Eläimellinen kannanotto

Minulla ei ole yleensä tapana takertua ajankohtaisiin aiheisiin niin, että niistä julkisesti kamalasti kommentoisin tai huutaisin, mutta nyt teen poikkeuksen, sillä asia on vaivannut päätäni pitkään, enkä usko saavani siitä rauhaa ennen kuin saan hajanaiset ajatukset muodostettua selkeämmiksi. Aihe siis, josta tässä kirjoitan on Särkänniemen delfiinit.

Koko juttu lähti viime vuonna. Olin Tampereen Silinteri kirpputorilla ja löysin sieltä mitä kivoimman keräilyaarteen eli kaksi Otto-Nalle kirjaa: Otto-Nallen talvipuuhat ja Otto-Nalle huvipuistossa. Molempiin ihastuin ja kuvia tutkiskelin tarkoin. Otto-Nalle huvipuistossa kirja sijoittuu Tampereen Särkänniemen huvipuistoon (eikä ihme sillä kirjan kustannusyhtiö Satukustannus on Tamperelainen yhtiö). Kirja on julkaistu vuonna 1989 ja kuvista ja tunnelmista voimme huomata Särkänniemen muuttuneen paljon vuoteen 2015 mennessä. Kirjassa on yksi sivu, jossa kerrotaan Otto-Nallen käynnistä delfinaariossa.

Otto-Nalle Huvipuistossa, Satukustannus v.1989

"Delfinaariossa Veera, Näsi, Niki, Joona ja Delfi innostuivat näyttämään taitojaan." Tämä lause herätti huomioni. Olin viimeksi vuotta aiemmin, kesällä 2014 käynyt Delfinaariossa ja silloin siellä polskutteli 4 delfiiniä, osa ihan erinimisiä kuin kirjassa. Tästä kiinnostuneena kävin  lukeamassa wikipediasta Särkänniemen delfiinien historiaa ja tajusin että olinpas tyhmä. Kirja on tehty 25 vuotta sitten, joten kyllähän siellä varmasti delfiinit ovat vaihtuneet. Tästä innostuneena tutkailin internetin syviä saloja ja löysin hyvin mielenkiintoisia ja osittain myös järkyttäviä artikkeleita delfinaarion synnystä ja siellä olevista tapahtumista. Long Playn teksti Veden vangit kertoi hyvin kattavasti näistä aiheista ja osan tekstistä voit lukaista täältä. Nyt sen saa ilmaiseksi lukea vain demoversiona, mutta vuosi sitten luin tekstin ilmaiseksi kokonaan, joka lisäsi järkytystäni. Katsoin myös Yle Arkistosta dokumentin delfiinien pyydystämisestä Meksikonlahdelta ja olin tämän nähtyäni ristiriitaisissa ahdistuksen tuntemuksissa. (Dokumentin näet täältä.)

Aihe oli minulla pitkään poissa mielestä, kunnes nousi taas ajankohtaiseksi viimeviikonloppuna Delfiinien siirrosta johtuen. Medioissa oli monia spekulaatioita, videoita, klippejä ja vanhoja haastatteluja aiheesta, joka jäi niin kovin vaivaamaan mieltäni. Katsoin dokumentin pyydystämisestä uudelleen, luin Veden vangit demon uudelleen, luin monia kymmeniä artikkeleja jota google antoi haulla Särkänniemen delfiinit ja facebooksivustolla Särkänniemen Delfiinaario on sulettava löysin paljon vanhaakin materiaalia. Siellä olevista muistakin artikkeleista sain uusia ajatuksia ja etiikkakysymyksiä eläintarhoja kohtaan.

Tältä facebook sivulta löysin myös karun tiedon, josta periaatteessa tämän tarinan voi aloittaa.  Särkänniemessä on siis toiminut 60-70 luvulla eläintarha. Eläintarha perustettiin koska Tampere oli saanut lahjoituksena Puolalta kaksi leijonaa, eikä heillä ollut paikkaa missä pitää niitä. Näin kehitettiin rakentaa eläintarha leijonien ympärille. Eläintarha sijaitsi Sorsapuistossa teurastamossa, nykyisen Tampere Talon tilalla. Puistoon tuotiin leijonien lisäksi apinoita ja leopardeja, karhuja ym. muita eläimiä. Leijonat sai nimekseen Tam ja Pere. Eläimillä oli teurastamolla hyvin pienet tilat, oikein kunnon ahtaat häkit, jossa hyvä kun pystyi edes kääntymään (karsean videon paikasta voit nähdä Yle Arkistosta). Koska eläimillä oli niin huonot oltavat niin eläintarha onneksi suljettiin. Suurin osa eläimistä annettiin muihin eläinpuistoihin Suomeen ja Ruotsiin. Tam ja Pere oli myös tarkoitus kuljettaa Ruotsiin. Heidät nukutettiin ja siirrettiin pakettiautoihin. Leijonat oli valtavan pienissä laatikoissa ja Tam kuoli jo siirtolaatikkoonsa ennen Ruotsiin pääsyä, sillä varmaan herättyään hän ei kunnolla mahtunut edes olemaan siellä. Myös joukko apinoita jouduttiin suoraan lopettamaan, sillä niitä ei saatu minnekkään muualle siirrettyä. Tästä Tampereen olisi jo pitänyt oppia, että tänne ei saisi tuoda/ottaa vastaan ulkomaisia eläimiä. Mutta ei, mitä vielä. Keksitään 80-luvulla tehdä delfinaario.

