torstai 1. marraskuuta 2018

This is Halloween

Otsikko tulee suoraan elokuvasta Painajainen ennen joulua. Jos kappale ei ole lainkaan tuttu, niin äkkiä katsokaa se youtubesta. Elokuvalippujen puolella tänään kerroin The Lost Boys vampyyreistä.


Tänä vuonna oma Halloweenin juhlinta ei ole ollut itselläni kummemmin mielessä. Mitä nyt viikonloppuna (eli huomenna) ajateltiin herkutella ite tehdyllä pitsalla, sipseillä ja votkalla. Löysinpäs alennuksesta ihan halloweenkakunkin. Ei mikään iso, muttei kyllä paljoa maksanutkaan. Tänä vuonna kun en perinteistä kurpitsapiirakkaa jaksanut itse alkaa vääntämään.

Kurpitsapiiras, lyhty ja essu joltain vuodelta
Minulla oli nuorempana tapana juhlia Halloweenia paljon juhlallisemmin. Ystäväni piti joka vuosi Halloweenjuhlat, joihin tietenkin piti pukeutua. Tässä vähän kuvia niiltä ajoilta.
Halloween 2006 rokkarina
Halloween 2007 Brandon Lee
Halloween 2008 teemana oli elokuvat, joten olin Beetlejuice. Juhlissa nähtiin myös Batmanin  Jokeri ja Cruella De Vill

Jussi69:n The Night With The Vampires koristaa tätä Halloweenia
Olen nyt koittanut lukea Stephen Kingin Painajaista, mutta harmikseni kirja ei ime omakseen. Monesti olen näihin aikoihin vuodesta katsonut vampyyrielokuvia. Muutama niistä on suosikkejani, ei tosin kovinkaan moni. Viikonlopulla koitan houkutella jos mieheni innostuu seuraksi katsomaan Kadotettujen Kuningatarta. Tämä on astetta synkempi Twilight, kun vampyyrikunigatar haluaa tuhota ihmiskunnan. Elokuvassa on muuten mielettömän hyvä musiikki.




 Happy Halloween!!!

lauantai 27. lokakuuta 2018

Pehmoinen Nalle

Minulla on aina ollut tapana nukkua pehmolelujen vieressä. Teen sitä ihan näin aikuisenakin. Aina jos olen matkalla, niin yksi unikaveri tulee mukaan. Nykyään sängyssä voi olla ahdasta kun unikaverin liäksi siellä on avomies ja kissakin. Siltikin tahdon sellaisen aina viekkuuni. Nyt esittelen minun unikaverini:
Allu Nalle, Panda, Toy Story Ufo ja Oskari Yksikorva
Feenix lintu, Sammakko, Teddy Nakke, Käsinukke Pelle ja Apina
Jack Luuranko, Feenix lintu, Panda, Mansikka Nalle, Nukkumatti, Stich, Teddy Nalle, Sammakko ja Pesukarhu
Barbapapa ja Yoshi
Stich
Kulkuri
Seuraavat kolme unikaveria on itelleni kaikkein tärkeimmät:

Helisevä Pupu, ollut syntymästä asti
Delfi, jonka isi osti minulle laivalta
Tilpe, joka on ylivoimaisesti eniten nukkunut vieressäni
Hyvää kansainvälistä Nalle päivää kaikille!

Nalle Puh on yksi lempinalleni
Uppo-Nallen talossa joskus 90-luvun puolivälissä
Uusin nalleni. Näitä Me to You nalleja meillä on porukoilla monta lisääkin.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ekologiaa, näin on se vaan...

Viime aikoina on kamalasti ollut mediassa juttua ilmaston lämpenemisestä ja faktahan se on, että ilmaston lämpeneminen ja kasvihuoneilmiö tuhoaa maapallon jossain vaiheessa. On annettu ihmisille ja kansoille neuvoa, kuinka voitaisiin elää vähemmällä, niin että maapallo saisi lisää elinaikaa ja että jäätiköt eivät sulaisi. Eikä kaikki ole ihmisen aiheuttamaa, maapallo vanhenee ja sitä mukaan ilmastonmuutos on väsitämätöntä. Meidän tehtävämme on vain hillitä sitä. Jos alkaa ajattelemaan koko asiaa globaalilta kannalta, niin hulluksihan siinä tulisi. Ei pieni Suomessa asuva ihminen voi mitään isojen Aasian ja Amerikan maiden valtioiden päätöksille ja päästöille yhtään mitään. Mutta yksilö tasolla voi. Jokainen meistä. En nyt halua alkaa saarnaamaan, mutta jotenkin tämä ilmapiiri on saanut pohtimaan aina välillä mitä itse voisin tehdä paremmin ja myös niitä asioita, joita jo nyt teen suht hyvin.

