maanantai 6. heinäkuuta 2020

Tietsikalla pelaamista

Kuten olettekin varmaan huomanneet, olen tässä blogissani innostnut tekemään useita postauksia liittyen tietokonepeleihin.  Tietokonepelit ovat nimittäin suuri osa lapsuuttani ja niillä on suuri nostalgia-arvo. Aina olen ollut isosti kallellani videoihin, mutta lapsudenkodin tuttavapiirissäni, minä olin se, joka eniten tietokoneita ja muita vempeleitä rassasi. Tietokoneisiin ja niiden peleihin minulla liittyy paljon rakkaita, tärkeitä ja haikeita muistoja.
Pikku Taipei
 Ensimmäisen kerran taisin koskea tietokoneeseen ollessani 2-3 vuotias. Olin isän sylissä, kun liikuttelin hiirtä pöytäkoneella ja pelasimme yhdessä Taipeita eli mahjongia. Isi opetti, että piti etsiä pareja. Se ei muuten ole lainkaan niin yksinkertaista miltä kuulostaa, sillä vaikka löydätkin parit, voi pelin silti helposti hävitä jos otat ne pois väärässä järjestyksessä. Pelasin kotona isin pöytäkoneella Windows 95:sella, mutta joskus pääsin jopa mukaan isin työpaikalle. Kun hän itse ei ollut huoneessaan, sain olla hänen koneellaan ja pelata Taipeita  tai niinsanottua pikku Taipeita. Siinä oli vihreä tausta (oikeassa sininen) ja palat eri kuvioilla. Muuten sitä pelattiin samalla tavalla.
Kotikoneelle eli vanhalle Windowd 95:selle sain ensimmäisen pc-pelini vuonna 1996 ja se on Muumit Meren Aalloilla. Tälläinen cd-romppu se oli:
ja voi että kun tykkäsin! Meillä oli yksi perhetuttuperhe, jonka tyttären kanssa aina lainailimme pelejä. Hän aina lainasi juuri tämn Muumipelin ja minä hänen Peppi Pitkätossu peliään. Kun saimme lainamme takaisin, tuntui Muumit taas niin ihanalta peliltä. Lapsena varmasti parasta pelissä oli Muumipapan pukeminen, näin aikuisena viehätyn aina Muumipeikon sukelluspelistä.
Isä osti minulle kanssa Smurffipelin. Se tapahtui vähän ennen isin menehtymistä, ja peli ostettiin jostain Zepeliinin tietokonekaupasta, siitä joka oli joskus vanhan postin vieressä. Peli oli englanniksi ja isi sen ehti asentaa, mutta ei hetinyt opettamaan miten peliä pelataan. Koska kielitaitoa ei tuolloin ollut, peliä pelasin aika tuurilla. Pelasin niin, että luulin miten voitetaan ja siksi en voittanutkaan sitä kunnolla, kuin ehkä kerran.
Muuten olen pitkälti laittanut äitin ostamaan haluamani pc-pelit ja olen itse ne opetellut asentamaan. Se oli helppoa; paina aina vain yes ja ok.  Usein pelit ostettiin kirpputoreilta tai alennuksesta. Alkupoilku Ekaluokkapeli ostettiin ennen koulun alkua ja koska tykkäsin sitä kovin, sain myös paljon saman sarjan muita pelejä; Tokaluokka, Kolmas luokka, Sim- kaupunki, Sim-puisto, Suomi-Seikkailu ja Matkkaraketti Mysteeriö. Naapurillamme oli kanssa Tiedonpuu peli, joka tuntui silloin kovin kiehtovalta, mutta mitä nyt youtubesta olen senkin nähnyt, ohan se yksinkertainen.
Tiedon Puu, jota en itse omistanut. Elävien irjojen peleistä löytyy kyllä netist hyvin vähän tietoa
Pelit olivat sellaisia, että äiti osti niitä lähinnä joulu- tai synttärilahjoiksi. Joskus saatoin jonkun toivoa, monesti äiti vain oli luottanut intuitioonsa ja arvannut, että tykkään tästä. Timon ja Pumba Flipperin sain joululahjaksi, samoin myös myöhemmin Aku Ankka Universumin Sankarin. Näitä muistan joululomillani lapsena pelanneen ja paljon. Barbie and Her Magical House taasen oli äitiltä loistava kirppislöytö., samoin Hugo-pelit. Vaaleanpunainen pantteri Matalippu Vaaraan myös oli kirppikseltä, ja jumankekka kun se oli vaikea.
Timon ja pumba flipperi oli yksi ensimmäisiä pelejäni
Tietokoneella en ole koskaan siirtynyt aikuisten pelihin. Tony Hawk Pro Sketer pelin joskus halvalla ostin, enkä edes toista maailmaa saanut läpi, joten siinä jo opin, että minulle sopii ihan vain lasten pelit. Harry Potterien ensimmäiset saan vielä onnistumaan, mutta kaverilta lainattu Liekehtivä Pikari tyssäsi alkutekijöihinsä ja pari kesää sitten ostamani Puoliverinen Prinssi oli ohjauksellisesti niin haastava, että luovutin pian. Niistä alkupään Harry Potter Peleistä tykkään kyllä, ne on tarpeeksi yksinkertaisia. Vaikka onhan se dubbausjälki aika karmivaa, kun Harrya kutsutaan Harriksi. Yksi syy Harry Poterehin innostumiseen oli kylä Viisasten Kivi peli, sillä pelasin sitä kaverillani jo ennen kuin katsoin ensimmäistä elokuvaa, saatikka luin kirjoja. Tällä kaverillani oli muutekin hyviä pelejä ja oari suosikkiani onkin tullut alunperin häneltä: Barbie Super Sports sekä kaikkien aikojen tietokonepeli Keisarin Uudet Kuviot.
Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio pelissä voi voittaa Harry Potter velhokortin
Tässä vielä linkit jo aiemmin julkastuihin tietokonepelipostauksiin:
Muumi pc-pelini
Alkupolku Ekaluokka
Alkupolku Tokaluokka
Kultapossu ja Leo Leijona Sateenkaarivarkaat
Moving Puzzle - Pyörivät palapelit
Alkupolku Kolmas luokka
Manu ja Matti
Barbie Super Sports
Suomi Seikkailu
Barbie and her magical house
Hugo

