lauantai 19. tammikuuta 2019

Olen ihan tavallinen britti

Näin tammikuun kylmyydessä on ihana muistella pari kesää sitten tehtyä helkutin kuumaa reissua Briteissä. Olin siellä äitini ja siskoni kanssa kesällä 2017 viikon ennen juhannusta. Matka alkoi itseasiassa jo Suomen puolella, sillä olimme äitini kanssa yötä Vanhaan Holiday Inn- hotellissa, koska meidän lentomme Manchesteriin lähti viiden aikaan aamulla. Hollari oli ihan hyvä yöpymispaikka, sillä sen läheisyydessä sijaitsi ravintoloita, niin että sunnuntaina päästiin sapuskoimaan. Maistoin silloin muuten ensimmäistä kertaa kampasimpukoita. Hotellissa viihdyttiin iltasaunassa, mutta aikaisin mentiin kyllä maate. Uni ei meinannut tulla kyllä millään, kun automaattinen ilmastointi piti julmetunmoista mekkalaa koko yön ja herätys oli kolmen aikaan. Hotellilta oli ilmainen bussikyyti lentokentälle ja saimme mukavasti aamupalan mukaan, joka syötiin ennen lähtöselvitystä. Lennot sujuivat onnistuneesti, vaikka Arlandan kentällä Tukholmassa tehtiinkin vaihto, eikä lähtöselvitys meinannut kännykän ruudulta avautua. Manchesterissa oltiin ihan ajoissa ja sieltä menimme junalla Wrexhamiin, joka oli matkamme ensimmäinen kohde. Sisko kun asuu siellä.
Hotellimme Lemon Tree oli todella tunnelmallinen majatalo. Henkilökunta kantoi laukut toiseen kerrokseen, missä oli hyvin nukuttavat sängyt, sekä ihana kylpyamme. Ainoa harmi oli se, ettei huoneessa ollut jääkaappia. Nuilla helteillä se olisi ollut tarpeen. Aamupala oli mitä uskomattomin, saimme tilata listalta mitä vain ja kaikki kannettiin suoraan pöytään. Teetä sain kannullisen ja makuja siihen vaikka kuinka monia. Viihdyin todellakin tässä tunnelmallisessa hotellissa, jonka nimestä tulee mieleen Under The Lemon Tree laulu. Ensimmäinen päivä Wrexhamissa tuntui todella pitkältä, kun matkalla hävisi se pari tuntia. Kiertelimme kaupoissa Wrexhamissa, sisko esitteli paikkoja ja söimme hyvää kiinalaista.
Tiistaina suuntasimme ensin Liverpooliin ja sieltä Chesteriin. Olin aina odottanut ja olettanut Liverpoolin olevan kaunis merenrantakaupunki ja mielikuvitellut sen vähän Helsingin Kauppatorin näköiseksi. Olinkin siksi suunnattoman pettynyt, kuinka likainen ja sekava Liverpool oikein oli. Ei kyllä houkuta sinne mennä enään uudestaan. Chesteriin taasen ihastuin. Tapasimme siellä siskoni kaverin ja kiertelimme nähtävyyksiä ja kauppoja. Suuri onnenhetki kyllä tuli minulle kun pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Disney Storeen (joka ei ollut Disneylandissa). Tälläisen Tuhkimon olisin kotia mielelläni halunnut tuoda. Disney Storessa huumaanuin kyllä kaikesta ihanasta Disneytavarasta...
Mukaani lähti kuitenkin vain Kulkuri koira ja myöhemmin Lontoon Disney Storesta nappasin Prinsessafiguri setin. Lontoon Disney Storet olivat paljon suurempia kuin tämä Chesterin, mutteivät yhtä tunnelmallisia. Chesteristä löysin myös avomiehelle hänen kaipaamansa pelin tuliaiseksi, Mikki Hiiri kauppakassin ja kirjepaperia. Päivälliseni oli tällä kertaa makea versio, sillä olen aina haaveillut tilaavani tälläisen teehuoneella:
Ja voin sanoa: olivat hyviä! Ihan ähky tuli meikäläiseen. Ilta vietettiin taasen Wrexhamissa ja äitini kanssa kierrettiin kahdestaan paikkoja. Kyllä Britannia osasi olla vihreä, vaikka helle olikin.

