sai isoja munkkeja ja lämpöstä kaakaota kylkeen.

Parasta ravintolaruokaa ikinä on Zeppeliinin Lucy Dragon nimisen kiinalaisen ravintolan riisispeciaali annos. Saa onneksi kotipakettiinkin.
Viimeisenä kuva vielä erittäin onnistuneesta suklaapiirakasta. Kuorrute on helpomman kautta tehty, eli nutellaa suoraan purkista. Ai kuinka ihanaa!


lauantai 26. elokuuta 2017

Napakymppi

Muistan 90-luvulta paljon televisio-ohjelmia ja elokuvia. Kun niin pienenä niitä jo katsoin, niin helposti telkkari ja elokuvajutut tuli leikkeihini mukaan. Yksi suosikkileikkini oli Napakymppi, niin legoilla kuin Barbeillakin. Nykyään taas Napakymppiä nautin paljon vetää improna, se on aina niin hulvatonta.

Legoilla varsinkin Napakympin leikkiminen oli helppoa. Yleisön sai helposti paikalleen ja pieni pianokin meillä oli, mikä legokokoon oli sopiva.

Itse Napakymppistudio oli legoilla aika pelkistetty. Muutenkin kun legot ovat vähän kuivia hahmoja, eikä heidän asujaan saa muokattua, niin vedetään nyt kunnon napakymppi Barbie tyyliin.

