keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Richard Scarryn Touhukas Maailma

"Kun ylikonstaapeli Murina on koira, autot tehty juustoista tai omenasta, naapurin kiltti täti on virtahepo - ja kun keskellä tätä eläinten vilinää, kauppojen ja liikenteen sekamelska löydät söpön pikku madon, tiedät olevasi mukana Richard Scarryn touhukkaassa maailmassa. Hauskojen eläinten puuhista voit oppia vaikka mitä, sillä kaikki on kuten oikeassa maailmassa!" Näillä sanoilla kuvailee Richard Scarry videot sisältöään kasettien takana.

90-luvulla ja vielä 2000 luvun alussa ennen Pikku Kakkosta televisiosta tuli aina kivoja piirettyjä. Sillä ohjelmapaikalla olivat mm. Muumilaakson Tarinoita, Sagwa, Arttu ja Richard Scarry. Viimeisin näistä oli perjantai-iltaisin ja joskus Pikku Kakkosen tilalla oli jännittävä lasten seikkailu Hui-Hai Hiisi. Richard Scarry on näistä sarjoista jäänyt mieleeni, kun niitä jaksoja joskus nauhoittelin. Viimesten vuosien aikana olen törmännyt sarjan Vhs-julkaisuihin ja nyt niitä omistan jo aikamoisen kokoelman. Luin, että sarjasta on suomessa julkaistu televisiossa noin 60 jaksoa. En ole täysin varma onko kaikki vhs-kaseteiksi käännetty, mutta jos tiedäte tästä tarkemmin niin kertokaa ihmeessä. Yhdessä vhs-kasetissa on aina kaksi jaksoa.
Tälläiset vhs-kasetit omistan. Kasettien nimet tulee jaksoissa esiintyvistä piirretyistä. Jokaisessa Richar Scarryn Touhukas Maailma jaksossa on aina sama kaava: ensimmäinen piiretty sijoittuu Touhulan kaupunkiin, toinen on laulu aiheesta Varo Vaaraa, jossa kerrotaan mm. tulesta, uimisesta tai puhelimeen puhumisesta (ei saa puhua vieraille). Kolmantena on historiaan sijoittuva tarina, jossa esitellään miten juttuja keksitään (kuten talot, pyramidit, kalaverkko) tai seurataan tutkimusmatkailijoitten tai salapoliisien touhuja. Neljäntenä on taas laulu Kuvittele, jossa mietitään unia, avaruutta, dinosaurusten aikaa tai miten kierrätetään. Lopuksi on taasen piiretty, joka sijoittuu jälleen Touhulan maailmaan. Tämä Touhulan kaupunki on sarjan keskus, jossa elää päähenkilömme Hessu Kissa ystävänsä Mato Matalan kanssa. Tämä kaksikko ei ole kaikkien osioiden keskiössä, vaan joskus paneudutaan Hessun koulukavereihin, pikkusisko Salliin, opettaja Neiti Hunajaan, konstaapeli Murinaan, vähän hössöttelevään Banaani Gorillaan, hajamieliseen Herra Possulaan tai aina niin yrmeään Herra Ronkeliin. Mato Matala toimii aina näissä menneisyystarinoissa kehyskertomus kertojana ja on muutenkin sarjan kantava hahmo.

