tiistai 12. joulukuuta 2017

Odotus

Lapsena meikäläinen aina odotti joulua. Nykyään se tulee ennemminkin hitaasti, mutta varmasti. Olen lähes aina kuvitellut sitä kiirettä, mitä ei edes oikeasti ole. Nyt kun on vapaa-aikaa enemmän niin kiireen olen saanut tukahdettua, mutta se on muuttunut odotukseksi. Millon odotan bussia, millon pimeän tuloa, millon mihin tuloa töistä että saan seuraa, millon uunin lämpeämistä ja milloin harrastusten alkua. Ja nyt tietty odotan joulua. Ensiviikolla se tulee ja jänitys nousee. Jännitys siitä kuinka Boris oppii matkustamaan ja siitä, ettei vaan tulisi perheriitoja ja kaikki sujuisi hyvin. Pitäisi välttää suorittamista, mutta taasen ne tutut rutiinit tekee sen parhaan tunteen, joulun tunteen.

Salaisen jouluystävän toista pakettiakin odotin innolla. Viime viikolla se postista tuli ja itselläni kun oli hyvin känkkäränkkäpäivä oli aluksi pakettiin pettynyt, mutta tarkemmin katseltuna sisältö oli kyllä ihan mielekäs.

  Eniten sitä känkkäränkkätunnettani taisi kasvattaa tuo salmiakkipurukumi, sillä en voi sietää salmiakkia (ja tämän olin kyllä esittelyssäni kertonut). Kun muut paketit avasin mieleni kohosi enemmän, sillä alakuvassa olevat suklaamoussekeksit olivat todella herkullisia.

Pahan purkan, jonka annoin miehelleni ja ihanien suklaakeksien lisäksi mukana oli tummaan pukeutunut tonttu, joka pääsi kurkkimaan kuueni taakse. Toinen tonttu pääsee koristeeksi ensivuonna. Pukkitarjottimesta tuli hyvä kynttiläalusta ja tarroja aloin jo nyt käyttämään muutamiin kirjeisiin. Kulkuset varmasti meidän Borista miellyttää, mutta kokeillaan niitä sitten ensivuoden koristuksiin. Sydämmet varmasti menee joskus joulukortteihinja suklaan tuoksu levisi ihanasti tuikkujen avulla ympäri kämppää. Joulukortti oli suloinen ja tuo punainen oli kuin olilkin suklaasydän jonka naukkasin heti suuhuni.

Olen nyt koittanut tässä joulua odotellessa tuhlata aikaa jouluohjelmia katsomalla. Minulla on muutama joululaulukaraoke vhs-kaseteilla ja Disney teemalla. Peppi Pitkätossun joulunviettoa katselin hetki sitten ja myös Koiramäen Talven kanssa tuli tunnelmoitua. Olenkin niin innoissani kun ulkona on oikeasti lunta. Tampereen joulutori näyttää nimittäin uskomattoman kauniilta lumipuvussa.

Torilta tuli tietenkin haettua paahdettuja manteleita. Noin muuten olen kuunnellut paljon jouluradiota ja koittanut iltaisin käydä ulkona ihastelemassa muiden jouluvaloja. Vanhat joululehdet on nyt lukulistalla ja ihastelen kauniita kuvia niistä. Eilen taasen kävin katsomassa uuden Muumi Taikatalvi elokuvan ja vaikka animaatio oli kuinka kaunista ja joulun henki siitä välittyi, niin harmitti kun kirjan tapahtumia oli sotkettu keskenään liikaa.

Ensiviikolla on todellakin jo aatto ja lähdemme Boriksen kanssa pohjolaan. Olemme siellä muutamaa päivää ennen aattoa ja kaikki täytyy laittaa siellälkin valmiiksi: siivous, koristeet ja ruoka. Hautausmaalla ennen aattoa ja elokuvissa vielä jos Idän Pikajuna vielä silloin näytetään. Itse aattoon kuuluu lastenohjelmat, Kunnaksen joulukirjat, hyvä ruoka, suklaa, sauna ja aattoni huipentuu minulle niin rakkaaseen Samu Sirkan joulutervehdykseen, jolloin avaamme lahjat. Mietin miksi ihmeessä juuri tuo Samu Sirkan ohjelma on minulle niin tärkeäksi noussut ja huomasin keksiväni siihen selityksen. Isäni kuoli kun olin 6 ja puoli vuotias. Olimme juuri muuttaneet omakotitaloon ja siihen taloon ei koskaan tullut joulupukkia. Päätimme avata lahjat noin seittemän aikaan ja kas kummaa kun tv:stä laitettiin taustalle Samu Sirkan joulutervehdys. Sieltä se on lähtenyt, aina avaamme paketit Samu Sirkkaa katsoessa. Minulle se Samu Sirkan Joulutervehdys on sama asia kuin muille pienille Joulupukin kotiin tulo. Nämä Disneyn piirretyt ovat minun Joulupukkini ja siitä en enään päästä irti. Vaikka koko ohjelma lakkautettaisiin niin ei hätää, minulla on muutama tervehdys videolla ja näin ollen voin aina, joka ikinen joulu, avata lahjat sitä katsomalla.