Delfinaarion alkuaikoja

 Vuosi 1984, syksy. Tampereelle ollaan rakentamassa delfinaariota. Meksikonlahdella pyydystetään tänne delfiinejä, tietyn ikäisiä, kokoisia ja kuntoisia, kaksi naarasta ja kolme urosta. Saatuaan delfiinit kiinni, nämä laitettiin ulkoaltaaseen ja heille alettiin heti opettaa temppuja. Kouluttajana toimi tuolloin Ric O'Barry, joka tunnetaan mm. kuuluisan Flipper televisiosarjan delfiinikouluttajana. Eräänä aamuna kun Ric meni tutkimaan allasta yksi delfiini, Happy löydettiin altaan pohjalta kuolleena. Nyt delfiinejä oli enää vain neljä ja oli marraskuu. Kiireesti pyydystettiin vielä yksi delfiini lisää muiden jälkeen. Aamulehti oli järjestänyt kilpailun delfiinien nimistä, jotka olivat siis: Veera, Joona, Niki, Delfi ja Näsi. Happyn kuoleman jälkeen ja uuden delfiinin pyydystettyä Aamulehti ole tehnyt artikkelin jossa epämäärisesti luki, että Happy on nyt Näsi. Kansalle ei kerrottu yhden delfiinin kuolemasta Meksikonlahdella. Delfiineille opetettiin siellä alkeistemput ja Näsi oppi nopeasti myös, vaikka hänet oltiin siepattu pari kuukautta muiden jälkeen. Keväällä 1985 delfiinit sitten tuotiin suomeen. Mukana heitä tuomassa oli meribiologi Jaap van der Toorn, joka oli myös delfiinien pyydystyksessä mukana. Hän suostui aluksi lähtemään projektiin mukaan sillä ehdolla, että Särkänniemi antoi hänen tehdä delfinaariossa heistä tutkimusta. Kun Delfiinit oltiin tuotu suomeen, Särkänniemi ilmoittikin Jaap van der Toonille, ettei tutkimusta saakkaan aloittaa, koska delfiineillä menee enimmäisaika yleisöesityksiin. Tästä johtuen Jaap van der Toon lopetti delfiinien kouluttamisen närkästyneenä Särkänniemessä, koska hänestä yleisölle nimen omaan pitää antaa tietoa delfiineistä, eikä pitää siellä vaan viihtyisyyden vuoksi.  Myöhemmin kouluttaja Ric O'Barrykin kääntyi delfinaarioita vastaan, kun hänen koulittamansa delfiini Flipperin kuvauksissa kuoli hänen käsivarsilleen. Sen jälkeen Ric O'Barry on ollut aktiivisesti suojelemassa eläimiä ja vaatinut delfinaarioiden lakkauttamista. Hän on tehnyt delfiinien pyydystämisestä dokumentin The Cove, joka on voittanut Oscar palkinnon.