Richard Scarryn Touhukas Maailma perustuu Scarryn kauniisiin kuvitettuihin lastenkirjoihin. Tutustuin niihin itse paljon myöhemmin. Kirpputoreilta olen nämä omat kirjani ostanut ja viime jouluna hankin ihanan kirjakalenterin itselleni. Tässä kalenterissa on se hyvä puoli, että sitä voi joka joulu käyttää uudestaan ja uudestaan. Pieni jännitysmomentti tulee siitä mihin luukkuun minkäkin kirjan laittaa. Spoilataan vielä sekin, että kirjakalenterin kirjoista puolet oli ihan vauvatasoa (rumiinosia, ruokia, kulkuvälineitä) ja loput kirjat sisälsivät runoja tai ihan kunnon Touhulan seikkailuja, osa niistä oli jopa tuttuja tämän tv-sarjan jaksoista.
Kaikkein paras joulukirjassa on yksi tarina, joka on piirrettynä versiona kasetissa Pepe ja Peppi joulmielellä. Näissä kirjoissa on vähän erilaiset käännökset hahmojen nimissä ja Touhulakin joskus on nimellä Puuhala.
Tämä Touhulan Joulukalenteri on kanssa ulkoiselta kuvitukseltaan todella kaunis. Kirpputorilta olen myös löytänyt Pc-pelin aiheesta Touhulan Joulu. Tarinat siinä olivat ihan uusia, mutta ideana on koristella Touhulan joulukuusi. Hyvin sisällytön puuharomppu lapsille on siis kyseessä.

Itse tv-sarjaan takaisin. Richard Scarryn Touhukas Maailma ei sisällä pitkäkestoista juonta, vaan  lyhyitä piirettyjä värikäässä maailmassa. Yllättävän monessa osiossa on iso opetus kyseessä. Sarjan lapsia kannustetaan rohkeuteen, uskomiseen, itse tekemiseen ja mielikuvitukseen. Aikuishahmoilla taasen asiat menee enemmän tai vähemmän päin honkia ja ne tuovat enemmnkin vain huumoria sarjaan. Nämä kasettini ovat jaksonumeroltaan 21-44, ja 47-51. Ensimmäisessä kasetissa mainostetaan videota nimeltä Tähtitiedettä Touhulassa, joten sarjaa on varmasti julkaistu jo näitä jaksoja aiemmin. Itseltäni tästä välistä puuttuu vielä kasetti, joka sisältää jaksot 45 ja 46. Sen nimeä en edes tiedä, joten vinkatkaa jos teillä on tietoa. Myöskään en tiedä onko sarjaa julkaistu osasta 52 eteenpäin, kun tuo Tankki täyteen Skotti on viimeisin videoni näistä. 

Innokkassa lainvartijassa Touhulan paikallispoliisi saa vähän liiankin innokkaan harjoittelija, sillä koko Touhulan liikenne menee ihan sotkuun, kun lähes jokaiselle huomautellaan uonoista ajotaidoista ja sakkolappuja kirjoitellaan liiankin innokkaasti. Banaani ihastuu Tähtöseen tarinassa Baani näkee uskomattoman kauniin leidin teatterin lavalla, eikä millään pääse tämän juttusille. Kun hän vihdoinkin onnistuu ja vie Tähtöselle banaaneja niin hän saakin pakit. Mutta ei haittaa, kyllähän banaani piristää päivää. Banaani Gorillan suurinta herkkua on arvata saattaa, banaanit. Kipsikinttuja Touhulassa taasen kertoo siitä kun Hessu loukkaa itsensä ja laittaa Mato Matalan palvelemaan itseään. Matoa alkaa kyrsimään Hessun jopa ylimielinen asenne, mutta asetelma muutuukin lopussa kun Hessu paranee ja Mato loukkaa ainoan jalkansa.
Salli ja Hessu ovat molemmat innostuneet ritarileikeistä. He aluksi kilpailevat linnan rakentamisesta, mutta lopulta lyövät porukkasa yhteen ja näin saavat pyöreän pöydän ritarit ristityksi. Kummitusjuttu taasen pelottaa Touhulaislaisia, mutta kuten arvata saattaa, eihän kummituksia siellä oikeasti ole. Hessun täytyy kouluun tehdä juttu isänsäammatista, mutta Hessu ei koe matkatoimistovirkailijan ammattia kiintoisaksi. Ei ennen kuin isä paljastaa missä on aikoinaan matkustellut. 