Epäekologisia asioita joita tykkään tehdä:

- Syön lihaa. Lihan tuotanto ei ole ekologista, mutta rakastan niin koin lihan makua, joten sen syönnistä en tingi. Pyrin kuitenkin ostamaan kotimaista lihaa, mieluiten myös lähellä tuotettua.
- Kerään muovista tehtyjä esineitä: figureja, vhs-kasetteja, Lp-levyjä, cd-levyjä, elokuvia, Barbienukkeja, pelejä, koristeita yms. ei kierrätysmateriaaleista valmistettuja ja jotka rikkoutuessaan menvät sekajätteeseen. Se on itselleni tärkeä harrastus, enkä siitä meinaa luopua
Mulan koriste on matkamuisto viime syksyltä Tukholmasta
- En käytä bioroskista. Syy siihen on se, että minulla tulee niin vähän biojätettä, että biopussien käyttäminen tulisi kalliiksi ja hajuhaittoja olisi enemmän kuin laki sallii. Ainoa tuote mitä biopussiini menisi on vihannesten ja kasvisten kuoret.
- Käytän paljon internettiä ja televisiota ja muita sähkölaitteita. Näitä ihan tietoisesti pitäisi yrittää vähentää, mutta valitettavasti nykyajassa se on väillä mahdotonta.
- Lennän, kun matkustan eri mantereiden välillä. Tulen laivalla merisairaaksi, joten siksi en vesiteitse voi kulkea.

Sitten niitä ekologisia asioita:

- Käyn kirpputoreilla. Ostan niistä suurimman osan vaatteistani, huonekaluistani sekä keräilyesineeni. 
Yksi parhaita kirppislöytöjäni: kokonainen boxi Dineyn äänikirjoja.
- Käytän aika kaupassa kangaskassia, joten en osta muovipusseja, muuta kuin rullia sekajäteroskakoria varten.
- Käytän leipäpussit kissankakka pusseina
-  Liikun julkisilla liikennevälineillä tai kävelen. Olen yksityisauton kyydissä joskus, mutten itse aja sitä, sillä minulla ei ole ajokorttia. Joskus sellaisen kyllä hankin, vaikken yksityisautoilua kannata, varsinkaan sellaisten matkojen kohdalla jotka voi tehdä bussilla. Tosin autoilu vähentää välillä matkojen kestoa, joten tässäkin asiassa pitää olla suhteellinen.
- Pesen pyykkia suht harvoin ja silloinkin vain täysiä korillisia. Tämä kyllä johtuu siitä, että vihaan pyykin pesua yli kaiken.
En seuraa muotia, enkä oikein välitä vaaatteista, siksi niitä hankinkin harvoin. Uutena jos ostan vaatekappaleen se on ulkomaiden tuliaisena (kuten tämä paita) tai tilattu EMP:ltä.
- Korjaan itse rikkinäiset vaatteeni esim. ompelen napit paikoileen tai housun taskut.
- Ruokakaupoilla pyrin suosimaan kotimaisia tuotteita.
- Kierrätän pahvit, paperit, metallit ja pullot. Meille ei tule mainoksia, eikä ilmaisjakeluja. Käyn myös ahkerasti kirjastossa.
- En käytä meikkiä päivittäin, joten minulla yksi ripsiväri kestää helposti viisikin vuotta. Ostan uusia meikkejä siis todella harvoin, ehkä juuri noin kerran viiden vuoden välein. Käytän ainoastaan kajaalia ja ripsiväriä.Tälläydyn oikein kunnolla yleensä vain rokkikonsertteihin lähtiessäni.
Yli 10 vuotta sitten, kun menin ensimmäisen kerran The 69 Eyesien keikalle
Ja ehkä isoin ekologinen tekoni on se päätös, etten tule kansoittamaan tätä maapalloa enempää. Mieluummin pelastan hätää kärsiviä kissoja, koska sitä kautta Boriskin tuli meidän perheeseen.

Suomessa on neljä vuodenaikaa. Vaalitaan, että ne pysyy kanssa tällä.