Tuosta vuodesta 1985 aina vuoteen 2015 on Särkänniemen delfiinejä kuollut tiuhaan tahtiin. Joona aika alkumetreillä 80-luvulla, Niki 90-luvun alkupuolella ja Näsi vuonna 2014. Delfiinien lisääntymistä ei ole estetty ja on laskettu että näillä Delfiineillä, Näsillä ja Veeralla on yhteensä ollut 16 poikaskuolemaa. En ota kantaa kuoleeko delfiininpoikasia luonnossa yhtä suurella määrällä, mutta mielestäni jo noinkin monta poikaskuolemaa on jo hälyttävä merkki. Molemmat delfiinit ovat pystyneet synnyttämään vain yhden terveen poikasen, Näsi Leevin (v.1993) ja Veera Eevertin (v.1996). Osa poikasista on syntynyt kuolleena, osa kuollut heti syntymän jälkeen ja osa ehtinyt elää parikuukautta. Näsi ainakin joskus ennen Leeviä oli saanut Ninni nimisen pennun, joka hänkin valitettavasti kuoli. Näitä kuolemia on koitettu selittää lääketieteellisillä syillä, mutta miksi itse uskon poikasten kuolleen, on heidän laumansa ja elinympäristönsä Särkänniemessä. Näitten delfiinien lauma on väistämättä liian pieni ja koska he ovat niin tiiviisti yhdessä, voisin sanoa pentujen tekemistä jo lähemmäs sukurutsaksi. Nämä useat poikaskuolemat ovat varmasti olleet koko delfiinilaumalle hyvin stressaavia ja ahdistavia tilanteita. Kuinka paljon emo voi kestää monen poikasen menehtymistä? Uskon kyllä, että Särkänniemessä on tehty parhaat mahdolliset olot delfiineille mitä voi, mutta sille tosiseikalle emme voi mitään, että keinotekoinen allas on valtavan pieni heidän oikeaan elinympäristöönsä eli mereen. Vaikka suomessa onkin mahtavia eläinlääkäreitä, niin heitäkään ei ole välttämättä koulutettu suoranaisesti delfiinien hoitoon, joka voi johtua siitä, että kaikkiin heidän sairauksiinsa ei ole pystytty nopeasti reagoimaan. Myös yksi, itseäni hyvin järkyttävä aihe on se, että delfinaariossa delfiinit eivät koskaan ole pystyneet näkemään auringonpaistetta, sillä jotenkin olin aina siinä uskossa, että siellä jossain delfiineillä on oma ulkoallas tai edes lasikatto, että olisivat taivaan nähneet, mutta eipäs olekkaan. Eiväthän ne edes saaneet vitamiineja auringosta, heille kait kaikki tärkeät ravintoaineet on piilotettu kuolleeseen kalaan, mitä heille opetettiin syömään. Minusta nämä poikaskuolemat ovat ihan samanlainen vaaran merkki, kuin tuo aikainen eläintarhakin. Jos eläimiä ei saada piettyä hengissä niin paikka olisi jo silloin ollut lopetettava. Näin kauan kuin 30 vuotta vankeudessa olevia delfiinejä en vapaaksi uskaltaisi päästää, sillä olisin varma että enään he eivät selviäisi ilman ihmisen apua. Siitä on tullut heille riippuvuus.

Nyt ei delfinaariota enää ole, vaan ensikesänä voi kersat mennä siihen rakennukseen, jossa nämä luontoraukat joutuivat elämään 30 vuotta, pomppimaan ja rehumaan sisähuvipuistoon. Minua ei delfinaarion "salainen siirtäminen" kuohuttanut lainkaan, en välitä siirrettiinkö ne salassa vai olisiko pitänyt mainostaa etukäteen. Olin ylipäätään hämmentynyt koko siirrosta, sillä minusta ainoa ja oikea tapa olisi ollut jättää delfiinit loppuiäksi Särkänniemeen, ilman että heidän tarvitsisi enää ikinä esiintyä. Ne olisivat voineet kuulua osaan akvaariota. Särkänniemi olisi ollut sen näille eläimille velkaa. Sitten joskus kun se "Merieläinten vanhainkoti" olisi valmistunut nämä oisi voitu siirtää sinne. Nyt delfiinien siirto Kreikan Attikan eläinpuistoon ei poistanut ongelmaa, se vaan siirrettiin meiltä pois muiden ongelmaksi. Ei näin Särkänniemi, ei näin.

Haluan toivoa, että Attikassa näillä jäljellä olevilla delfiineillä on hyvät oltavat. Eevertti ja Leevi saavat nähdä ensimmäistä kertaa elämässään auringon vasta parikymppisinä. Se onkin ainoa hyvä asia mitä Attikasta osaan sanoa.