Kansityyli tässä välissä muuttuu erilaiseksi. Aikaisemmat kannet on samanlaisia kuviltaan, mutta seuraavissa kansissa näytetään kuvia yhdestä jakson tarinasta.
Viikinkipossut kertovat menneisyydessä vaeltelevista viikinkipossuista. Viikingit eivät pitäneet kunkustaan, joten hän jäi lopulta yksin veneellensä. Erikoisena Koulupäivänä Tassulan ala-asteelle Neiti Hunaja on saanut sijaisen, joka vie heidät vanhoille kaivoksille. Niistä etsitäänkin dinosaurusten jälkijä. Hessun kaveri Pilli Koira haluaa tuoda astrologi äitinsäavaruuskiven kouluun esitelmää varten, mutta kivi katoaa paluumatkalla. Löytääkö Pillo kivensä?
Historiallisessa tarinassa P.J. possu käy pelastamassa prinsessan, joka näyttää aivan Hilda Hipolta. Touhulan oma postineiti ei koskaan saa itse postia, joten koululaiset keksivät piristää hänen päiväänsä ryhtymällä hänelle sanaliseksi kirjekaveriksi. Salli saa mielikuvitusystävän etelänavalta. Aluksi Hessu veli pitää Sallin mielikuvitusystäväjuttua todella naivina ja lapsellisena, mutta uppoutuu lopulta sen maailmaan syvemmin kuin Salli itse. 

Jälleen kaseteissa muuttuu kansityyli. Nämä seuraavat kaksi kasettia sainkin ilmaiseksi, joten siksi seuraavan kansi onkin hiukan paperista laho.
Hessu ja Mato keksivät perustaa oman pikku Mitä-Minne-Milloin vain yrityksen, jossa he kuljettavat tavaroita sinne sun tänne. Siitä tuleekin kinaa pojille, kun Mato on oikeassa ja Hessu ei myönnä olevansa väärässä. Pepen ja Peppin joulumieli onkin ainoa kasetti, jossa on teemajakso. Siinä ollaan todellakin joulumielellä, sillä jokainen jakson kohta on jouluinen. Jakso ei sisällä historiallista tarinaa keskellä lainkaan, vaan siinä mennään Sallin unen mukana joulupukin vajaan. Viimeisimpänä kasettina omistan Tankki täyteen skotin, jossa sekoillaan autojen ja bensojen kanssa.

Vielä muutama sana suomidubbauksesta: kyseessä on tuotantolao Werne Oy:n dubbaus, joten laatua on odotettavissa. Samat ääninäyttelijät ovat tehneet paljon mm. Disneyn elokuvia ja muita laadukkaita animaatiosarjoja. Hilda Hipon nauru on niin selkeästi Maija-Liisa Peuhun eli Salkkari Ullan nauruääni ja tunnistan hempeä äänisen Petra Karjalaisen Neiti Hunajaksi. Jukka Rasila räkättää ärsyttävästi Banaani Gorillana ja näissä historiatarinoissa todella monessa pääosahahmolla on Petteri Summasen ääni. Monilahjakkuus Antti Pääkkönen on saanut äänensä taipumaan vaikka mihin ja Hessun pikkusisko Sallina kimittää Henna Haverinen, joka tekee lähes kaikki tyttölapsirooliäänet mitä tiedän. Laadukasta työtä suomikäännöksessä on siis tehty ja laadukas on sarjakin. Katsoin itse kaikki kasettini lähes putkeen ja kyllä näin aikuisena koin ähkyn tulevan, mutta pienissä määrissä kerralla sarjan antropomorfisesta maailmasta osaa nauttia.  