perjantai 5. lokakuuta 2018

On syksy niin ihmeellinen

Ulkona sataa ja on jo mukavan viileätä. Tätä olen todellakin odottanut kesän hirmuhelteiden jälkeen. En kamalasti kyllä nauttinut kuumuudesta. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla istua sohvalla teekupposen kanssa katsomassa elokuvia telkkarista ja käydä aamuisin raikkaalla sauvakävelyllä. Olenkin jo kaivannut syyselokuvat esille ja Lost Boysin katsoinkin tuossa muutama päivä sitten. Eiköhän siitä tule teksti piakkoin tuonne Elokuvalippujen puolelle.
Halloweeniksi sopivia elokuvia, vaikka reunimmainen Where The Fuck Is Santa? sopiikin paremmin kyllä pikkujoulujen puolelle
Jyrki69:n soololevy Lp:nä. Yhden kappaleen nimi on Last Halloween
Kynttilät olen kanssa kaivannut esille ja niitä tulee aamuisella ja illalla polteltua. Muita jouluaiheista en vielä uskalla pistää näytille, ettei mieheni suutu, mutta päässäni joulutus on jo pitkällä. Aloitin oman jouluvihkon teon, mihin kirjaan kaikkea joulujuttujani, sekä tein jo itselleni joulukalenterin. Kalenterissa on 24 lappusta, joissa kaikissa on jostain kirjasta otettu lyhyt jouluien pätkä. Pistän nämä lappuset sitten kuusikoristeeseeni, jossa on pienet pussukat.
Tekstit mm. kirjoista Ruusun Aikaa ja Taikatalvi
Tälläiset söpöt pikku kääröt niistä muotoutui ja odottelee joulukuuta kauniissa pussissa
Joululehtien lukemisenkin olen jo aloittanut, ei muuten ehdi kaikkia. Kaveriksi lehdelle oli itetehtyjä pekonimuffinsseja
Ensimmäinen Jouluiloa vihkoni
Otin esille maljakon, mitä en ole ainakaan vuoteen käyttänyt. Nyt laitoin siihen pihalta lehtiä ja jouluna taasen laitan siihen yhdet valot ja joulupalloja. Porukoillamme pidämme aina sellaisia jouluisin koristeena. Uudet valot ostinkin jo Löytexistä kun halvalla sai. Yritn himmailla tätä joulutusta itselläni, en ole vielä esim. joulumusiikkia alkanut kuuntelemaan. Muutaman lahjan olen kuitenkin hankkinut ja siskon kaulahuivi on hyvällä mallilla. Muutaman viikon päästä kun menemme äitini kanssa käymään Helsingissä, niin siellä yhdessä joulupaikassa meinaan ainakin piipahtaa.
Kirjavat lehdet maljakossa...
... ja maljakko terassilla lyhtyjen vierellä
Nautitaan syksystä nyt kuitenkin ensin: raikas ulkoilma, puiden väriloisto ja ihanat pimeät illat kynttilöineen.
Huomenna on muuten minun ja avomieheni 5-vuotis yhdessäolopäivä. Sen kunniaksi tänään juhlimme uudella Johnny English leffalla Scape salissa, käydään ulkona syömässä ja teen meille ihanaa unelmatorttua jälkkäriksi.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Käy Muumilaaksoon: Maailman viimeinen lohikäärme

Jakso Maailman Viimeinen Lohikäärme perustuu suoraan Tove Janssonin saman nimiseen novelliin, joka on kokoelmassa Näkymätön Lapsi ja muita kertomuksia. Toven tarina on muumimainen, mutta tämä jakso poikkeaa siinä mielestä muusta Muumilaakson tarinoiden jaksoista tunnelmansa takia. Jaksossa on paljon surua, haikeutta, mustasukkaisuutta ja sellaisia tunteita, joita ainakin minulla oli lapsena vaikea käsitellä. Ehkä juuri siksi jakso on minulle aina ollut yksi inhokeistani.