Ihanaa Joulun odotusta täältä Mansen kimaltelevan kuusen juurelta. 

Pariisin Kevät - Odotus

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6. Luukku

Hyvää 100 vuotis syntymäpäivää Suomelle ja suomalaisille. Kuudennesta kalenterin luukusta monesti minulla on tullut esiin suomenlippu, muttei näköjään tänä vuonna. Eilen itsenäisyyspäivän aattona katsoin sivusilmällä Rauni Mollbergin Tuntemattoman Sotilaan ja tänään uhrasin aikani vielä katsomalla Edvin Laineen version. Kaikki kolme Tuntematona tuli katsottua nyt tänä juhlavuotena. Suosikkini menee uudemmasta vanhimpaa, sillä en vain oikein välitä mustavalkoisista elokuvista. Kirjoitin toiseen elokuvapainotteiseen blogiini jutun 100 suomalaisesta hyvästä/vaikuttavasta elokuvasta ja sen voitte käydä lukemassa täältä. Montako olette nähneet? Toivottavasti joku inspiroituu tämän perusteella jonkun näistä leffasta katsomaan.

Itsenäisyyspäivän suklaina oli Fazerin valkomaitosuklaa ja Pandan enkelisuklaa.

Itsenäisyyspäivänjuhlinta on meillä ollut rauhallista. Boriksen kanssa piipahdettiin pakkasella ulkona ihailemassa lunta ja liehuvaa suomenlippua. Joulutorttujen toisen satsin leivoin tänään, miehelle luumu- ja itselle vadelmahillolla. Juhlapäivän kunniaksi halusin tehdä astetta perempaa ruokaa ja kyllä poronkäristys muussilla ja salaatilla maistuikin The Joulukalenteria katsoessa. Kynttilöitäkin olen pitkin päivää poltellut. Päiväni elokuva oli ihana jouluklassikko Mutta mitä tapahtui joulupukille? ja samalla tuli naposteltua suklaita ja kudottua uusia villasukkia. Linnanjuuhliakin telkkarista sivusilmällä pätkän katsoin ja ilahduin kovasti kun vieraana olivat Minttu kirjojen luoja Maikki Harjanne, näyttelijä Vesa-Matti Loiri ja uuden Tuntemattoman ohjaaja Aku Louhimies. Näin illasta kävin viellä puolentunnin sauvakävelyllä ja ihailemassa muiden jouluvaloja. Kaunista ja kylmää oli, niin kuin tähän aikaan vuodesta Suomessa kuuluu ollakkin.

Salaiselta jouluystävältä sain suomenlippu tuikkuja.

Umpijouluttajana fiilistelen ja tunnelmoin joulukalenterien avulla. Vaikka olenkin jo 26 vuotias, niin minulla on 4 joulukalenteria ja television kautta seuraan viittä päivittäin. Nyt näin sairaslomalla ollessani minulle kun on aikaa, niin mikäs sen parempaa kuin joulujutuilla tunnelmoiminen. Siitäkun tulee itselle parempi olo ja näin ollen auttaa paranemista. Heinähattu ja Vilttitossu Joulun jäljillä ja The Joulukalenterin omistan dvdllä. Yle areenasta taas tulee katsota Tonttu Toljanteria Muorin töissä, Olga P. Postisen joulunviettoa, sekä välillä myös uutta Huiman Hyvää Joulua. Karvakuonojen jouluakkunakalenterinkin dvdllä omistan, mutta koska jaksot on siinä niin lyhyitä se tulee mieluummin katsottua aina kerralla.


Vanhin joulukaelnterini on tänä vuonna tyhjä. Se on kankainen kuusi, jossa on pieniä pussukoita.  Lapsena aina äiti täytti kalenterin joka päivä pikku lahjalla, kuten pyyhekumilla, Barbin vaatteella, kynällä, tarroilla ym. Vanhempana kun ei enään saman katon alla asuttu, niin sisko on joskus tehnyt täytteet kalenteriin ja antanut ne minulle. Silloin täytteenä on kuvia idoleistani ja joskus luukkuun on tarkoitus ollut laittaa halvalla ostettu dvd, muta eihän ne niihin mahdu. Joskus olen kalenterin taas täyttänyt itse suklailla tai lappusilla, joissa on joulutekstejä. Tänä vuonna jätin kuusen tyhjänä koristeeksi, kun olin liian laiska täyttämään sitä.

Suklaakalenteri on toinen vanha perinteeni. Sen täytyy ola halvinta laatua ja kivalla kuvalla. Jokin muistikuva minulla on, että lapsena näitä kalentereita oli saatavna erilaisilla kuvilla, mutte viime vuosina on vain tätä yhtä kuvaa ollut myynnissä. Joskus olen omistanut hienon Fazerin kalenterinkin, mutta vähän liian fiinejä suklaita se sisälsi makuuni. Paperikalenteri on kanssa ollut aina. Ennen ne tuli lehtien välistä tai mukana, myöhemmin äiti oti työpaikaltaan. Nykyään ihmettelen miten paperikalenterit ovat ihan jättimäisen kokoisia ja hirmu kalliita. Viime vuoden kalenterin löysin kirjakaupan alelaarista ja vasta sen jälkeen kävin Tampreen Tallipihalla ja löysin unelmieni kalenterin. Sellaisen olisinkin ostanut tänä vuonna, ellei siskoni olisi Briteistä lähettänyt minulle ihanaa Lumiukko kalenteria.



