tiistai 12. kesäkuuta 2018

Alkupolku Kolmas Luokka

Vaikka koululaiset ovat jo lomilla niin esittelen siltikin tämän viimeisen Alkupolun kouluaiheisen pelin. Tokalta luokalta läpäistiin itsemme kolmannelle luokalle ja paikkana toimii Vaarojen Vuori. Koulun jo suljettua ikkunasta tulee sisään Roope Robotti, joka kaipaa kiepästi pelaajan apua. Nelli niminen neropatti on varastanut tiedemies isänsä koneen ja muuttanut koko maailman historiaa. Roopen täytyy löytää johtolankoja, joiden avulla hän pääsee aikakoneeseen ja käydä menneisyydessä hakemassa roblotit pois, jotka ovat muuttaneet maailman historiaa. Tämä on siis kehyskertmus tälle pelikokoelmalle.
Nelli ei ole erikoisen häävi koulussa, joten hän on vilkkaalla mielikuvituksellaan vastannut opettajien kysymyksiin ihan miten sattuu ja siksi lähettänyt robotit muuttamaan historiaa. Tässä tietopankissa valitaan mikä tehtävä kulloinkin otetaan vastaan. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, sillä kaikki robotit pelastaakseen täytyy tehdä samoja tehtäviä, joista saa tarvittavia johtolankoja. 
Itse pelissä Roope on oikea kätesi ja tapahtumapaikka on tosiaankin kolmikerroksinen Vaarojen Vuori. Joka kerroksessa on omat pelinsä ja ei ole väliä missä järjestyksessä näitä pelaa. Tässä kuvassa ollaan pohjakerroksessa.
 Keittiä on tuon suuren oven alla. Siellä on ahne robotti, joka ododttaa päivällistä. Ovi on lukossa, mutta allekkaisilla matikkayhtälöillä ovi saadaana auki. Itse ruokaa laitetaan muttereista ja mansikoista desin kipoissa ja molekyylimitoissa.
Toiselta puolelta ala-kerran aulaa mennään musiikkisaliin. Senkin ovi on lukossa, mutta avaamiseen tarvitaan kirjainten päättelykykyä. Ovi antaa kyllä vinkkejä, jos ei itse meinaa tajuta. Musiikkihuoneen sisällä täytyy laittaa laulun osat oikeaan järjestykseen ja kappaleita voi kuunnella eri instrumenteilla soitettuna.
Nämä reunimmaiset sanat antavat vihjeen itse oven salasanaan.
Alakerrasta löytyy vielä ateljee, jossa oion Nellin isän virtuaalikuvakokoelma ja ateljee. Virtuaalikuvakokoelmasta löytyy mm. Mona Lisa ja aina Nellin vihjeen perusteella täytyy etsiä jokin tietty taulu. Ettei tehtävä ole liian helppo hän laittaa haasteeksi vielä hauskan palapelin.
 Ateljeessa on myös perinteinen ja tylsä piirrustusnurkkaus, jota kukaan ei varmastikkaan käytä piirtämiseen. Nelli antaa tarinanpoikasen, jonka perusteella kuva pitää tehdä. taustaksi löytyy niin metsää kuin olohuonetta ja aiheisiin sopivat, osittain liikkuvat tarrat on ihan hauskoja.
Ateljeen vieressä, portaiden alla on ovi, joka vie sähkögeneraattorin luo. Pelissäsiis itse luodaan sähköä matikkalaskujen avulla ja jos sähkö virta on ihan lopussa nin mikään muu pelin osista ei aukea, ennen kuin virtaa on tehty lisää.
Portaita pitkin päästäänkin seuraavaan kerrokseen, jossa on kaksi pelin pisintä, tylsintä ja jopa vaikeinta peliä.
Verhojen takaa löytyy Nellin isän biosphääri ja toisen oven takaa kutistuskone. Suunnataan ensin biosphääriin.
Täältä siis otetaan ensin tuomonen pieni kapseli ja painetaan tietokonetta, jonka kautta pelataan.
Tätä pikkukapselia ajetaan tälläsessa labyrintissa ja aina ovella tulee vastaan Nelli, joka kysyy jonkun biologiaan kuuluvan kysymyksen. Ongelma on siinä, ettei Nellin ääntä meinaa millään kuulla jumalattoman kovan taustamusiikin vuoksi. Oikeat vastaukset tulee aina tuonne harmaalle palkille viereen ja ne ovat vihjeenä siihen, mistä johtolanka löytyy.
Johtolanka voi olla piilossa aavikolla, sademetsässä, vuoristossa, savannilla tai merellä. Jos vihjeistä tätä ei osaa millään päätellä voi painaa välilyöntiä ja tietokone antaa vähän apuja.
Kutistuskonehuone on sitten epeli paikka. Nelli antaa pienen vihjeen mihin elukkaan on johtolangan piilottanut ja sen perusteella täytyy tutkia olioita mikä on sellainen, jota Nelli kuvaili. Kun olion on valinnut Roope kutistetaan ja hän pääsee olion sisään.
Nämä ovat kai olevinaan jotain molekyylejä ja ideana on heitellä Roopea tuolla pallojen seassa hajottamassa niitä ja saada aina maassa kiinni. Kun kaikki pallot on rikottu (siinä voi mennä oma aikansa) viimeisessä pallossa on johtolanka piilossa.