Paikallaan Wrexhamissa ei jaksettu pysyä, sillä matkan kolmas päivä meni vuoristokylässä (jonka nimeä en muista.) Bussimatka sinne oli todella töyssyinen ja vaikka paikka oli kaunis, niin minun oli siitä hankala nauttia, kun olin selvästikkin saanut auringonpistoksen tai vastaavan ja iltapäivää kohti minulla nousi kuume. Limukkaa sai kokoajan litkiä ja syödä jäätelöä. Heiluva bussimatka ei yhtään auttanut asiaa. Kylässä kuitenkin söimme ihanasti ulkona ja muistan kuinka kuuma lihahöystö oikein turrutti kurkkukivun hetkeksi poies. Loppuilta minulla meni hitaasti kylpiessä ja päiväunia ottaessa, niin että sain pahan olon laantumaan. Äitini haki apteekista paikallisia ibutabseja, jotka onneksi auttoivat.
Puolivälissä matkaamme teimme suunnan vaihdoksen Lontooseen päin. Kävin vielä ennen junalle  lähtöä kävelyllä jättämässä hyvästit Wrexhamille, joka oli todellakin kaunis kaupunki.

Minulla ei ole ollut aikaisempia kokemuksia Lontoosta, joten itse koko kaupunki oli minulle iso ja odotettu nähtävyys. Menimme sinne siis junalla ja metrolla ja perillä alkoi hotellin etsintä. Se löytyikin pienen mutkan kautta ja voi harmi, kun hotelli oli laaduton. Kolmen hengen huoneita kun harvoin on hotelleissa tarjolla, niin että niistä löytyy jääkaappikin vielä hyvällä hinnalla, mutta tästä hotellista en tykännyt sitten yhtään. Sängyt olivat aivan hassun malliset, tilaa liikkua ei ollenkaan ja vessa haisi järkyttävän karmivalle. Kaikista pahinta oli hotellihenkilökunta, jolle annoinkin suoraa palautetta ala-arvoisesta palvelusta. Onneksi minun matkoillani hotelli on vain nukkumista varten. Lontoossa kun oli niin paljon nähtävää ja tehtävää. Heti ensimmäisenä iltana suuntasimme nimittäin Prince Edwardin teatteriin, minne minulla ja siskollani oli liput Aladdin musikaaliin.
Aladdin on minulle yksi Disneyn tärkeimpiä klassikoita, joten oli aivan mieletöntä päästä näkemään tämä musikaaliversio. Paikkamme oli aivan parven reunassa, mistä näki näytelmän todella hyvin. Vaikka oma englantini ei kummallista olekkaan, näytelmää oli todella helppo seurata. Johtuukohan tutusta lähdeteoksesta? Hengen näyttelijä oli aivan uskomaton ja ne vaatteiden vaihdot mielettömiä. Upea kokemus kaikin puolin.
Koska en ole aikaisemmin Lontoossa ollut, halusin nähdä myös nämä kuuluisat klisee nähtävyydet ja tietenkin Big Ben on yksi niistä. Oli todella hämmentynyt kellotornin lyhyydestä, olen aina ajatellut sen olevan korkeampi. Punaiseen bussiin ei tälläkertaa menty, mutta tietty kävin poseeaamassa punaisessa puhelinkioskissa. Punaisiin postilaatikkoihin tuli myös törmättyä.
Siskoni oli ottanut selvää, että Lontoon elokuvamuseossa oli meneillään James Bond näyttely, joten johdatin porukan heti sinne. Bondeja kun juuri tuona keväänä oltiin mieheni kanssa katsottu. Näyttelyssä oli rekvisiittaa Bond elokuvista, pääasiassa autoja ja muita ajoneuvoja. Postikortteja ja pelikorttipakan tuolta museosta otin muistoksi, onhan Bond sentään kova äijä. Tämä Bond Flipperi oli kyllä kaikkein hienoin.
Siskoni kanssa mainosti minulle pientä museota, jossa on Harry Potter elokuvan paperirekvisiittaa esillä. Siellä kiertelimme rauhassa ja ihastelin, että kuinka yksityiskohtaista jälkeä on todellakin tehty näitä leffalavasteita varten. Löytyy niin Albus Dubledoren elämä ja teot kuin Weasleyn Welhowitsienkin mainosta.