Uusin perinne on Veikkauksen arpakalenteri. Viimeisten parin vuoden aikana olen tämmöisen kalenterin saanut appiukoltani ja onhan se tuonut jännitystä elämään. Tämän vuoden uusi kalenterituttavuus on kirjakalenteri. Joulufoorumilta luin, että Mauri Kunnakselta julkaistaan tänä vuonna sellainen kalenteri, joka sisältää 24 pirntä kirjaa. Pienen tutkiskelun jälkeen sain selville, että nämä kirjat sisältää tarinoita jo julkaistuista Kunnaksen teoksista ja niinpä pääätin olla sen hankkimatta. Mutta samalla menetelmällä on julkaistu Richard Scarryn Touhukas maailma kirjakalenteri ja niin se minun täytyi hankkia. Näissä pikku kirjoissa on ihanat kuvitukset ja kalenteri on kaunis ja kestävä. Säilyy varmasti perinteenä tulevillekkin jouluille.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Koristelua ja Boriksen oma paketti

Joulukuu saapui ja sitä olenkin jo odottanut. Lunta on satanut ja sulanut ja me Boriksen kanssa olemme nauttineet koristeluista, askarteluista ja lumesta. Pikkuinen kun haluaa ulos niin kyllä siellä ihmetellään millon on valkoinen maa ja milloin sade ropisee nenunpäälle.
Tassuja paleltaa, mutta lumi kiinnostaa. Siksi mamma kutoikin tänään pikkuiselle kaulahuivin. Katsotaan pysyykö päällä kun huomenna käydään ulkona. Nyt ei taaskaan ole lumista tietoa, mutta eiköhän sitä pian uudestaan satele.

Joulukuun ensimmäisen kunniaksi koti koristeltiin. Muutama tunti ja Inkun Päiväkirjan jakso siinä menikin.
Juuri Boriksen takia laitoimme tämän vuoden pienen muovikuusemme uuteen ikean hyllyyn ylimmäksi. Eipähän poika pääse kaatamaan sitä tai rikkomaan koristeita. Kuuseen tuli itselle rakkaimmat koristeet eli tuo pitkä pukkikoriste ja ylin enkeli. Valkoisen sydämen hankin käsityömessuilta ja alimman lumiukon Tukholmasta.
Muutkin hyllyt sai koristeita osakseen. Isin valokuvan edustalle päätyi mm. Tukholmasta löytynyt keinuheppa, mummin sininen enkeli, äitin tekemä käpytonttu ja avomieheni ostama Yoshi amiibo.
 Vielä yksi hylly sai koristeensa. Joululiinan alle päätyivät mieheni lp-singlet ja ympärille kasa koristeita. Vanha tonttu on mummilan peruja. Taustalla on iso Hanoi Rocks boksini, joka on joululahjani viime vuodelta.
Yksi ylimääräinen tuolikin sai koristeet yllensä. Kudotut kellot on myös mummilan peruja, kun taas olkipukin olen hankkinut Tokmannilta. Valot tähän tuoliin olen saanut viime vuonna jostain joulupakettivaihdosta.
Makkarin puolellekkin on joulu eksynyt. Punaiset valot luovat tunnelmaa kolmen joulukalenterini avaamiseen. Pieni Aku Ankka tarjotin on ihana kirppislöytö. Seinällä vielä roikkuu siskon juuttikankaaseen tekemä tonttutaulu, koriste kuusi ja talvinen Tuhkimo juliste.
Leipomisia en ole pahemmin jaksanut tehdä: kerran tortut, yhden lihapasteijat ja viimeisimpänä piparit. Ne onkin jo kohta syöty. Itsenäisyyspäiväksi hankittiin poronkäristystä ja jälkiruuaksi hankitaan suomisuklaata ja brumbereja. 
Joulukorttitalkooni kesti pari päivääja kortteja valmistui yli parikymmentä. Niistä puolet annetaan tänä vuonna ja loput saa odottaa ensivuoteen. Nämä seuraavat on mielestäni hienoimmat
Kaikki askartelumateriaali tuli tosiaankin käytettyä ja tekemiseen meni aikaa. Olen lopputulokseen kuiteskin hyvin tyytyväinen.