Aurinko laskee aina ennen lopputekstejä
On satanut kovasti. Aamulla kun päivä valkenee ja aurinko nousee yksinäisten vuorten takaa on sama kuva lopusta alkuun, mihin muumijaksot aina päättyvät loppulaulun aikana.  Muumitalon pihalle on muodostunut järven kokoinen lätäkkö. Muumipeikko haluaa mennä etsimään jotain erikoista ja lainaa äitiltänsä siivilän ja tyhjän hillopurkin. Siivilä kyllä minun silmääni näyttää enemmän leipäkorilta. Lätäköllä Muumipeikko kohtaa Hemulin, joka kastelee hameensa. Hemuli on innoissaan että saa Muumista tutkimusseuraa, mutta kun Muumipeikko puhuu madon nappaamisesta Hemuli ihan ärtyy. Hän ei selvästikkään Hemulimaisesti voi hyväksyä mitään muita, kuin omia keräilykohteitansa eli kasveja. Muumipeikko saa lätäköstä napattua pienen pienen lohikäärmeen. Hän vie sen varovaisesti kotiin ja portaikossa törmää Pikku Myyhyn. Muumipeikko piilottelee lohikäärmettä hillopurkissa selkänsä takana ja Myy tietenkin aavistaa jotain. Huoneessansa Muumipeikko pääsee tutkailemaan lohikäärmettä, joka taasen ei välitä Muumipeikosta tipan tippaa. Muumipeikko ei huomaa lohikäärmeen käytöstä, vaan lepertelee tälle samanlaista lässynläätä, mitä minäkin puhun lemmikkikissalleni. Ruoka-aikana Pikku Myy johdattelee keskustelun Muumipeikon löytöön, joka myöntää sellaisen olevan. Hän kuitenkin käy kertomassa löydöstään ensin Nuuskamuikkuselle, ennen kuin muille.
Muumipeikon pikku tutteliluu
Muikkunen on nähnyt korteista, että jos hän saa viisi särkeä hänen täytyy lähteä etelään keskellä kesää. Tämä taikauskoisuuspiirre ei ole aikaisemmin Nuuskamuikkusessa näkynyt ja mielestäni se katoaa hänestä jaksosen myötä, sillä Nuuskamuikkunen on Muumilakson loogisin ja tavallan järjellisin hahmo. Muumipeikko kertoo lohikäärmeestä, jota lähdetään yhdessä katsomaan. Nuuskamuikkunen ihmettelee miksi Muumipeikko kohtelee lohikäärmettä niin lapsellisesti. Siitä seuraa se, että lohikäärme ei arvosta ja pidä Muumipeikosta lainkan, vaan viihtyy Muikkusen lähettyvillä kun tälle ei leperrellä. Lohikäärme näytetään kahvipöydässä muillekkin, eivätkä nämä siitä kovin innostu. Varsinkin Myy alkaa haastaa riitaa pikku siipeilijän kanssa. Lohikäärme puraisee muita korvista ja istuu rauhassa lämmittämässä Nuuskamuikkusen kahvia. Muikkunen tekeekin ratkaisevan siirron lähtiessänsä ja laittaessaan lohikäärmeen kahvikupposen alle. Muumipeikon suojeluvaistot heräävät ja kun hän avaa lohikäärmeen pois kupista, käärme lentää ikkunaan huutamaan Nuuskamuikkusen perään. Tässä vaiheessa Muumipeikko oppii, ettei hän voi pitää väkisin lohikäärmettä kotilemmikkinään vaikka kuinka haluaisi, sillä hän tietäisi että kumpikaan heistä ei olisi silloin onnellinen. Mumipeikko avaa ikkunan ja niin lohikäärme pääsee lentämään Muikkusen luo. Vaikka Muumipeikko kuinka yrittää pidätellä itkua äänessään, niin hän kyynelehtii lohikäärmeen ja Nuuskamuikkusen etellään lähtöä. Muut eivät osaa oikein reagoida Muumipeikon suureen tunnepurkaukseen, mutta takana seisova Muumimamma äidin vaistoilla on ensimmäisenä lohduttamassa poikaansa.

Oma peikkokultani
Muikkunen on joella kalassa ja viides särki hänelle osuu koukkuun. Lohikäärme nukkuu sikeästi hänen hatussaan. Virtaa pitkin soutaa jokin Hemuli, joka tekee Nuuskamuikkusen kanssa ihmeellisen vaihtokaupan. Hän ottaa Muikkusen särjet ja päästää ne takaisin jokeen. Vastalahjaksi hän lupaa viedä lohikäärmeen jonnekkin kauas. Muikkunen pakkaa lohikäärmeen kahvikannuun ja antaa tämän kalastajan matkaan. Kalastaja lähtee vähän ärtyneenä pois mumisten ettei kyllä edes pidä särjistä. Mutta hänhän heitti ne särjet takaisin veteen? En ihan ymmärrä tämän kohtauksen kalastajan logiikkaa, mutta kaiken järjen mukaan hän taitaa olla jokin eläimistä pitävä Hemuli, joka ei edes kannata kalastusta.
No jopas nyt, pureeko se?
 Muumipeikko löytää Nuuskamuikkusen ja vähän ohimennen koittaa kysyä tuliko lohikäärme Muikksen luo. Nuuskamuikkunen valehtelee, ettei ole nähnytkään koko lohikäärmettä ja ettei kala muka syönyt. Hän ei lähdekkään etelään, vaan jää Muumipeikon luokse. Vaikka tämä käänne onkin alkuperäisestä kirjasta, niin Muumianimaatioon minusta on erikoista, että näin suoraan näytetään Nuuskamuikkusen, kaikkein turvallisimman hahmon,  valehtelevan parhaalle ystävälleen. Hän ei halua loukata Muumipeikkoa kertomalla totuutta. Kun lapsena tätä itse katselin koin vahvoja ristiriitaisuuden tunteita, kun itselle aina silloin opetettiin ettei saa valehdella. Ehkä isompi opetus tässä kuitenkin on, että valkoinen valhe voi olla hyväksi, jos sillä halutaan suojella toisen tunteita.