Pottertunnelmissa suuntasin yksikseni metrolla King Crossin asemalle, katsomaan onko siellä todellakin laituri 9 ja 3/4. Itse laitureille ei päässyt, ellei junalippua ollut, mutta Potter aiheinen puoti sieltä löytyi. Sain koskettaa suuren mestarini, Severus Kalkaroksen taikasauvaa.
Vuonna 2017 Suomessa oli kylmä kesä, mutta auta armias kun Briteissä oli helle. 35 astetta varjossa ja auringissa lähemmäs 45. Siksi olinkin suojautunut huivilla, sillä nahkalätsä paahtoi päätäni entistä pahemmin. Vietimme siskon kanssa paljon aikaa läheisessä ja todella kauniissa puistossa vilvoittelemssa, kun äiti oli kirppiskierroksilla.
Siskon kanssa kun käytiin kulttuuririennoissa, niin äidin kanssa kävimme kaupoilla. En kuitenkaan Lontoosta niin paljon mielestäni ostellut, kuin vaikka Chesteristä. (Paraskin puhumaan, palatessa matkalaukku oli revetä liitoksistaan ja painoa reilut 20 kg). Enemän halusin kokemuskia ja tietty ruokamatkailua. Söin mm. burgerin aidossa pubissa ja kävimme paikallisessa Hard Rock Cafessa, josta onneksi hankin uuden lippiksen tuohon helteeseen. Äitin synttäreiden kunniaksi tuli vähän kilisteltyäkin.
Äiti ja sisko ovat aikoinaan käyneet kahdestaan Madame Tussaudin vahakabinetissa, eikä kumpikaan halunnut ottaa sitä uusiksi. Niimpä suuntasin yksin tähän turistirysään. Olin vähän yllättynyt vahakabinetin pienoudesta, sillä minulla meni aikaa siellä vain jotain tunti. Yksin ollessa sitä kait löytää helpommin ne kiinnostavimmat patsaat, eikä tarvinnut jäädä kaveria odottamaan. Täällä selfiekamerasta oli muuten hyötyä, sillä sain hyviä kuvia otettua "julkimoiden" kanssa. Mitä Steven Spielberg kyseli mua leffaansa pääosaan...
Vimeisen matkapäivän viimeisenä iltana käytiin tutkimassa missä sijaitsi Paddingtonin asema. Sieltä meillä nimittäin lähti seuraavana aamuna juna kohti lentokenttää. Samalla tuli etsittyä Paddington kauppa, sillä yksi Brittien kuuluisin nalle on antanut kasvot tälle asemalle. Olen itse viime vuosina lueknut Paddington Karhusta tehtyjä kirjoja ja tämä nalle on kyllä todella herttainen. Uudet elokuvat Paddingtonista ovat kanssa hyviä. Paddingtonin asemalle on kanssa hyvä päättää tämä matkakertomus ensimmäisestä Brittimatkastani. Vielä kerron sen, että otsikko "Olen ihan tavallinen Britti" tulee Vaaleanpunainen Pantteri Matkalippu vaaraan -pelistä, jossa eräs hahmo sanoo näin Brittipubissa istuessaan.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Ja niin joulu loppui

Itseasiassa jo ajat sitten. En vain oel saanut aikaiseksi istahtaa koneelle, sillä koulukiireet ovat painaneet ja äiti käväsi käymässä. Olen myös vähän myymässä vanhoja Barbejani netissä, siinäkin projektissa menee aikaa. Mutta nyt palataan hetkeksi jouluaaton tunnelmiin kuvien kautta. Aikaisemmasta tekstistänihän luittekin jo miten meinasin viettää jouluaattoni. Ja juuri sillä tavalla sen vietinkin.

Ennen joulumatkalle lähtöäni kävin kurkkaamassa Tampereen Sokoksen ja Stockmannin jouluikkunat. Voi ihana kuinka kauniita asetelmia tähänkin oltiin saatu aikaan. Ei Kemptonissa ollut mitään jouluikkunaa, tai muutakaan jouluista paikallisessa kauppakeskuksessa.
Omaan makuuhuoneeseeni laitoin tosiaankin nätin Barbieasetelman. Barbiethan ovat kuin pieniä enkeleitä. Samalla järjestelin Barbietaloni ja laitoin heidän kotinsa sielläkin joulukuntoon.
 Olohuoneessa availlaan lahjoja Bäkkärien laulaessa televisoissa joululauluja.