Kolmannessa kerroksessa on kanssa kaksi peliä, sekä ovi keksintöpyörän ja aikakoneen luo. Labyrinttihuoneessa täytyy ohjata pikku robotti laatikon luo laittamalla sen askelmat länteen, itään, pohjoseen ja etelään oikein. Välissä voi ola hyppelyä tai tukin tai sillan ylityksiä. Vastaan tulevia robotteja pitää kanssa väistellä.
Itselleni ehkä mielenkiintoisin peli, eli tähtitiedepeli on vielä jäljellä. Nelli sinkaa vihjeen avaruuteen, joka ensin pitää ampua alas.
Kun vihje on kokonaisuudessaan ammuttu, se täytyy purkaa. Muutama äidinkielellinen moka siellä on, jotka pitää selvittää, mutta vihjeen perusteella selviää mihin tähtikuvioon Nelli on ampunut johtolangan.Tähtikartalta kun vielä löytää oikean tähtikuvion niin avot, johtolanka on sinun.
Kaikki neljä johtolankaa kerättyä pääsee aikakoneen luokse. Ennen sen käyttöä pelataan keksintöpyörää.
Keksintöpyörä on tietovisailu kolmen vaihtoehdon kera. Väärästä vastauksesta ei tosin rangaista. Randomien johtolankaesineiden avulla kerrotaan mikä on ollut robotin historian muutoksen kohteena, kuka sen on aikoinaan keksinyt, missä ja milloin. Näitten jälkeen saadaan avain itse aikakoneen kyytiin.
Itse pelin kliimaksi aikakone ei ole kuitenkaan mikään peli, vaan yhtä nappulaa painamalla koko historia muutetaan takasi entiselleem. Sikäli hölmöä. Pelin robotit pelastetaan ja ne menee turvaan robottilaan.
Kun robottila on täynä, el ikaikki robot on pelastettu peli on ohi. Ei mitään hienoa loppufinaalia tai vastaavaa, vaan suoraan ohi. Jotenkin pitkän plein jälkeen Kolmannen Luokan voitto on aika pettymys, kun ei mitän kunnon palkintoa tule voittajalle. Eka Luokassa tarrojen keräily on ainoa tavoite, Toka Luokassa kakkien kirjekavereiden auttaminen ja tässä robottien pelastaminen. Kolmas Luokka onkin näistä koulupeleistä heikoin, sillä muutamissa peleissä menee oikeasti hermot, kuten biosphäärissä jumalattoman äänentoiston takia ja kutistuskonehuoneessa ajan vuoksi. Omat suosikkini on keittiön matikkapeli, virtuaalikuvakokoelman palapeli, sekä tähtikuviot. Hauskat musiikkikappaleet ovat kolmannen luokan aikana jo ohi ja historiaan keskitytään ihan liikaakin. Keksintöpyörästä voi oppia paljonkin, jos kuuntelee sitä kuinka joku keksi jonkin jonain vuonna.