Hyvät Naiset ja Herrat. Tervetuloa viettämään lauantai iltaa Kari Salmelaisen kanssa. Tämä on  Napakymppi Barbie
(ja tähän väliin kuuluisi klassinen tunnusmusiikki) 
Minä olen Kari Salmelainen ja teidän rakkauden amorinne tänä iltana. Tänään täällä studiossa minulla on seuranani muusikkomme Kaitsu.
 Kaitsu on luopunut pianostaan ja soittaa meille ihanaa taustamusiikkia nykyaikaisella sähkökitaralla. Isot aplodit Kaitsulle.
Yleisönä Napakympissä on tänään Ompelukoulu Tähdistön ihanat oppilaat.
Ompelukoulun tytöt eivät ole unohtaneet sinua Kaitsu. Sait lahjaksi vasulliset tuoreita mustkoita suoraan metsästä.
Ja pitemmittä puheitta lähdetään illan kilpailua kohti. Herra X istuu täällä ja hän on Tom. Tom on rohkeasti lähteyt mukaan etsimään itselleen seuraa unelmien reissuun. Onnea matkaan Tom.
Neidit A, B ja C istuvatkin jo paikoillaan, joten kilpailu voi alkaa.
"Ensimmäinen kysymykseni tytöille on, että kerro nimesi ja jotain rakkaimmasta harrastuksestasi tai intohimostasi?" Ompas moniulotteinen kysymys, mitäs tytöt vastaavat tähän?
Neiti A saa aloittaa. "Olen Christiina. Hiukset ja hiustenhoito on aina kinnostanut minua. Värjään tukkani useamman kerran vuodessa ja kyllä kaikki hiustenhoitoon ja niiden terveyteen liittyvä on harrastukseni."
Ompas erikkoista. Entäs neiti B sitten? "Olen Barbie. Harrastan paljon ulkoilua ja puutarhan hoitoa. Valtelu ja muu luonnossa liikkuminen on minulle ihan omiaan. Olen kasvattanut komean puutarhan takapihalleni. Ehkä tulet sitä katsomaan?"
Ompa mielenkiintoinen tarjous, mutta kuunnellaan ensin mitä neiti C vastaa? "Olen Kira ja harrastan kokkausta. Ruuanlaitto on todellinen intohimoni. Erityisesti osaan tehdä kiinalaista ruokaa ja leipoa kauniita kakkuja."
"Ompas monipuolisia neitoja" Eikö vain? Mikäs Tom on seuraava tieto mitä neideiltä haluat kuulla? "Kuvaile luonnettasi ja persoonaasi 5 eri sanalla, saa olla niin adjektiiveja, verbejä, kuin substantiivejäkin." Nyt naiset tarkkana, Tom haluaa tietää teistä selvästikkin ihan kaiken. Neiti B voi aloittaa.
"Reippailija, seikkailu, luonnonläheinen, tuuli ja kukka." Siinäpäs vasta kauniita sanoja neiti B:n suusta. Mites neiti C:n laita?
 "Rento, lämmin, kissa, herkkä ja herkullinen" Nämä vastaukset voi tulkita kyllä monella tapaa, mutta nyt ei mennä siihen. Neiti A vielä?
"Menevä, värikäs, hius, tanssi ja energinen." Ompas hienoa kuulla näitä. Mitäs Tom seuraavaksi?
"Ompas tuo Tom komea" yleisössä kuiskutellaan.
"Seuraavaksi haluaisin tietää minkälaiset kengät sinulla on jalassasi ja minkalaisia kenkiä käytätte useimmiten?" Nytpäs lähttiin konkreettisempaan kysymykseen. Noh, minkäslaisia jalkineita teiltä löytyy? Neiti C ensin.
"Nyt on jalassa violetit buutsit. Ysätäväni on suutari ja teki nämä kengät minulle syntymäpäivälahjaksi. Muuten käytän pitkälti pieniä siroja popoja kun olen liikenteessä." Ahaa, entäs neiti A:n jalkineet?
"Siniset sirot korkokengät. Käytän paljon korkokenkiä, ne sopivat jalkaani ja mätsäävät hiuksiini."
Neiti A? "Yleensä pidän jaloissani lenkkareita tai vaellussaappaita, mutta nyt laitin vähän kauniimmat mustat kengät. Korkoa en lainkaan käytä, koen muutenkin olevani tarpeeksi pitkä."
Että tälläisiä jalkoja on meidän neideillä. Kaitsu osaakin hyvin soittaa kenkäkaupan tunnarin tähän väliin.
Nyt alkaa illan viimoinen finaali lähestymään. Herra X, viimeinen kysymys jäljellä.
 "Viimeinen kysymykseni on: vietkö minut mieluiten viettämään iltaa kotiisi, kantaravintolaasi, vai elokuvateatteriin?"
"Todellakin lähdemme leffaan, ihan ehottomasti. Mieluusti katsomaan jotain riemukasta komediaa."
"Kotiinihan minä sinut jo kutsuin, puutarhassa voimme vaikka juoda teetä ja ihastella komeaa kukkamertani."
Yleisöä ainakin naurattaan tämä kommentti. Vielä neiti C:n viimeinen vastaus.
 "Tiedän erään kauniin kahvilan lähistölläni, josta saa kauniita leivonnaisia. Sinne voisimme mennä istumaan." Se olikin viimeinen vastaus ja Herra X, nyt on valinnan aika. "Minä otan neiti C:n" Mahtavaa! Nyt tytöt vaihtakaa paikkoja, niin katsotaan saako Herra X napakympin?
No niin Tom, kenet näsitä naisista luulet olevat neiti C? "Hän on tämä A:n paikalla istuja?"
 Se on aivan oikein!
Tap, tap, tap, taputuksia.
Nyt voitte avata käärönne neiti A ja neiti B ja katsoa, mihin oisitte päässeet matkalle.
Barbie olisi päässyt Pariisiin, Ranskaan.
Christiina olisi päässyt Californiaan, Amerikkaan.
Ja meidän tämän illan parimme Tom ja Kira suuntaavat matkansa Naantalin Muumimaailmaan. Voi itku, kun ulkomaankohde heiltä meni nyt ohi suun.
Toivotamme Kiralle ja Tomille kuitenkin ihanaa matkaa ja toivottavasti lempi leiskahtaa heille sen aikana.
Minä, Kari Salmelainen ja Kaitsu kiitämme seurasta ja toivotamme teille hyvää illanjatkoa!