Lohikäärmeet ovat tyhmiä

lauantai 15. syyskuuta 2018

Barbapapa 3

Barbapapa 3 video sisältää muutamia ihania mainoksia suoraan 90-luvun alusta. Ensin on klassikko: "Onko jano, onko teillä vettä kotona?" Soda Stream koneen mainos. Tässä on jotain niin vanhanaikaista klassismia, ettei mitään rajaa. Toisena mainosksena on kimara myytävistä olevista videoista. Se sisältää mm. Capten N, Camp Candy ja Maxies Worldin maikoset. Maxien maailmaa olen kirppareilla nähnytkin joskus myynnissä. Putkimies Super Mario Bros 3 peliä mainostetaan isosti ja vielä ennen piirretyn alkua on muutama lautapelimainos: Tyrannosaurus rex ja Mitä mielessä. Jälkimmäinen peli on kylläkin suunnattu aikuisille.
Barbapapa 3 vhs-kasetin etukansi
Itse Barbapapaan: Professori Panda on tullut vierailulle  ja kertoilee Barboille uhanalaisista eläimiistä, kuinka ne metsästetään sukupuuttoon. Barbat ja Panda lähtevät pelastamaan viidakkoa, jossa on tulipalo viemällä eläimet pois sieltä. Tulipalo saadaan sammumaan vedellä. Barbapoju ja Barbatipu  ovat viidakossa tutkimassa eläimiä. Sielläkin on metsästäjiä, joten Barbojen täytyy suojella niitä ja harhauttaa metsästäjiä. Se onnistuukin ja eläimet saavat olla jälleen vapaana. On todella kuivaa, mistään ei saa vettä ja eläimet kuolevat janoon. Barbat keskivät hakea vettä pohjoisnavalta. He kuljettavat isoja jäälauttoja kotiin. Matka ei ole helppo, sillä valaanpyytäjät ovat liikkeellä, mutta kekseliäät Barbat onnistuvat heidän aikeensa estämään.

Barbapapat juhlivat eläinten pelastumista
Barbapoju on hetken eläinlääkärinä ja hänen apulaisensa  Barbalala ovat eläintarhassa auttamassa eläimiä. Pieni elefantti on kiivennyt isolle kalliolle, eikä halua tulla alas. Selviää, että hänellä on kova koti-ikävä. Barbat etsivät norsun äidin paikalle ja niin pikku elefantti uskaltautuu alas. Kallio on kuitenkin niin jyrkkä, ettei hän pääse sieltä, joten Barbat ottavat taasen muodonmuutoskykynsä avuksi. Näin perhe pääsee olamaan yhdessä.  Barbapoju näkee kuinka pikku lintu loukkaantuu. Hän vie sen kotiinsa ja leikkaa linnun siiven takaisin kuntoon. Kun lintu on parantunut, se uskaltaa lähteä muiden lintujen mukana etelään. Barbaperhe on retkellä Lochnessin järvellä. He etsivät siellä kuuluisaa merihirviötä. Hirviö on todella ujo, eikä siksi halua näyttäytyä. Barbat muuttuvat itse samanlaiseksi hirviöksi, niin hirviö uskaltautuu esille ja paljastuu oikein kiltiksi otukseksi.
Barbalapset jäävät leikkimään, kun Barbamamma menee asioille. Lasten junaleikit menee aikamoiseksi tappeluksi ja kinaamiseksi, varsinkin poikien meininki. Kun Barbamamma tulee kotiin hän pitää muksuillensa vähän huutia ja yhdessä sovitaa omenoita syöden.

Barbaperhe matkustaa Mexikoon, jossa he saavat kuulla kauniin traagisen rakkaustarinan.  Lähettyvillä on myös veden varassa lautta, jonka Barbapapa saa pelastettua.Barbapapa päätyy Mexicossa härkätaisteluun, mutta siitä meiningistä hän ei pidä. Hän muuttuu itse häräksi ja näyttää muille kuinka härkiä oikein kuuluu kohdella, sillä aidot härkätaistelijat ovat niitä kohtaan varsin julmia. Mexicosta Barbapapa matkustaa aavikolle. Hän on kameliseurueen kanssa erämaassa, jossa on kuuma. Hän ideoikin laittavasna kamelien peitot yhteen ja vetävänsä itse niin kameleita, kuin ratsastajiakin perässään. Eihän sitä pitkään jaksa. Barbapapa löytääkin vesiputken, mutta sen sisällä onkin öljyä. Pian tulee vastaan onneksi virkistävä keidas. Sen vesi tyrehtyy kuitenkin nopeasti padon takia, ylhäälle nimittäin on haluttu tehdä kaunis järvi. Barbapapa muotoilee kanavan, jonka avulla vesi pääsee alajuoksun eläimille ja aavikkoseurueelleen.