Aiinä olivat kaikki Alkupolun omistamat koulupelit. Oppimispeleistä Sim Kaupunki ja varsinkin Sim Puisto ovat opettavaisia, sekä osittain myös äärimmäisen hauska Suomi Seikkailu, jota itselläni ei enään harmikseni ole.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Barbie topten

Löysin tuolta B-doll eli Barbieharrastajien fanifoorumilta tälläisen haasteen, eli mitkä ovat ne 10 kaikkien tärkeintä omaa nukkea, mistä en koskaan voisi luopua. Teen haasteen ensin tänne blogiin ja kopioin täältä tuonne foorumille, koska sinne ei voi tallentaa kuvia suoraan koneelta. Kerron myös mikä on se juttu, että miksi juuri näillä nukeilla on tunnearvoa.

1. Midge
Punaruskeatukkainen Midgeni on Dance Move Barbie sarjaa, josta Midgen lisäksi omistan Barbien ja Teresan. Lapsena pidin kovasti punaisesta väristä, joten ehkä siksi punaruskea tukka Midgellä oli tärkeä. Midge oli barbileikeissä Rock Stars yhtyeessä yhtenä laulajana ja se Barbi joka sain ihan omaksi. Leikin Midgellä välillä niin rajusti, että hänen toinen jalkansa meni poikki ja äiti oli heittämässä nukkea roskiin. En siihen susotunut, vaan Midgen koipi on teipattu ja hän siksi käyttää yleensä pitkiä hameita. Monesti olen harkinnut hankkivan hänelle rullatuolin, niin että Midgen liikkumisongelma olisi ratkaistu. Tässä kuvassa Midge koreilee ylioppilasjuhlieni kutsukortissa. Rakkain Barbinukkeni yli kaiken.

2 ja 3. Fred ja Shelly
Midge ja Fred kuuluvat yhteen. Fred (sohvalla keskellä) on alunperin kyllä Petra nukke, mutta he ovat pitäneet Midgen kanssa yhtä alusta asti. Fred toimi aluksi Rock Stars bändin hovikuvaajana, minkä kautta hän tapasi Midgen ja ovat olleet siitä asti yhdessä. Fred oli ensimmäinen miesnukke, jonka sain kokonaan ikiomaksi.
Shelly (kuusen alla) pääsi näin korkealle sijalle siitä syystä, että he ovat samassa valokuvassa. Tämä Shelly omistaa alunperin oman pikkuaton ja hauvelin. Kuvassa oleva Shellyn jouluinen mekko on suosikki pikkubarbien mekkoja, se on todella kaunis. Pidän kovasti tästä Shellystä, sillä hänen lantionsa heiluu ja tukka pysyy suorassa.

4. Kira
Kira on alunperin punatukkainen Barbie sarjassa, jossa on havajikuosiset mekot, sekä kimaltavaa glitteriä, mitä voi levitellä hiuksiin. Vasta aikuisemmalla iällä Kira on noussut yhdeksi tärkeimmistä Barbiesta, varmasti kuvauksellisuutensa vuoksi. Kiran etutukka on jo vuosia törröttänyt ylöspäin, mutta se ei menoa haittaa. Kiran ylle sopii lähes mitkä vain vaatteet ja tuo punaruskea hiusten väri muistuttaa sitä samaa, mitä Midgelläni oli ennen. Kira sai nimensä siitä, että hän soitti ja lauloi Rock Starsien kilpailevassa Hittibum bändissä. Hänen ensimmäinen sukunimensä oli Kakkanen, mutta se ei kyllä sovi näin kauniille naisbarbielle. Hittibuumissa muita jäseniä oli nimeltään Pirsi Pissanen ja Pasi Paskanen. Se kertoo kovasti yhtyeen tasosta ja lapsena minun ja siskoni mielikuvitukesta.

6. Stacey
Stacey nuket ovat paljon uudempia kuin Skipperit, mutta olen aina tykännyt näistä enemmän. Kun Skipperit ovat muodoiltaan enemmän teinejä, niin Staceyt ovat ala-asteikäisiä villikkoja. Tämä Stacey on alunperin polkupyörä Stacey ja häne  nivelensä liikkuu mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Tykkään Barbiella leikkiä urheilullisia ja liikunnallisia leikkejä, joten Stacey käy niihin hyvin, kun on niin sporttinen. Minun leikeissäni tämä Stacey harrastaa jalitsun lisäksi uintia, pyöräilyä, tennistä, sukeltamista ja skeittaamista.