Tänä jouluna osallistuimme Tassulinna blogin järjestämään joulukissaan ja meidän Boris sai oman joulupaketin. Kun postin kuoren avasin tuli Boris heti nuuhkaisemaan paketteja. Hajut taisivat olla miellyttävät.
 Minuakin oltiin muistettu paketilla.
Tämmöinen runsas sisältö minulle ja Borikselle annettiin. Suuri kiitos Kauniiden ja Nahkeitten väen omistajalle, Suleville, Torstille ja Hertalle. Suloista, että jokainen kisu halusi muistaa omaperäisellä lahjallaan meidän Borista ja oli ajatellut hänen mieltymyksiään. Sulkalelua on vähän jo ravisteltu, vihreätä palloa heitetty, tonnikalaa jo maistettu ja mietitty miten tonnikalaherkku tulisi aktivointipallosta ulos. Ehkä vielä jonain päivänä Boris sen  keksii. Minä söin piparisuklaan eilen illalla Joulutarinaa katsoessani ja annoin palan avomiehellekkin.
Borikselta vielä tassunheilahdus tervehdykset ja kiitokset Kauniiden ja Nahkeitten väelle, miau!

torstai 30. marraskuuta 2017

Aku Ankan Joulumanteli

Tämä Disneyn jouluinen lyhytelokuvakokoelma minulla on ollut aikoinaan vhs-kasetilla, mutta nykyään se on dvd muodossa. Lyhäreiden välissä ei ole mitään välikuvaa, vaan ne ovat ihan peräkkäin.
Aku Ankan Joulumanteli dvd:n kansi
Joulupukin paja
Yksi klassisimmista ja ensimmäisistä lyhäreistä mitä muistan Disneyltä.
Lapsena ihmettelin aina miksi tonttu osoitti joulun olevan 25. päivä, kun loogisesti lapsena joulu oli itelle tietty aatto eli 24 päivä. Tykkään tonttujen samantyylisestä olemuksesta ja vatteista. Tässä on niin kaunista ja ihanaa vanhaa animaatiota. Olen katsonut tämän aiemmin aina Mikki Hiiren jouluaaton perästä, mutta tällä dvdllä lyhäri menee jotenkin nopeampaa tahtia, ihan kun se pyörisi pikakelauksella. Joulupukin lukemat kaksi kirjettä on heti rimmaavia ja kun lopulta päästään tonttujen pajaan, siellä on tosi paljon ihmeteltävää. Shakkilauta maali olisi kyllä aika veikeä saada oikeasti nähdä. Menevä ja rytmikäs musiikki sopii erinomaisesti. Tuollaisen lahjojen liukuhihnatyöskentelyn katsominen on nautinnollista, kuten keinuheppojen. On niin sopivaa kun tontut työskentelevät musiikin rytmin mukaan. Tässä versiossa on kuitenkin leikattu pari kohtausta pois: joulupukki saa suoraan lelu testattavakseen lentokoneen. Alkuperäisessä lyhärissä hän saa ensin nuken, jota opettaa sanomaan mamma ja sitten mustan nuken, joka osaa sana pappa. Luulisin että mustan nuken takia kohtausta on liekattu tästä pois ja muistakin uusista julkaisuista (ainakin Walt Disneyn joulusuosikit videolta). Joissan on myös leikattu, ettei lentokone menis pukin suuhn ollenkaan. Valmiitten lahjojen paraati säkkiin mentäessä on mitä upeinta katsottavaa. Nooan arkki saa aina ihailuni, kuten myös pikku kiinalaisnuket ja viimeisenä hyppäävä vieteriukko. Pukin lähtö on komeaa katsottavaa. Tämä Silly Symphony on todella täynnä mielikuvitusta ja niin rikastuttavaa huumoria, että siksi pidän siitä paljon enemmän, kuin suht arkisesta Aattoillasta.

Joulupukin maa
Aattoilta
Aattoilta on jatkoa vuotta aikaisemmin tehdylle Joulupukin paja Silly Symphonille. Minusta on aina ollut hiukan hassua kun, nämä on tavallaan väärinpäin Mikki Hiiren Jouluaatto videolla, josta olen nämä ensikertaa nähnyt. Tarinassa näytetään lastenkoti, jonne Joulupukki on tuomassa lahjoja ja laittaa siellä kuusta pystyyn. Kaikki lahjat siellä leikkii pukin kanssa aina siihen asti, kunnes lapset herää. Pukki ehtii onneksi juuri ja juuri pois alta, kun lapsilauma kirmaa paikalle. Ihan pienin poika, jolla on peppu paljaana käy katsomassa takkaa, mistä pukki on juuri lähtenyt. Hänen kasvonsa suttaantuu noesta. Kun muut lapset saa paketeistaan leluja, niin tämä peppupoika saa itselleen suloisen mustan karvakoiran, joka nuolee hänen naamansa puhtaaksi (Tämä kohtaus on muuten leikattu tästä lyhäristä pois, varmaan rasistisuuden takia). Lopulta kaikki yhdessä ikkunasta vilkuttaa joulupukille. Jotenkin pidän tätä vähän tylsänä lyhytelokuvana, verrattuna Joulupukin pajaan. Tämä tuntuu menevän hitaampaa vauhtia. Näitten Silly Symphonien välillä on vain vuosi eroa valmistumisajassa, joten Joulupukin ulkomuoto on pysynyt samanlaisena ja muutenkin animaatioden tyylistä huomaa näiden kuuluvan samaan sarjaan. Kuusen koristelu kaivinkoneella on kaunis ja värikäs yksityiskohta ja kuusi kasvaa ihan itsestään. Tykkään erityisesti valkoisista kirlantereista ja tekolumesta mitä kuuseen suihkutetaan. Pukki on hauska kun se soittaa pienolla sormet ihan ristissä vikan nuotin.
Lapset heräsivät, äkkiä paketteihin
Onnekseni näiden kahden Silly Symphonyn suomiääänet on samat kuin Mikki Hiiren Jouluaattovideossa (vuodelta 1987). Aku Ankan joulumanteli julkaistiin vuonna 2000 Vhs-kasetilla ja dvdllä.