Mieleenpainuvimpia tarinoita tässä sarjassa ovat neiti Hunajan häät, Ravintola Papunen (jonka ruokalistalla on pelkkiä papuja), loistohotellin tarkistus, Sallin lentomatka etellään ja Kissalan perheen matka vesipuistoon. Sarjassa on aina muuten kesä, niin talvijaksot piristävät sitä mukavasti ja siksi Pepen ja Peppin joulunvietto, Sallin joulumaauni, Kissaloiden jouluyllätys ja talvinen laskettelujakso kuuluvat kanssa lemppareihini. 

lauantai 10. helmikuuta 2018

Legoleikkejä

Lapsuutena lauantai-iltaisin leikin usein legoilla. Tykkäsin erityisesti dubloista, eli ns. isoista legoista. Näillä on helppo rakentaa ja helpommin löytää tietyt osat omasta laatikosta. Suosikkijuttuni dubloilla oli rakentaa mummonmökki, johon kaikki palikkani riittivät. Tässä mökissä on sisustus minimissään, mutta mitäpäs tämmönen mummo muuta tarvittee.
 Mummon mökki sisältää pikkupöydän, minivessan ja takan. Kun katon laittaa päälle, niin siihenpähän nämä peruspalikkamme vaan riittävät.
Mummon mökin edustalla kasvaa yksinäinen puu parin pensaikon kanssa.

Mummoleikin lisäksi tietty kotista tuli leikittyä. Tai kotia, miksisitä nykyään kutsutaan. Isoja omakotitaloja on aina hauska suunnitella. 
Tässä omakotitalossa on pieni etupiha, olohuone ja kattoterassi. Mitä muuta löytyy?
Talossa on oma sauna, sekä takkahuone. Oikein tunnelmallinen lauantai-illan vietolle.
Sauna ja suihkutilat ovat hyvin tilavat. Hyvät löylyt ovat kova juttu tässä perheessä.
Keittiö on hiukan ahdas, mutta kotoisa. Keittiön jääkaappia on vauva vähän sutaillut.
Keittiön vieressä on lastenhuone. Ei sielläkään kummemmin tilaa ole, mutta kerrossänky säästää tilaa.
Tietysti vanhemmilla ja vauvallakin on oma huone. Pienoisen leikkikehä on sopivasti kehdon vieressä.
 Tietenkin talossa on myös olohuone, jossa on portaat terassille. Vieraitakin taitaa olla käymässä.  Lapsena taisin olla jonkin sortin rasisti, kun tämän perheen nimi oli Vinosilmät.

Kotileikin lisäksi vanha kunnon koulu on ollut aina suosiossani. Koulukirjana käytin siskon vanhaa Aapista, missä on hauskoja kirjainrunoja. Jokaisella oppilaalla on tietenkin oma nimi ja omat kaveripiirit. Tässä ollaan koulun pihalla leikkimässä.

Luokkahuoneissa istutaan pareittain ja leikeissäni pidettiin ihan matiikan ja äikän tunteja.
Tästä siskon ekan luokan Onni ja Enni aapisesta luin aina runoja. Hahmojen nimet kirjoitin tähän aapisen ja oppilaiden piti opetella runot ja lausua ne luokan edessä ääneen.
Liikuntatunnilla kiipeillään ja tehdään kuperkeikkoja. Legojen nivelet ei kyllä taivu muuten mihinkään.
Koulussa on tietenkin tyttöjen ja poikien vessat erikseen. Liksan tunnin jälkeen on aika ahdasta.
Tietenkin koulussa on myös ruokala. Tilaa ei ole paljon, mutta kyllä lounas täytyy syyä. Sen jälkeen suunnataankin luokkaretkelle. Joskus leikin luokkaretkeä uimahallissa, mutta sinisiä dublopalikoita vedeksi on minulla liian vähän. Altaita toki sai tehtyä, mutta vähän persoonattomia ne ovat. Ahdas eläintarha on helpompi toteuttaa.
Tämmösiä eläinlegoja kun omistaa niin eläintarhan saa näppärästi kokoon. Oikeastaan en kannata eläintarhoja siten yhtään. Eläinten tuijottaminen telkien takana ei todellakaan kuulu arvoihini.
Mielenkiintoisempi luokkaretki paikka on egyptissä, missä voi katsella pyramideja.