6. Henkka
Henkka on saanut nimensä ihkaensimmäiseltä ihastukseltani, eli naapurnpojan Henriltä. Henkka on alunperin ollut prinssiukke, muistaakseni Rapunzelille. Henkan tukka on jo pitkään pöyhättynyt pystyssä, eikä hän leikeissä ole niin suurissa rooleissa ollut. Paljon muistoja ihan pienenä olleisiin prinsessaleikkeihin Henkka kyllä antaa ja kyllä jokaisella pitää aina oma Henkka olla tallessa.

7. Christina
Tumma Hollywood Nails Christina (kuvassa keskellä) ihastutti minut maailman helpoimmalla rastatukallaan ja liikkuvilla nivelillä. Harvalla noin liikkuva niveleisellä Barbilla oli kuitenkaan päkiäjalat, joten se varsinkin kiehtoi lapsena. Päkiäjalkoihin mahtuu korkokengät, toisin kuin lättäjalkojen korkkarit ei ole läheskään niin kauniita. Tummia Christina nukkeja meillä on ollut paljon aiemminkin, mutta juuri tämä rastatukan helppous on vaikuttanut siihen, miksi se niin usein tulee leikkeihini.

8. Todd
Todd on yksi suurimpia löydöksiäni. Omistin Todd nuken pienenä, mutta kun muutimme ollessani 6-vuotias Todd nukke katosi muutossa. Olin pitkään musertunut, kun Toddia ei löytynyt. Vasta muutama vuosi sitten bongasin tämän halvalla huuto.netistä, enkä voinut olla ilahtuneempi. Toddin kanssa samaa sarjaa olen omistanut myös Staceyn, joka valitettavasti meni kokonaan rikki jo ajat sitten. Todd on ikäluokaltaan ja kooltaan samanlainen Staceyn kanssa, mutta koska tämä nukke on julkaistu käsittääkseni ihan 90-luvun alussa, niin nivelliikkuvuutta ei paljon ole. On kuintenkin ihanaa, että sain uuden Toddin vanhan tilalle ja Staceylle uuden ikäisensä kaverin.

9. Barbie
Halusin tälle listalle laittaa kuitenkin yhden ihan perus Barbien. Vaaleatukkaiset Barbiet ovat yleensä leikkieni keskiössä, mutta itse nukkeina en ole mihinkään niistä saanut kunnon tunnesidettä. Näitä ns. perusbarbeja olen suht halvalla kirppareilta ostanut ja tämä kuvassa oleva nukke on sellainen. Pidän tästä, koska sen hiukset pysyvät suhtkoht kunnossa ja suorassa, sekä siitä, että hän ei ole näitä lättäjalkabarbeja. Korkkarit nimittäin sopivat Barbeille aina paremmin. Kyseinen Barbie asuu keskiössä Barbietalossani siskojensa Skipperin, Staceyn ja Shellyn, sekä ottolapsensa Mirandan kanssa. Kaikki muut Barbit taasen käyvät aina välillä heidän luonaan kylässä tai juhlimassa.

10. Miranda
Vielä 12-vuotiaanakin nautin Barbieleikeistä ja sain itselleni tämän nuken. Mirandahan ei ole Barbie vaan Braz nukke, ainut jonka omistan. Ystäväni olivat hurahtaneet Brazeihin tuohon aikaan ja kyllä minäkin yhden halusin. Sain Mirandan synttärilahjaksi tuolloin kun olimme Virossa. Pitkään ennen äitin tämän ostamista, olin harkinnut minkälaisen Brazin haluan ja tummatukkainen nukke viehätti näillä talvivaatteillaan minua. Nimeksi annoin Miranda Inkun Päiväkirja tv-sarjan Miranda hahmon mukaan. Ettei Mirandan tarvi koko vuotta olla talvivaatteissa sain ystävältäni joululahjaksi hänelle sopivia kesävaatteita, mitä tämä kaverini äiti oli minulle ommellut. Se olikin sopiva lahja, kun Miranda on vartaloltaan ihan eri mallinen kuin Barbit. Leikeissäni Miranda on Barbien ystävän Teresan serkku, joka on päätynyt Barbien luokse ottolapseksi, koska hän on orpo.