Ja on lisää tulossa! Smurffit, Vaaleanpunainen Pantteri, Disney pelit ja Harry Potterit tulen vielä julkaisemaan.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Lumoavalla tunteiden tiellä

Olen kovasti kuunnellut viime aikoina Neljän Ruusun uutta kappaletta Muuttolinnut ja voin vain sanoa, että se on aivan mieletön kappale. Jos kaksi viime kesää lauloin täysillä Ruusujen Älä Luovuta, niin nyt on vuorossa Muuttolinnut. Biisi on jotenkin todella kevyt, mutta samalla haikea, sekä raikas. Tämän kuunteleminen saa minulle hyvin keveän olon.

Kappaleen sanoista otin tämän julkaisun otsikon, sillä kesäni on mennyt aikalailla lumoavasti. Kun katselimme vuosi sitten eri asuntoja, niin tätä ostamaamme kehuttiin kesäparatiisiksi, eikä todelakaan turhaan. Omalla pihalla on tullut oltua päivittäin, sillä kukkaset ja yrtit ovat kasvaneet. Ruoka syödään aina omalla terassilla ja appi-isältä saatu grilli on käynyt kuumana.
Omenapuu
En vieläkään tiedä onko tuo iso kirsikkapuu vai mikä?
Metallivati sai Tokmannin kesäkukat sisällensä
Pöytä Ikeasta, tuolit Tokmannilta
Anoppi antoi melle aurinkovarjon, jolle on kyllä näillä ilmoilla käyttöä
Yrttitarhani on alkanut kasvamaan
Salaattia omasta maasta
Kukat ovat kesän mittaa kasvaneet
Edelliset asukkaat eivät ole kovin hyvin pihaa hoitaneet, sillä sen raivaamisessa keväällä oli aikamoinen työ. He (tai sitä aiemmat asukkat) ovat kuitekin jotain monivuotisia kukkia istuttaneet, jotka piristävät nyt pihaa.
Juhannuksena suuntasmme tapamme mukaan appi-isän luokse Vammalan juhannusjuhliin. Olin niin väsynyt perjantaiyönä, etten edes juhannustaikaa muistanut tehdä. Kokkoakan ei harmikseni saanut metsäpalovaaran takia polttaa. Muuten sauna, järvi, seura, ruoka ja lämmin ilma oli ihan parasta juhanuksessa. Sekä tietysti se, että minusta tuli Pokémon juomapelin mestari jo toistamiseen.
Tönöriffa, sauna ja kylmä Hartwallin lonkero
Perunapeltoa
Börren ruohohetki
Thermacell, ja kesä on pelastettu hyttysiltä
Juhannuksen kukkakimppu
Järvessä pulahdin juhannuksena moneenkin otteeseen, mutta sitä ennen heitin talviturkkini Tohlopissa, missä kävin picnicillä.
Anneli Kivelän Katajanmäki sara on todella hömppää kesälukemista, mutta kirjat toistavat kyllä avan liikaa toisiaan
Etupiha on kokenut kanssa oman muodonmuutoksen, kun sinne siirsimme talon takaportilla olleen kukkalaatikon. Sinne tein myös pienen kukkapenkin ja patio sai ansaitsemansa kalusteet Ikeasta. Etupiha on nyt äärimmäisen kaunis, kesäparatiisi.
Kukkalaatko ja siemenistä kasvaneet orvokit
Boriksen käy ulkona päivittäin valjaissa, mutta näin kuumilla ilmoilla hän mieluummin pötköttelee joko makkarissa tai vierashuoneen sohvalla.