Liukkaalla jäällä
Tämä on vähän vanhempaa Mikki Hiiri lyhäriä, mitä itse tulee harvoin katsottua. Tykkään paljon  ulkokuvista ja luisteluliikkeistä, mutta muuten tämän ajan lyhäreiden huumori ei naurata. Liukkaalla Jäällä on tunnelmallinen animaatiotyylinsä ja musikkinsa takia, ei niinkään hauskuuden. Hessun pilkkijutut ja Pluton yritykset luistella olisin jättänyt tästä kokonaan pois ja pitänyt vaan Mikin ja Minnin ja Akun luisteluhuvituksena. Ihan ensimmäinen kuva, jossa näytetään luistelevia Ankkalinnalaisia on kaunis. Tästä lyhäristä jotenkin minulla tulee nykyään aina mieleen laulu Winter wonderland, kun Disneyn Very Merry Christmas Songs Sing Along Songs kasetissa tästä on kuvitus kyseiseen kappaleeseen. Aloin jotenkin jo kaipaamaan sitä kappaletta tähän taustalle.

Mikki ja Minni luistelemassa
Kaukkukarnevaali
Olen lukenut tämän tarinan sarjakuvana ennnen lyhäriä nähtyäni ja tykkään niin suunnattomasti tästä ajatuksesta, että kaikki koko maailmassa on tehty karkista, piparista, kausta ja muusta makeasta. En kyllä ihan ymmärrä mikä tästä tekee jouluisen, mutta karnivaaliteeman takia se vähän edes sivuuttaa aihetta.Tämän tyylisiä animaatioita on paljon Kilpikonna ja Jänis videolla. Kakkukarnevaalia  katsellessa kuola valuu jo niin namnam. Piparipoika on kekseliäs, kun saa Piparitytön koristeltua kunnolla. Tykkään kamalsti tästä laulusta, sen rytmistä ja sointuvista sanoista. Ja kuinka ihanan värinen mekko uudelle kakkukuningattarelle tulee, tuo turkoosin ja sinisen ja valkosen sävy. Kun Kakkkuningatar nyt hänestä valitaan niin sittenpä alkaa jännempi osuus eli kuningas kuningattarelle. Ehdokkaat esiintyy, mutta kaksi karkkivakkua, äidin leipomat pullat, kaunokaiset tortut, pirulliset siirappikakut, hassut cupcaket, eikä rommiset kännikset muffinssit houkuta kuningatarta. Aika epäileyttävää muuten, kun kuvataan ihan juopuneita hahmoja Disneyllä. Todella harvinaista. Piparkakkupoika ihan sattumoisin pukeutuu kuninkaaksi ja siinähän on jo kuninkaallinen karkkipariskunta.
Tuleva kakkupariskunta
Pluton joulupuu
Varmasti kaikista Disnyen joululyhäreistä yleisin, silä tämä esitetään jokainen vuosi Samu Sirkan joulutervehdyksessä ensimmäisenä. Tosin, kun katson tämän siitä niin avaan omat lahjani, joten se on hauras hetki minulle. Tämä on kiva lyhäri, mutta Tiku ja Taku eivät koskaan ole suosikkihahmojani olleet. He ovat niin ilkikurisia ja sotaa lietsovia. Lumen määrä ulkona on ihana ja kun päästään Mikin asuntoon, niin kyllä siellä on kaunista. Pakko myöstää, että Antti Pääkönen Mikkinä on yllättävän samankuulonen kun alkuperäisääni animaatiossa. Pääkkönen saa äänensä juuri oikean korkealle. Tikun ja Takun kävely joulupuussa on varmasti suosikkikohhtani, kuusi näyttää siellä niin kauniilta ja värikkäältä. Tälle dvdlle lyhäriä on kyllä milestäni remasteroitu liikaa, sillä tästä on tavallaan se animaation kaunis rosoisuus ja kotikutoisuus kadonnut, mistä pidän suunattomassti. Lopun yhteislaulu on kaunis näky, kun muut ystävät on rivissä ulkona.