Stacey ja Todd nauttivat kuumaa kaakaota karkkikepeillä.

Keittiön pöydälle on jouluherkut katettuna: kakkua monta sorttia, piparkakkutalo, suklaata, leivoksia, tikkareita...

Barbietalon kissatkin saivat oman pikku kuusen lähettyvilleen.

Tämä kuusi ei olekkaan Barbietalosta, vaan omasta olohuoneestamme. Kuusi koristeltiin meidän lempikoristeilla ja se ei ole ihan niin runsas kuin ennen. Ehkä ihan hyväkin niin. Kuusen alla on ihania paketteja, joiden sisältöä kohta vähän esittelen.
Tämä joulupukkikoriste on varmasti itselleni yksi rakkaimmista kuusen koristeista. En ole varma onko tämä hankittu 90-, vaiko jo 80-luvulla.

Ennen aattoa kävimme äitini kanssa jouluruokakaupoilla. löysin sieltä mitä Oululaisimman jutun, jotka Pirkanmaalainen avomieheni ei kyllä ymmärtänyt, kun kuvan lähetin. Tajuatko nää?

Uuden vuoden vietimme tapaamme mukaan avomiehen porukoilla. Siellä ei muuta kuin olla löllötelty ja rentouduttu. Boris varsinkin nautti rauhasta ja oikean joulukuusen hajusta.


Annoin itse tänä vuonna lahjaksi miehelleni Lp-levyn ja avopuolisoni porukoille pelikortit ja joulukoristeita. Sisko sai kirjan, Belle figurin ja kutomani kaulaliinan. Äitille löytyi Maisa ja Kaarina mukeja, Dingon Lp-levy ja kutomani säärystimet. Kavereille kudoin villasukkia, annoin kierrätyksestä löytämäni mukit, sekä heidän lemmikeilleen eläinten leluja.


Itse oli vuoden ilmaisesti todella kilttinä kun minuakin mukavasti muistettiin. Mieheni lahjan sainkin etukäteen, sillä hän kustansi minulle lipun Neliän Ruusun konserttiin ennen itsenäisyyspäivää.
Neljä Ruusua Tampereen Klubilla 5.12.2018
Ystäväni A antoi minulle Harry Potter aiheisen paketin, sieltä paljastui penaali, vihko, kaulaketju sekä kelmien kartta pussilakana.


Ystäväni N muisti minua Harry Potter aiheisella paidalla, sekä Mikki Hiiri sukilla. Sain myös Leijonakuningas 2 Jylhäkallion Ylpeys pc-pelin, joka tosin itseltäni löytyi jo huonokuntoisena. Oman vanhani oin siis laittaa kiertoon.

Ystäväni M taas antoi hauskan lahjan: Twilight kaakaoboxin. Hän oli sen ilmeisesti jostain ulkomailta tilannut, sillä vaahtokarkit ja suklaan oli vaihtanut vähän tuoreempiin. Näin kylmillä ilmoilla kaakao on maistunutkin. Myös Batman tikkaripidike sai minut nauramaan.


Avomieheni isä, jonka kanssa tullaan oikein hyvin juttuun antoi minulle 4 kpl Finnkinon premium lippuja. Näitä pitääkin säästellä nimen omaan Scape näytöksiin.


Siskoni tunnetaan siitä, että hän antaa aina joain ihanaa Disney tavaraa ja pitihän se taasen paikkansa. Sain upean Maija Poppas-pussukan, Bambi ja Kalle Kaniini figut, sekä Tarmo Karvasen, joka pällistelee jouluvaloja. Täytyy varmaan tätä figuri keräilyä alkaa laajentamaan pixarin hahmoihinkin.


Äitini tunnetaan siitä, että hän aina antaa lahjaksi käyttötavaraa. Nyt tosin oli kivaa sellaista ja sain yhden toivomani dvd:nkin.
Pariisi vihko
Uusi joulumekko
Tontut dvd sekä kissa aiheiset korvikset
Nyt on taasen arki palannut ja alkaa tuhottoman pitkä odotus kesää kohti. Tämä tammikuu-huhtikuu on mielestäni vuoden kauheinta aikaa. Ulkona on kylmä, ei energiaa mistään, ei matkoja, ei rahaa ja on tympiän tympiän tympiää. Siksi varmasti mielissäni ajattelen menneitä ja tulevia jouluja, että saan fiiliksen valoa kohti. Onneksi nämä ihanat joululahjat piristävät, kun tympeys alkaa tympiämään entisestään.