Valotaulun iskulause

torstai 11. kesäkuuta 2020

Päivä Euro Disneylandissa

Viimeisimmän pariisinmatkani koin huhtikuussa 2014. Tuolloin pyhitn jälleen yhden päivän unelmieni lomakohteelle eli Pariisin Disneylandille. Suunnittelin tuota Disneypäivääni pitkään, katselin mitkä kohteet haluan käydä läpi ja viettää sen ehdottomasti ilman mitään kiirettä ja stressiä, vain nauttia Disneyn taiasta.
Harkitsin jopa Disneyland lipun ostoa ennakkoon, mutta nuorena ja luottokortittomana se ei onnist. Onneksi olin liikkeellä heti aamusta, joten porteilla ei ollut jonoa lähes lainkaan.
Ruususen Linnan edustalla
Heti alkuunsa sain ihailla puiston uskomatonta kukkaloistoa. Aristokateista oltiin tehty mitä uskomattomimpia luomuksia. Kaupoilla kävin myös suh alkajaisikis, sillä aina niistä ihania matkamuistoja ja tuliaisia löytyy. Muistan Suomessa olloin tolloin aivan kamalat loskailmat, joten nautin täysin siemauksin Pariisin kevään lämmöstä.
Bambi, Kalle ja Kukka toivottavat kanssa vieraat keväisesti tervetulleeksi
Jokaisen Disneyland matkani olen kiertänyt puistoa vasemmalta oikealle ja Tomorrowland on aina jänyt kokematta. Nyt siis päätin upota sille puolelle ensin ja löysin Buzz Lightear Laser Blastin, jonne oli Fast Pass myös tarjolla. Fast Pass toimii siten, että tunget oman lippusi Fast Pass laitteen läpi, ja saat sieltä erillisen lipun, josa lukee kellonaika. Siihen kellonaikaan pääset kyseiseen laitteeseen jonon ohi. Kaikissa kohteissa ei Fast Passa ole, mutta ne joissa on, kannattaa se hyödyntää. Ei nimittäin maksa mitään. Kävin tässä Buzz laitteessa kahdesti, ensin normaalisti ja toisela kerralla Fast Pass jonoa käyttäen, joka säästi kyllä aikaani romasti.
Buzz Lightear Laser Blast muistuttaa hyvin paljon Powerpark huvipuiston Kummitusjunaa, siinä mielessä, että molemmissa on ase (Buzzilla laser pyssy), jolla pitää ampua punaisa valoja ja jos ampuu, niin tapahtuu jotain. Lopussa myös ammunnan pisteet on esllä. Sillä voi kilpalla kaverin kanssa jos tykkää. Itse ajelu on todella hauska, tuolee ihan sellainen avaruusrangeri fiilis.
Laitteen vierestä löytyi tietenkin Toy Story aiheinen avaruuskauppa. Sieltä ostinkin pinen sukkulan, jonka sisällä on nuita vihreitä ufoukkoja.
Äskön olimme avaruudessa ampumassa, joten nyt päästään lentämän. Orbitron kohteen kyydissä pääsee itse lentämään ilmojen halki Heimo Huiman lailla ja täytyy myöntä, että tämä kohde jänitti minua. Sinne oli myös yhdet pisimmät puiston jonotusajat, lähemmäs tunti. Tosin laitteessa ei ole monia paikkoja, joten on ymmärrettävää, että jonotus kestää. Kyyti tuntui minusta hurjalta ja käsilaukusta sai pitää tiukasti kiinni. Hyvä kun silmälaseja uskalsin pitää päässäni.