Joulukuusen sisällä
Suuri lumisota
En pidä sotaisista lyhäöreistä. Yleensä ne on Tiku ja Taku vastaan joitain tai sitten rajut ankanpojat vastaan Aku. Niin myös tässä Suuressa Lumisodassa. Animaation kauneus on sen lumisuus ja talvisuus ja kylmän tuntemus, mutta kun tämä on niin väkivaltainen ja veljenpojat ovat ilkietä. Tätä on kuulemma joskus ennen näytetty Samu Sirkassa, mutta sitten käsittääkseni juuri tämän väkivaltaisuuden takia vaihdettu muuksi. Tämäkään ei varsin jouluinen ole, mutta auttaa kyllä tunnelmointiin, varsinkaan jos ei ole lunta ympärillä. Pidän enemmän Tupusta, Hupusta ja Lupusta kun he tekevät kilttejä Sudenpennun töitä, kuin ovat ilkeitä viikareita.

Ankanpojat kiusaamassa Aku setää
Ferdinand härkä
Tämä kokoelma on siis itselläni ollut alunperin videona ja jo lapsena ihmettelin, että miksi ihmeessä näinkin kesäinen lyhytelokuva on laitettu joulukokoelmalle. En ymmärrä mitään yhteyttä härkätaisteluihin ja jouluun. Lyhäri itsessään on ihan hyviä. Ferdinand on rauhallinen härkä ja sen ainoan kerran kun tämä juoksee nopeasti, hän saa amipaisen kankkuunsa, niin on miehiä etsimässä härkiä härkätaisteluihin. Eihän Ferdinand siellä tietenkään mittään tehnyt ja härkätaistelijat nolosti itkeä vollottvat, kun eivät saaneet esitellä kykyjään. Jukka Rasilan ääni sopii rauhalliselle kertojalle, hän puhuuu tässä niin toimivassa rytmissä. Ferdinand on kyllä ihana härkä, tekee juuri sitä mitä tahoo, eli istuu vain ja haistelee kukkia. Miksä siinä, jos tulee siitä iloiseksi.

Ferdinand härkä

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Viikonloppua

Viimesen 7 vuotta kun olen ollut työelämässä, olen aika paljon tehnyt viikonloppuvuoroja. Silloin kun työelämäni aloitin niin ne ei aluksi haitanneet, mutta nyt jo kaipaisi sitä että työt tehtäisiin arkena ja viikonloppu olisi sanansa mukaisesti viikonloppu. Pahaan olooni olen nyt hakenut apua lääkäriltä ja onneksi sinne pääsen huomenna uudestaankin. Tämän viikonlopun olin toivonut aikoja sitten vapaksi ja se kannatti.

Viikonloppu alkoi Arnoldsin ihanalla pinkillä donitsila
Olen tänä vuonna osallstunut kolmeen lahjanvaihtorinkiin: Joulun Taikaa foorumiin, Salaiseen Jouluystvään ja Joulukissaan. Joulukissan lähetystiedot sain vasta tänään, mutta Joulun Taikaa paketti, sekä Salaisen Jouluystävän ensimmäinen paketti saapuivat juuri sopivasti viikonlopuksi.

Nämä yllärit olivat Joulun Taikaa paketissa Salaisen Tontun lähettämänä. Juuri tuona päivänä minun oli kamalasti tehnyt mieli kyseistä Suomi suklaata ja hyväähän se oli. Mitäs muut paketit sisälsivät?

 Suklaan lisäksi sain Muumi piparkakkumuotteja (joista Mörkö on erityisen hieno), sydänheijastimen (joka on varmaan itsetehty), sekä kissapallon. Aku Ankka kortti kruunaa kaiken ja sopii hyvin tähän joulun edeltävään aikaan.

Salaisen Jouluystävän paketin sisältö taas oli tämmöinen:
 Pussi Pukkisuklaata (joka odottaa vieläkin syömistään), Suomenlippupaketin tuikkuja (itsenäisyyspäivä kynttilöiksi), kauniita servettejä, suloisen kissakortin sekä ihanan valolampun ja siihen paristoja. Pettereita oli sen verran paljon mukana, että riittää meidän telkkarin kaukosäätimeenkin, sillä juuri nuita pieniä se tarvitsee.
Tämmöinen lamppu siis on ja kun valon laittaa päälle, niin tuo teksti ja tähdet kyllä näkyvät kauniisti.

On ollut ihana viettää viikonloppua mieheni ja Boriksen kanssa. Boris onkin meidän perheessä ainoa joka tänään viettää isänpäivää, sillä Boris on Pikku Myy nimisen kissaneidin isukki.

Hyvää isinpäivää Boris
Perjantai-iltana käytiin avomieheni kanssa Neljän Ruusun konsertissa paikallisessa tanssiravintolassa. Aivan loistavan setin soittivat ja entistä enemmän olen kyllä Neljän Ruusun musiikista alkanut pitää. Yhtyeellä on hienoja sanoituksia biiseissään ja monet kappaleet ovat koskettavia.
Neljän Ruusun tunnelmissa

Tähän Neljän Ruusun Veri kappaleeseen on hyvä lopettaa. Rauhallista isienpäivää ja toivottavasti muillakin oli yhtä ihana viikonloppu kuin täälläkin.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Uimaan

Opin uimaan siinä 5-6 vuotiaana. Kotitaloni lähettyville avattiin juuri nuihin aikoihin uimahalli ja taisin olla ensimmäisten joukossa, jotka siellä kävivät uimakoulun. Innostuin vedessä olemisesta heti ja kyseisessä uimahallissa vietinkin paljon aikaani, sillä kodimme lähettyvillä ei ollut hyvä uimapaikkoja. Muutaman kerran kesässä saatoin kaverin porukoiden autokyydillä päästä järveen uimaan, mutta se oli todella luksusta. Mökilläkin tykkäsin aina käydä juuri siksi, että siellä on lampi.