Sain muuten pitkästä aikaa perinteisiä joulukortteja enemmän kuin muutaman. Nämä ovat ihania. Jonkun kymän talvipäivän käytän siihen, kun taas lajittelen joulukortit kansioihin ja ihastelen niiden kuvia ja tunnelmaa. Toisottavasti niiden voimalla jaksaa etiäppäin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hiiri se kissalle takkia ompeli

Nissen polkka on yksi suosikki joululauluistani, ehkä siksi että siinä mainitaan niin paljon eläimiä. Mitään uosikkiversiotani kappaleesta ei ole, vaan tykkään siitä lähes kenen tahansa laulamana. Jotenkin nämä vanha postikorttikuvat tulee aina minulle tästä laulusta mieleen.
Muistan kuinka ihanat pikkukissani olivat pnetuja ja ihan hyppivät ilosta jouluna, kun saivat olla joulukoristeiden seassa ja hyppiä kuusssa. Päivälliseksi he saivat poroa, sekä katkarapuja. Kun itelle teki lautasen ja hetkeksi kääntyi, niin takana oli kissa jo lipomassa kieltään. Boris kun on manselainen kissa, niin ei ole vielä näihin herkkuihin hurahtanut.
Noki pentuna joulukoristeiden keskellä
Pumpuli pentuna kiipeämässä kuusen oksilla
En ole aikaisemmin koskaan jouluna (tai muutoinkaan) ollut mikään hyväntekeväisyyslahjoittaja. Olen tänä jouluna lukenut paljon näistä joulupata ja Hope ja vastaavista keräyksistä, joissa hankitaan vähävaraisille lapsille joululahjoja. Ajatus on kaunis, mutta kun ne lapset toivoo 100 € leluja, niin siinä vaiheessa laitan pökköä pesään. Se että ostaisib 100 €, joka on itselleni iso summa rahaa, jonkun keratkäyttöisen yhden buumin Ryhmä Hau vahtitornin 5 vuotiaalle räkäkakaralle, joka vlaittaa että talo on väärän värinen, ei todellakaan kohota joulumieltäni. Ihmettelen miksei kyseiseen keräykseen saa antaa esim. kirpputorilta ostettua hyväkuntoista lelua/peliä/kirjaa, vaan täytyy olla ihan uusi. Muutnekin joku yhteinen perhepeli olisi mieluisampa antaa, kuin yksittäinen lelu, sillä se hyödyttäisi koko perhettä. Päätinkin, että osallistun Hope:n järjesätämään eläintenruokakeräykseen ja tänään Mustista ja Mirristä ostin jollekkin pienelle kissalle jouluaterian. Se on minun lahjani hyväntekeväisyyteen tänä jouluna. Nyt alan viettämään rauhallisia pyhiä Boris kainalossani.


Rauhallista Joulua kaikille!

perjantai 14. joulukuuta 2018

Jouluaattoni kulku

Monilla meilla on omia jouluperinteitä, ilman niitä joulu ei tunnu joululta. Itselläni jouluaatto on jo monia vuosia mennyt samalla kaavalla ja toivon, että niin käy tänäkin vuonna:

Aattoaamuna on ollut ulkona valkoista
Herään jouluaattoaamuna siinä kahdeksan maissa ihanaan hämärään, kun sisko ja äiti vielä nukkuvat. Hiippailen yöpaita päällä olohuoneeseen, jossa sytytän kuuseen valot ja muut valosarjamme, joita on ainakin ikkunan edustalla, takassa, olkkarin pöydällä ja Mikki Hiiren Jouluaattokuvaelmassani. Aamuhetken käytän katsomalla Joulupukin Kuumaa Linjaa ja samalla luen vanhoja, lapsuudesta tuttuja Joulukirjojani: Mintun Joulu, 12 lahjaa Joulupukille, Miinan ja Manun Jouluaatto ja Kissimirrin joulu. Syön palasen joululimppua, jonka päälle päätyy palainen poroa ja avaan Wiener nougat paketin. Äiti ja sisko heräävät aamuun ja vaihdamme joulukortteja ja saan nimipäivän lahjan, sillä toinen nimeni on Eveliina. Aamu menee rauhallisesti television ääressä ja siskon kanssa pelataan erä Skib-poa.
Tein meidän Boriksesta piparin
Jouluiset lastenkirjat kuuluu minun aattoaamuuni
Lumiukon jälkeen olen viimeistään vaihtanut päivävaatteet ylleni ja lähden käymään happihyppelyllä. Riippuen lumen määrästä otan potkurin mukaani ja käyn viemässä jouluterveiset perhetutullemme äitini kanssa ja yksin ystävilleni. Samalla vaihdamme jouluahjat ja sovimme, että tapaamme jonain välipäivänä lautapeli-illan merkeissä. Lumi-ilmalla käyn läheisellä rinteellä vähän laskemassa potkurimäkeä.

Miranda Braz ja Esmeralda Barbie ovat aattona poroajelulla
Ulkoilun jälkeen alamme pikkuhiljaa lämmittämään joulusaunaa. Sitä odotellessa tulee syötyä joululimppua ja katsottua The Joulukalenterin viimeinen jakso ja muuten vain odotettua iltaa. Auttelen äitiä mätimössön teossa ja fiilistenen ihanaa joulutunnelmaa Boris sylissäni. Saunan jälkeen syön ateriani huoneessani tietokoneen ääressä. Siellä laitan pyörimään Muumien Joulujakson, jota rakastan niin kovasti. Ateriaani kuuluu uunijuureksia, perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, lohta, poroa ja rosollia.
Rakas Noki meidän saunan lauteilla
Boriksen ensimmäinen joulu meillä
 Iltasella joulujuhlamme alkaa huipentumaan, sillä vuorossa on Disneyn piirretyt. Samu Sirkka ohjelma toimii meillä joulupukkina ja sitä katsoessa avaamme joululahjat. Se jännityksen tunne, mikä oli lapsuudesta joulupukin tulossa on siirtynyt minulle Samu Sirkan ohjelmaan. Kyllä minulle näin aikuisenakin joululahjat kuuluvat jouluun samalla tavalla kuin joulukoristeet, ruoka ja lumi. Enään niiden lahjojen ei tarvitse olla niitä barbeja mitä peinenä, vaan ilahdun siitä että joku on muistanut minua. Myös vanhemmiten on tullut se antamisen ja ylläyyämisen ilo itsellenikin. On ihana nähdä äitin ja siskon kasvot, kun he avaavat minulta saamansa paketin. Mainoskatkoilla availemme ja  lahjoja ja itse ohjelmassa ihastelen sitä, miten joulun tunteen voi saada animaatioon niin voimakkaasti. 
Viime vuotisia lahjojamme joulukuusen alla
Joko ennen Samu Sirkan joulutervehdystä tai rauhallisesti sen jälkeen katsomme siskoni (ja joskus äiti on seurana) Mikki Hiiren Jouluaatto vhs-kasetin. Se on aivan uskomattoman ihana elokuva ja vie jouluintoni pieneen haikeuteen ensi vuodeksi. Lopulta viemme lahjat huoneisiimme ja siivoamme lahjapaperit olkkarin lattialta. Äitini haastaa minut erään Suomirock- triviaa ja tänä vuonna on sen kakkosversion vuoro, joten aattoilta vaihtuu yöksi keittiön pöydän äärellä, kun haastamme toisiamme hauskan kilpailun tiimellyksessä. Samalla keitämme iltateetä ja syömme herkullisia mätimössöjä ruisnappien kanssa. Maate menen vasta puoliltaöin hiukan haikein tunnelmin, koska tiedän että seuraavaa joulua tarvitsee odottaa taas kokonainen vuosi. Onneksi ihana joulun tunnelma pysyy kuitenkin yllä vielä pitkään, kun joulupäivänä ja tapanina saa syödä jouluruokia ja suklaita ja ihastella koristeita.
Tämän Mikki Hiiren Jouluaatto- figuri kokoelman sain siskoltani, joka oli ostanut tämän Chesterin Disney Storesta. Tässä on meidän joulumme kuvaelma, joka pääsee tänäkin vuonna jollekkin näkyvälle paikalle.