Kapteeni Nemo kohde oli tuolla vierailullani kiinni ja Space Mountainiin en vain uskaltanut, vaikka olen sen aina halunnut kokea. Olen lukenut, että tämän hetkinen Space Mountain on jo mones versio ja tässä kyydissä menee pää alaspäin. Siksi sihen en uskaltanut. Muuten pidän vuoristoradoista, mutta minua ei saa laittaa nurinkurin. 
 Viimeinen kohde itseleni Tomorrowlandin puoleta oli Autopia. Käytnnössä autot liikkuvat itsekseen, joten enmmän keksityin vain katselemaan maisemia. Ole ymmärtänyt, että tämä kohde oli yksi walt Disneyn henkilökohtaisia suosikkjea Kalifornian puistossa, joten senkin takia elämys piti kokea.
Sympaattiset Pixarin robotit Wall-e ja eva
Pitihän Ruususen linna käydä tutkimassa, ja sielä löytyikin nätti ikkuna.
Ei herätetä prinsesaa...
Ikkunaostoksilla töräsin Cruellaan
Kevät oli puistossa isosti esillä ja kevätparaati kanssa tuli nähtyä
Ruususen Linnasta päätyi takapihalle, missä sijaitsee valloittava Fantasyland. Tämä onkin puiston lempipakkojani. Kaikki satumainen sijaitsee juuri täällä.
Kuuluisan Dumbon selkään en ole aiemmin saanut noustua, jote oli jo aikakin. Dumboon oli kanssa pitkä jonotus ja ai hurja, miten lujaa Dumbo lentää. Olin kuvitellut tämn olevan rauhallisempi versio Orbitronista, mutta lujempaahan tällä pääsi. Korkeutta sa myös itse vaihdella ja vaikka kuinka matalalle koitin ohjata, niin Dmbo oli lentää pilviin asti. Turvakaaret olivt olemattomat, niin että ihan oikeasti pelotti. En olisi Dumbon lennosta ihan nöin raisua odottanut, hyvä että otin lasit poies. Dumbojen alla lepää kyllä kaunis vesielementti, joten hyvin tunnelmallinen ja sirkusmainenkin kohde on kyseessä.
Hullun Hatuntekijän Teekupit ovat itselleni ihan klassikokohde ja kyytin pääsee mukavan helposti. Pyörintää saa itse vaihdittamalla lisää. Tässä teekupposissa tuntuu ihan oikeasti, kun hyppäisi Ihmemaahan.
 Ensimmäsitä kertaa pääsin Fantasylandissa Lumikki seikkailun kyytiin. Dark Ride oli yllättävänkin synkkä, vaikka kertoi kivan kronologisesti Lumikin tarinan. Jotekin tuntui kuin koko elokuva olisi saanut lisää syvyttä, kun pääsi kirjaimellisesti kokemaan sen Lumikin ahdinkon metsässä. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
It´s A Small World veneajelu kuuluu Disneylandiin ja siellä tuli kanssa piipahdettua. Sisällä on monia eri maailmoja luotu nukkerobotiikalla.
Tässä on jotain klassista, vahaa Disneytä
Kimalletta tivolissa
Pinokkio aiheiseen Dark Ride ajeluun oli myös mahdollista osallistua. Kyyti ei valitettavasti tuonut yhtä isoa wau-elämystä mitä Lumikki, mutta alkujuliste on lupaava. Peter Pan aiheinen kyyti puistosta myös löytyi, mutta tuolloin se oli remontissa.
Puistosta löysin myös itselleni täysin uuden suosikkilaitteen: Le Pays des Contes de Fées. Käytännössä tässä kohteessa istahdetaan veneen kyytiin, joka seilaa läpi miniatyyristen Disneymaailmojen: Erikin linna, Bellen koti, Hirviön linna Miekka kivessä, Ihmeiden onkalo jne. Kyyti oli uskomaton ja niin miniatyyrit upeita. 
Kääpiöiden mökki
Erikin laiva ja linna
Belle kylillä
Kuka uskaltaa Ihmeiden Onkaloon?
Se on taikalamppu