Luonnovesissä kun en lapsena päässyt uimaan, niin näin aikuisena olen sen takaisin ottanut. Melkein mikä tahansa jorpakko kelpaa uimavedeksi minulle, kunhan ilma on lämmin. Toukokuussa olen talviturkin usein heittänyt ja jos en silloin niin viimestään juhannuksena. Elementtini on kyllä tuli, mutta sen vastakohtana vesi on kanssa hyvin lähellä minua. Nämä kaksi elementtiä ovat minussa paljon voimakkaammin esillä, kuin maa ja ilma. Kylpylöissä olen suhteellisen vähän käynyt. Viihdyn niissä kyllä, mutta jotenkin niissä on liian vähän virikkeitä minulle. En jaksa vaan lillua tuntikausia porealtaassa, vaan kaipaan actionia. Yksi syy myös miksi kylpylät ei ihan vetoa on se, että kun kuitenkin joudun niissä ilman silmälaseja haahuilemaan, niin niiden visuaalinen anti jää minulle aika vajaaksi. Uimahallit ovat paljon yksinkertaisempia sisustukseltaan.
Laituri suoraan Näsijärveen
En ole koskaan uinut kilpaa, vaan uintiharrastukseni on enemmän tullut tuosta vedessä leikkimisestä. Alakouluikäisenä kävimme noin kerran viikossa kavereitteni kanssa uimassa, sillä kallista se ei ollut. Lapsilippu maksoi noin 10 markkaa ja myöhemmin 2 €uroa. Silloin uimahallissa laskettiin korkeasta liukumäestä, kilpailtiin erilaisten pellehyppyjen muodossa, koitettiin heitellä lentopalloa, leikkiä Tarzania altaa yläpuolella olevalla köydellä, lautailtiin uimahallin lautoilla, tehtiin esteratoja, heiteltiin rengasta ja teimme toisillemme vesikierroksia niin, että yksi istui uimarenkaan sisällä. Viimeisimpänä mentiin aina luvatta monitoimialtaaseen, sillä sinne oikeasti sai mennä vain yli 12-vuotiaan kanssa. Eipä meitä sieltä pois häädetty ja tykästyin kovasti näihin poreileviin altaisiin.

Ruusun Aikaa sarjan jaksosssa Samaa Tussia Marja (Riitta Räty), Esko (Jukka Puotila) ja Roope (Pauliina Sykkö) ovat kanssa uimahallissa.
Yläasteelle päästyäni alkoi oma kehon näyttäminen hävetämään uimahallissa, eikä sellainen lapsenmielinen puuhailu ollut enään soveliasta. Niimpä uiminen jäi pitkäksi aikaa. Vasta muutettuani kotoa pois olen jälleen innostunut uimisesta ja nykyään kyllä ihan pyrin kerran viikossa altaaseen päästä pulahtamaan. Harmikseni tuolla lähiuimahallissa on vähän ihmeellinen tuo pukuhuonesysteemi, sillä siellä on erillinen koppi, jossa vaatteet täytyy vaihtaa ja sitten yleisesti koppi johon ne pistetään säilöön. Pidän enemmän miesten puoli ja naistenpuoli systeemistä uimahalleissa. Pukeudun kait liian leveästi, mutta synkässä kopissa vaatteitten vaihtaminen ei minua kummosesti innosta. Saunassa kuuluu käydä ennen ja jälkeen altaaseen menon ja nykyään uimisrutiinini on 500 metriä rintauintia, 500 metriä vesijuoksua ja vielä sama uusiksi. Tähän perään otetaan rentoutus seremoniat, eli porealtaat ja erkoissuihkut jos sellasia on, sekä lämmin ja kylmävesialtaat. Kyllä yhdelle uintikerralle minulla saattaa kaikkineen mennä se 3 tuntia, joten aikaa vaatii.

Unelmieni uimahalli on sellainen jonne sisäänpääsy olisi muutaman euron. Siellä on perusaltaiden lisäksi kylmäallas, poreallas, ulkoallas, järvivesiallas (eli sellasta ei niin kloorista vettä ja vähän viileämpää), teemoitetut saunat, altaiden vierellä vihreitä kasveja, ratatemppuallas (myös aikuisille), matalat hyppypaikat, jokin semijännä liukumäki sekä naisten ja miesten omat pukuhuoneet. Sisäänkäynnin yhteydessä olisi hyväntasoinen oikea kahvila ja kioski.