Barbapapa on muuttunut härkätaistelijaksi
Barbaperhe on postivaunujen vartija villissä lännessä. Barbat ottaa omat vankkurit alleen ja saavat härän ystävystymään intiaanien kanssa. Illalla yhdessä tehdään leiri ja suojellaan kojootteja metsästäjiltä. Villin lännen saluunassa Barbapaavo pittää pyssyjä mukanaan ja uhkaa vähän ammuskellakkin, muttei tee niin kuitenkaan. Iltasella Barbat tekevät itestään toteemipaalun ja vielä ennen kasetin loppumista he päätyvät Etelänavalle rakentamaan igluja. Sieltähän löytyy jälleen salametsästäjiä, joita pitää vähän hätistellä, että eläimet saava olla rauhassa.
Barbapapa 3 vhs-kasetin takakansi
 Tämä Barbapapa kasetti jakautuu selvästi kahteen osaan: ensimmäisessä on pääosassa keltainen eläintenystävä Barbapoju ja toisessa Barbapapa matkustamassa. Barbapoju on Barboista kaikista eläinrakkain, joten alun kohtauksia näytetään enemmän eläintensuojelua ja auttamista pyyteettömän eläinrajjauden tähden. keskiosan lasten tappelu vähän häiritsee minua, sillä yhtäkkiä kaikki Barbat nuortuvat ihan pikkulasten tasolle. Sen jälkeen matkustellaan vähän siellä täällä. Välillä Barbapapa on matkoillaan yksin, välillä koko perhe mukanaan. Nyt ei niinkään keskitytä eläinten suojeluun vain kulttuurien näyttämiseen. Tosin härkätaistelu ottaa taasen vahvasti kantaa eläimiin. Viimeisinpänä palataan tavallaan kasetin alkuun, kun halutaa suojella nimen omana uhanalaisia eläimiä. Barbojen elämä vihreänä elämäntyylinä saa oikein luontaista jatkoa tässä kasetissa ja ehkä Barbalapset saavat enemmän ruutuaikaa kuin ennen. Varsinkin Barbapoju on nyt isossa asemassa. Lapsena muistan katsoneeni juuri tätä kasettia usein, sillä minulla on vahavt muistot tuosta Barbapojun ja Barbatipun puuhökkelistä, jossa he aluksi tutkivat eläimiä. Barbijen kotielämä on jäänyt vähälle ja edelleen piirretty on episodimainen, mutta hyvin opetavainen. Edellisessä kasetissa kun käsiteltiin Barbojen asumisongelmaa, niin nyt käsitellään eläinten oikeuksia. Niiden opettamiseen tämä on oikein oivallinen kasetti.

tiistai 4. syyskuuta 2018

Tylypahkan pikajuna

Olen aikaisemminkin tässä blogissa kertonut Harry Potter faniudestani. Viime lauantaina pidin aikalailla täydellisen Potterpäivän, josta sain idean kertoilla vähän lisää suhteestani Harry Potteriin. Facebookissa pyöri tälläinen Tapahtuma 1.9. kun Luetaan Harry Potteria. Päivä on 1.9. juuri siksi, kun Tylypahkan pikajuna lähtee silloin King Crossin asemalta laiturilta 9 ja 3/4 kohti Tylypahkaa.

Kirjeitä herra Harry Potterille
Olen jo vuosia odottanut kirjettä Tylypahkasta, mutta taidan yksinkertaisesti olla aivan liian jästi päästäkseni sinne loitsimaan. Siksi tyydynkin tutkimaan Tylypahkan maailmaa Harry Potter kirjojen ja elokuvien avulla. Tuossa ennen synttäreitäni aloitin pitkästä aikaa Azkabanin vangin lukemisen ja siitä en voinut lopettaa, vaan maratonina olen edennyt jälleen Kuoleman Varjeluksiin asti. Kyseisen finaalieepoksen olenkin lukenut vain kahdesti aikaisemmin. Elokuvat olenkin katsonut useammin ja olenkin varmasti yksi harvoista joka kehuu elokuvia, sillä minun Potterisminihan alkoi Viisasten Kivi elokuvasta ja henkilöstä nimeltä Severus Kalkaros. Se onkin yksi suurin syy, miksi tupani on Luihuinen.
Luihuinen riipus
Luetaan Harry Potteria tapahtumassa luettiin maratonina Potterkirjoja ja tarjolla oli muutama haaste. Ensimmäinen haaste oli kaappiconi, eli pieni cosplay omasta kaapista kootuilla vaatteilla. Alakuvassa olen Draco Malfoyn äiti Narcissa Malfoy.


Viimeisin haaste oli pitkä Harry Potter aiheinen kysely, johon vastasin vähän nopeasti. Tässä on tekemäni haaste, tosin vähän pidennetyillä vastauksilla:

Suosikki
-kirja: Azkabanin vanki, siinä on kaksi suosikkihahmoani eniten esillä, jotka ovat Severus Kalkaros ja Reamus Lupin. Olen huomannut että eniten pidän kirjoista, joissa Lordi Voldemortia ei kasvokkain kohdata. Ne ovat Azkabanin vanki ja Puoliverinen Prinssi. Molemmat kirjat ovat myös mielestäni kaikkein humoristisempia ja kuvaavat Harryn, Ronin ja Hermionen ystävyyden kehitystä eniten.