Ovatko muut lukijani leikkineet intohimoisesti Barbeilla? Kertokaa minulle omia Barbie (tai muita) nukkeleikkejänne.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Minäkin voin olla prinsessa


Näin kesällä minusta on ihana pukeutua mekkoon. Se onkin hassua, että löysin mekkorakkauteni aika myöhään. Pkkutyttönä en oikeastaan ikinä tykännyt mekoista, sillä aina niiden kanssa piti laittaa sukkahousut, joita inhoan. Vasta lukioiässä opin hameiden ja mekkojen käytön uudestaan, kun leggingsit tuli muotiin ja tajusin, että näitähän voi käyttää sukkahousujen tilalla. Nykyään käytän mekkoja ainoastaan kesäisin ja juhlissa. Talvella paksujen leggingsien kanssa sopii hameet ja keksin näin vanhana jopa keinon miten sukkahousut tuntuu jalassa mukavilta (vinkkini: laita alushousut sukkahousujen päälle, pysyy paremmin pakoillaan)

Prinssi Ken ja Prinsessa Barbie syövät romanttisesti spagettia
Wanhojen tanssimekkoni
En muksuna muutenkaan ollut erityisen prinsessamainen. Leikin kyllä paljon Barbeilla, mutta arkisia leikkejä, en prinsessaleikkejä. Jotenkin nyt mekkopäällä tunnen itseni aina prinsessaksi ja haluaisin laittaa kruuun päähän ja tehdä hienoja prinsessatervhdyksiä. En kyllä koskaan ollut kuningasmielinen, vaikka jokin tuollaisessa hovielämässä kyllä kiehtoo. Yhdistän prinsessoihin aina hienot mekot. Olkoot se sitten iso, muhkea juhlamekko, tai tavallinen arkimekko. Minun maailmassanai prinsessat pukeutuvat aina mekkoihin. Nyt esittelen minun omat prinsessamekkoni, eli kaikki mekot mitä omistan:

Valmistujaismekko
Ohkanen mekko helteisiin
Fiftarihenkinen mekko. Ilmeeni on niin tyhmä, että laitin tilalle trollfacen.
Erittäin lyhyt kukkamekko
Jokainen nainen tarvii pikkumustan kaappiinsa
Punanen mekko, joka sopii niin juhliin kuin arkeen
Äitin tekemä mekko, kangas on suoraan Ihmemaasta
Juhannusmekko, sillä tämä on joka juhannuksena ylläni
Prinsessat ovat minulle tutuimpia Disneyn elokuvista. Niistä minulle läheisimmät ovat Tuhkimo, Ariel ja Jasmine. Minusta on hassua, kuinka Disneyprinsessoiksi lasketaan myös mm. Mulan, joka ei ole mitään kuninkaallista sukua. Tosin, eihän Tuhkimo tai Bellekään ole syntyperäisiä kuninkaalisia, vaan he ovat nimen omaan avioliiton kautta päätyneet prinsessoiksi. Tälläiset "satu"prinsessat kuvataan yleensä avoimiksi, suvaitsevaisiksi, ahkeriksi ja kilteiksi. En osaa sanoa pitäääkö nämä piirteet yhtään paikkaansa oikeiden prinsessoiden luonteiden kanssa. Satuprinsessana olemisessa olisi kyllä ihana oma hohtonsa: saisi asua linnassa, olisi palvelijoita, kokkeja, puutarhureita, voisi lentää ykisarvisella ja tietenkin tapailla komeita prinsessejä. Toisaalta satuprinssit eivät yleensä vaadi leidinsä olevan prinsessoja, vaan he tykkäävät enemmän tavallisista maalaistytöistä jotka osaavat ajatella ja ovat arksia ihmisiä. Se kait tasapainottaa näiden prinssien elämää.
Tähän linnaan minä muuttaisin jos olisin satuprinsessa
Lentäisin yksisarvisella valtakuntani yli
Tuhkimo ja prinssi Disneylandissa
Tuhkimo Barbini
Uusin hankinta: Tuhkimo mekko
Jokainen voi olla oman elämänsä prinsessa. Mekko ja tiara päässä sitä tunnetta pääsee edes hitusen lähemmäksi, mutta ei nekään ole välttämättömiä. Ihania kesäpäiviä kaikille prinsseille ja prinsessoille.
Unelmieni prinssi Henry elokuvasta Ikuisesti sinun
Prinssini Boris
Barbie prinssi ja prinsessa