Nämä Lasse kirjat on kyllä uimisen jälkeen "se" juttu
Minulla on muutama juttu, mitkä uimahalleissa käynneistä tulee aina mieleen. Nimittäin uimahallissa uidessa alkaa tehdä älyttömästi tehdä mieli lukes vahoja Lassre kirjoja, joissa myös välillä käydään uimassa. Toinen juttu mitä hallin jälkeen tekee aina mieli on pelata Barbie Super Sport peliä ja sen lumilautailukenttiä. Tämä on jostain tuolta lapsuudesta niin iskenyt päälle, aina siellä monitoimialtaassa kun katteli pihalle pimeisiin ikkunoihin tuli hinku päästä tätä peliä pelaamaan. Tähän kanssa liittyy se, että uimahalleissa pitää käydä syksyllä/talvella ja kotia lähtiessä pittää olla pimeätä.
Barbie Super Sport pelissä voi lumilautailla tai rullaluistella. Jokaisen kentän jälkeen lyhyessä videoklipissä barbiet zemppaavat sinua sanomalla "Me ollaan parhaita". Tämän kolmerataisen lumilautalukentän jälkeisessä videossa nähdään ihana talvimaisema, kun ollaan hiihtohissin kyydissä. (Jos siis valitsit alussa barbisi oikein)
Tänään kävin uimassa. Lassea en ole vielä illalle lukenut ja Barbie Super Sport odottaa tossa vieressä. Vähän herkkuakin hain, sillä tekeehän tuo uiminen nälkäiseksi. Viime viikolla käväisin Ikealla hakemassa tuikkuja ja niitä poltellessa on hyvä talvea taasen odotella. Ikeasta ei joulukoristeet mukaan nyt lähtenyt, mutta muutamia nättejä asetelmia siellä oli esillä. Uutta joululehteä olen kanssa harkinnut ostavani, mutta sitä kun selailin kaupassa niin koin, ettei se ole hintansa väärti. Tori.fi sivulta löysin vanhoja joululehtiä myytävänä ja 3 kpl vanhoja lehtiä sain samalla hinnalla mitä tämä uusi lehti olisi maksanut kaupassa. Mahtava löytö  ja nyt vain odotellaan postia saapuvan.

Joulumieltä meille tuokaa
Ikean kuusi

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pimeää

Yleensä nautin suunnattomasti tästä lempivuodenajastani, syksystä ja talvesta. Nyt kuitenkin mieleni on lähes kokoajan pimeä. Ahdistaa se, että minusta tuntuu työn varjostavan ja rajoittavan normaalia elämääni. Yötyö on tosiaankin nyt viimeisten parin viikon aikana saanut minut itkemään monesti ja ahdistaakin jo ajatus mennä töihin. Siitä puhuminen ja ääneen sanominen helpottaa vähän, mutta samalla koen itseni jotenkin vajaavaiseksi, kun en pärjää.


Töistä tullessa on pimeää, sataa, on kylmä ja pelottaa kun miehet huuutaa ja viheltelee perään. Busseja pitää iltaisin odottaa lähes tunti ja suoraan ovelle ne ei aina tule, vaan osa matkasta eli vajaat puolituntia pitää vielä kävellä. Puoli viiden aikaan aamuyöllä se ei todellakaan houkuta. Itse työkin on jo todella intohimotonta ja motivaatiota ei ole lainkaan. Monesti täytyy todella sinnitellä, että silmät pysyvät auki ja pystyn keskittymään.

Kotona ollessa lasken tunteja töihinlähtöön. En saa aikaiseksi kuntoilla, kun ajattelen että ehtiikö käydä suihkussa ja tukka kuivua sen jälkeen. Harrastuksiin ei ole voinut keskittyä, kun sieltä pitää mennä suoraan hommiin. Päätä särkee päivittäin, samoin niskaa ja hartioita. Koen syyllisyyttä jos en ota tarjottua vuoroa vastaan, jos toinen on joutunut sairaaksi. Onko tämä enään tervettä?

Vapaa illat ja varsinkin viikonloput haluan viettää kokoajan jonkun seurassa. Miehen ja Boriksen kanssa ollaan sulkeuduttu kotia, enkä edes muista milloin muita ystäviä olisin nähnyt. Tunnelmavalojen loisteessa tulee syötyä suklaata ja juotua kaakaota. Yhden joulukirjankin ostin kirpparilta ja uudet joululehdet kun ovat ilmestyneet kauppoihin, niistä yhden haluaisin napata kotiani.

Ylipäätänsä semmoinen surumielinen painolasti on pääni sisällä, joka on viimeisessä kuukaudessa kasvanut kasvamistaan. Eilen näin kiireessä pomoni, joten en asiaa ehtinyt tuoda esille, mutta  huomenna vihdoinkin soitan hänelle ja sanon että tämä homma saa loppua vuodenvaihteeseen. Talviloman jälkeen joko lähden kokonaan, tai sitten haluan kouluttautua toiseen hommaan, joka on päivätyötä. Tämä ei voi enään jatkua.