Omistamani Harry Potter kirjat
-elokuva: Azkabanin vanki, rakastan tätä elokuvaa. Kävin katsomassa 3 kertaa aikoinaan elokuvateatterissa ja samaistuin elokuvaan hyvin vahvasti sen ilmestymisen aikana. Pidän kovasti siiä, että tämä ei ole enään lastenelokuva, muttei kuitenkaan niin synkkä kuin myöhemmät elokuvat. Ulkokuvat Skotlannissa tuovat paljon ilmavuutta.

-lainaus: "Silmänsä vihreä kuin rupikonnahillo, hiukset tummat kuin musta noki. Olisipa minun hän, saisin ystävän. Hänelle pimeyden lordikin tappion koki. " Ginny Weasleyn ystävänpäiväkortti Harrylle Salaisuuksien kammiossa.

Harry Potter Blu-ray leffaboxini, jonka mukana on Tylypahkan tilusten kartta
-näyttelijä: Alan Rickman. Ensimmäinen vilkaisuni Viisasten Kivi elokuvassa oli Kalkaroksen kohtaus ja sillä hetkellä rakastuin hahmoon ja Alan Rickmaniin. Hän on äärimmäisen lahjakas näyttelijä ja hänen äänensä on lumoava. Olen todella surullinen Rickmanin poismenosta edelleenkin.

-professori: Severus Kalkaros. Kalkaros on kaikista monisyisin ja syvällisin Potterhahmo. Vaikka hän mukamas kiusaa Harrya niin olen aina uskonut Kalkaroksen hyvyyteen ja liikutun hänen viimeisistä hetkistään ja muistoistaan.

Severus Kalkaros Alan Rickmanin näyttelemänä
-hahmo omasta tuvasta: koska olen luihuinen niin Draco Malfoy. Jotain ihanaa on aina pahoissa pojissa ja Dracon hahmo kasvaa ja kehittyy kirjojen myötä.

-hahmo muusta tuvasta: Reamus Lupin. Azkabanin vanki kirjassa Reamus ei inua vakuuttanut, mutta elokuvan myötä hänen hahmonsa sai paljon herkkyyttä, joka teki hahmosta eheän. Olen aina kelmikolmikosta fanittanut eniten Lupinia, vaikka tiedän että Siriuksella on se suurin fanikunta.

-loitsu: Hilpetysloitsu, kuulostaa niin hauskalta loitsulta. Erilaisia loitsuja ei Pottereissa niin kamalasti kerrota, joten ajattelin tämän olevan positiivisin.

-oppiaine: loitsut, uskoisin olevan hyvä niissä. Vaikka Kalkaros onkin liemimestari, en usko että itse oppiaineena siitä yhtään tykkäisin.

-varjelus: näkymättömyysviitta, olisi mahtavaa olla näkymätön ja esim. mennä sen varjolla ilmatteeksi elokuviin tai matkustella. Näkymättömänä olisi muutenkin kiva välillä olla. Elpymiskivi on toinen minkä harkitsisin haluavani, sillä haluaisin rakkaat poismenneet takaisin.

-hirnyrkki: Puuskupuhin kuppi. En pidä ajatuksena hirnyrkeistä, mutta kuppi on kätevä.´

Puuskupuh kuppia en omista, mutta Harry huispaamassa löytyy
Vähiten suosikki (eli inhokki)
-kirja: Feeniksin kilta. Harry angstaa aivan liikaa ja tunnelma on äärimmäisen synkkä. Alku on hyvin pitkäveteinen ja en tykkää tästä ajatuksesta, että Voldemort tulee Harryn uniin. Pimento on karsea opettaja ja jotenkin Salaperäisyyksien osasto Taikaministeriössä ei kiehdo minua yhtään.

-elokuva: Feeniksin kilta, en pidä elokuvan tyylistä lainkaan. Elokuva on  varmasti inhokki sen heikon lähdeteoksen takia.

-lainaus: huonot lainaukset eivät jää mieleen.

-näyttelijä: Bonnie Wright. Hän on Ginny Weasleyna hyvin mitäänsanomaton.
Potter Pc -pelini
-professori: Taikuuden historian haamuopettaja Binns. Varmasti nukahtaisin hänen tunneillaan, sillä en muutenkaan välitä historiasta ja monotoninen, jollottava puhe ei houkuttele.