 Veneen satamasta kuulin junan tuksuttavan ja siellä oli Ukko-Pekka raiteillaan minua odottamassa. Varmasti ranskalaiset katsoi ihmeenä, kun yski manselainen laulaa suomeksi: Ukko-Pekka on se raiteillaa, on se raiteillaan, piippu tupruttaa!
Eihän Pariisia voi kokea ilman Notre Damessa käyntiä. Tämä nyt ei liity itse puistoon mitenkään, mutta aina Notre Damen Katedraalissa herkistyn Quasimodon ja Esmeraldan tähden.
Aamuisen kevätparaatin jälkeen pääsin näkemään myös perinteisen paraatin, jossa ihanat Disneyhahmot pyörivät ja tanssvat ja laulavat.
Hyvät Haltijattaret
Hertta Kuningatar
Jep, Koukkuhan se
Maija Poppasesta ja Pertusta löytyi ihana kukka-asetelma
Pikkuhiljaa Fantasylandista siirryin Adventurelandin puolelle. Kummituslinnassa kävin, sekä huisin hurjassa Big Thunder Mountainissa. Siellä en tosiaankaan uskalla käyttää silmälaseja, vaihti oli niin kovaa. Tämä kohde kiehtoi kuitenkin niin lujasti, että otin siihen ensimmäisen kyydin jälkeen vielä Fast Passin. Jonottaminen ekaan ajeluun vei nimitäin lähes parituntia.
Fast Pass aikaa odotellessani seilasin Caribian vesille, josta löytyi kunnon piraatin elämää.
Merirosvoseikkailu, sen haluaisin kokoea, vaikka tulenkin merisairaaksi helposti
Aasi vahtivuorossa
Luurankojen aarteita
Päiväni puistossa oli ohi ja sain kyllä kaiken koettua, mitä olin etukäteen suunnitellut. Suunnan vaihdos heti puiston kiertämisessä antoi heti uutta perspektiiviä ja tämä viimeisin Disneylandissa käyntini on jäänyt suosikikseni. Sain jopa pienimuitoisen ähkyn ja koen, ettei ihan vieläkään tee mieli Pariisin Disneylandiin lähte uudestaan. Kalifornian puisto taasen on jo kutkutellut ajatuksissa pidempäänkin.
Tämä kuva voi kiteyttää tunnelmani Disneylandista:

Olen jo aieminkin kertonut miksi juuri Dsneyland Pariisi, mutten ole esitellyt tätä yhtä isointa syytä.
Tämä satukirja on nimittäin yksi isoin inspiraationi kohde juurikin Pariisin Disneylandiin. Aluksihan se tunnettin nimellä Euro Disney, sillä on ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) joka sijaitsee Euroopassa. Ankanpojat sekä Tepa käy eri kohteissa ja sillä tavalla niitä esitellään lukijalle. Big Thunder Mountain, Hatuntekijän Teekupit, Liisan Labyrintt, Pirates of The Caribbean ja Orbitron ainakin esitellään tässä kirjassa, joten ei ihme että tämmöinen pikku Disneyfani on aina ne halunut kokea.