-hahmo omasta tuvasta: Tiedät-kai-kuka tiedätte-kai-miksi

- hahmo muusta tuvasta: Ginny Weasley. Hän on aina ollut minusta tylsä ja kuiva hahmo. Hänelle ei ole luotu persoonaa, muuta kuin tyttö veljien joukossa. Olin aika ärtynyt, kun Harryn ja Ginnyn välille tuli romanssi.

-loitsu: Kidutu. En halua tuottaa toisille kipua.

-oppiaine: Taikuuden historia. Historia on muutenkin aina tylsää. 

-varjelus: seljasauva, siinä on liikaa valtaa ja voimaa.

-hirnyrkki: Harry. Tai Voldemort itse.
King Crossin laiturilla 9 ja 3/4 Severuksen taikasauva kädessäni
Kumpikampi
Weaslay vs. Malfoy?:  Malfoy, vaikka Weasleytkin ovat ihania juuri päinvastaisella positiivisella tavalla. Weasleyiden perhe-elämä on niin onnellista ja kotoista. Malfoyssa kiehtoo eniten se heidän pelkonsa ja tapansa olla niin fiinejä.

Suosikkihahmo valitusta suvusta?: Dracon isä Lucius Malfoy, ja tässä on syy miksi Malfoyt ovat parempia. Lucius on äärimmäisen kiehtova, joka loppua kohti joutuu tekemään suuria valintoja.

Huispaus vai taikakaksintaistelu?: Huispaus on Pottereissa saanut enemmän huomiota, mutta en ole itse urheilun ystävä. Kaksintaistelu varmasti voisi olla lajini ja siinä on jotain eleganttia, kun kumarretaan toisille ja otetaan asennot ym.

Mikä loitsu olisi vakio kaksintaisteluissani?: Kiusanhengi kiusanniemmi. En ole ihan varma tuosta loitsun nimestä, mutta tarkoitan sitä mitä Golderoy Lochart käytti kaksintaistelua opettaessaan, eikä osunut mihinkään.
Gilderoy Lockhartin Pakomatka Peikkojen kanssa
Feeniksin kilta vai Albuksen kaarti?: AK:ssa on ollut hyvä henki ja siellä opitaan. Luna Lovekivan mukaan siellä on sellainen tunnelma, ihan kuin olisi ollut ystäviä. Feeniksin Kilta tekee paljon haastavampia asioita.

Onko joku elokuva kirjaa parempi?: Saan varmasti satikutia tästä, kun sanon että pidän lähes jokaista elokuvaa yhtä hyvänä kuin kirjaa. Azkabanin vanki on elokuvana äärimmäisen rakas ja pidn Kuoleman Varjelus 2 enemmän kuin koko kirjasta yhteensä.

Muuttiko joku elokuvista käsityksesi jostain hahmosta?: Lupinin hahmo tuli minulle rakkaaksi elokuvan kautta ja Cedric Diggorya aloin ymmärtämään vasta elokuvan myötä.
Kutsu joulutanssiaisiin
Onko ajatuksesi jostain kirjasta tai leffasta muuttunut paljon luku tai katsomiskerran välillä?: Viisasten Kivi on minulle lastenkirja ja lastenelokuva. Salaisuuksien Kammiosta olen vasta huomannut, että se on todella synkkä ja pohjustaa hyvin sitä rasistista maailmaa, jota velhojen ajatusmaailmat kylvävät. Azkabanin Vankia lukiessani en pitänyt Sirius Mustasta yhtään, mutta mitä enemmän loppua olen lukenut ja elokuvan nähnyt olen alkanut ymmärtämään Siriuksen kannattajia.Liekehtivä Pikari on kirjana irrallinen ja vähän liiankin tiivis. Pidän sen elokuvan tyylistä vähän enemmän, vaikkakin loppu siinä on hutaistu. Feeniksin kilta kirjana on todella ahdistava, eikä se ahdistus ole vuosien saatossa laskenut. Puoliverisestä Prinssistä pidin ennen paljon huumorisempana kuin nytten. Koin sne viime lukukerralla vähän liikaakin välityöksi. Ihanaa kun huispaus teki kunnon paluun, mutta Harryn ihastus Ginnyyn tulee miulle ihan puun takaa. Elokuvana Puoliverinen Prinssi on kuitenkin huima nousu Feeniksin Kiltaan nähden. Kuoleman Varjeluksia olen alkanut nyt kolmannen kerran lukemaan ja vaikka muistikuvani kirjasta ei ole kovin selvät, niin ainakin tarinan alkupuolessa on vielä imua. Eniten ehkä harmittaa, kun Tylypahkassa siinä ollaan niin vähän muihin kirjoihinn nähden.

Tylypahka
Kaikista eniten minä nautin Harry Potter kirjoja lukiessa ja elokuvia katsoessa päästä näkemään vilauksia Tylypahkan arjesta.

Harry Potter päivä