Eläinparat ei ole 30 vuoteen edes aurinkoa saanut nähdä

Vaikka kuinka sanottiin, että eläinten siirto-operaatio onnistui hyvin ja ongelmitta, minun on vaikea uskoa sitä. Pelkään itsekkin lentämistä, niin voin vain kuvitella kuinka tuollainen luontokappale, jonka oikea koti on meressä eikä ilmassa toimii hätääntyneenä kuljetuslaatikossa lentokoneessa. Veera ja Delfi ovat jo kerran, 30 vuotta sitten kokeneet sen kauheuden (ja vielä todella pitkän matkan) pikkuruisissa kuljetuslaatikoissa joten pelkäsinkin vakaasti, että onnistuuko toinen siirto näin pitkän ajan jälkeen. Delfiinikin voi tehdä itsemurhan, kun vaan lakkaa hengittämättä. Näin itseasiassa oletettiin Happy delfiinin kuolleen, sillä ruumiinavauksessa häneltä ei löytynyt mitään kunnon syytä kuolemaan. Attikassa aluksi väitettiin, että delfiinien ei pidä tehdä muita kuin opetuksellisia näytöksiä ja heidän laumaansa ei eroteta. Kuitenkin olen saanut lukea, että näytökset on edelleenkin temppuja yleisölle ja mietitään jo Leevin ja Eevertin siirtämistä laumaan, jossa olisi enemmän naaraita, kun molemmat ovat vähän tuollaisia peräkammarin poikia. Muutenkin ihmettelen tätä, kun sanottiin että Särkänniemen lauma on pieni ja sen pitäisi kasvaa, niin Attikassa oli valmiiksi vain kaksi delfiiniä. Eikö olisi ollut parempi lopettaa Attika samantein ja siirtää ne kaksi delfiiniä ja meidän Särkänniemen pullonokat jonnekkin paljon isompaan akvaarioon, jossa heistä olisi tullut kunnon lauma? Kreikassakin on delfinaariota pyritty sulkemaan, mutta ilkeästi voisin sanoa, että nyt Särkänniemi pilasi senkin.
 
Nämä tunteet ja ajatukset delfiineistä ja tuosta Tampereen vanhasta eläinpuistosta ovat saaneet ajattelemaan itse eläintenkohteluani ja ajatuksiani uudella tapaa. Eläintarhat eivät koskaan ole ollut minusta mielenkiintoisia, mutta kannatan sitä, että niissä pidetään huolta uhanalaisista lajeista. Heille kuitenkin pitää taata isot ja mahdollisimman luonnonmukaiset tilat. Myös pidän henkilökunnan pysyvyyttä tärkeänä. Eläinpuistot ovat minusta kivempia, sillä siellä on vain suomalaisia eläimiä ja niistä esim. tääläiset kaupunkiheput kuten allekirjoittanut oppii ajattelemaan jotain aitoakin. Rehellisesti voin sanoa että lähimmäksi lehmää olen päässyt Särkänniemen Koiramäessa ja esim. siellä koen että eläimiä hoidetaan hyvin. Aitaukset voisivat olla isommat ja lehmien päästä laitumelle, mutta noin muuten delfiineihin verrattuna heillä on varmasti kotoisammat oltavat.

Eläimet sirkuskäyttöön (jota koen delfiiniesitysten olevan), on kiellettävä kokonaan. Se on sitten ihan eri asia, että harrastako koirasi kanssa agilityä, kuin että laittaisit tiikerit vilkuttamaan tassuillaan yleisölle ja heittämään vitosta. Mietin myös paljon sitä, onko soveliasta käyttää eläimiä vaikka elokuvissa? Surullisenkuuluisa Poika ja Ilves tapaus näytti, että vaikka ulkoisesti eläin voi hyvin, hän ei välttämättä kestä rankkoja kuvaussessioita. Ilvestä elokuvassa näytteli Ranuan Eläinpuiston Väinö, joka elokuvan kuvausten jälkeen vain 3 vuotiaana, kiipesi aitansa yli ja hyppäsi suoraan terävään kiveen ja kuoli samantein. Eläinten käyttöä elokuvissa pitäisi vahtia tarkemmin ja mennä enemmän niiden kuin budjetin ehdoilla. Ylipäätänsä villieläimen on parasta olla luonnossa, sen oikeassa elinympäristössä. Lemmikkieläimet ja kotieläimet/maatilan eläimet on sitten ihan asia erikseen.

Tässä on minun rakas kissani. Hänestä pidän hyvää huolta, enkä ressaa häntä turhilla kuljetuksilla tai temppujen tekemisillä, kun hän ei semmoisesta pidä.

Nämä pohdinnat ja ajatukset ovat henkilökohtaista tulkintaani, eivätkä edusta Särkänniemen, Tampereen Kaupungin, Särkänniemen eläimiä hoitavan henkilökunnan, eikä Attlantikan eläinpuiston mielipiteitä.

Lähteitä:
http://longplay.fi/single/vedenvangit
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001248988.html
https://www.facebook.com/SarkanniemenDelfinaarioSuljettava/
https://hermithounds.com/2016/08/28/mita-sarkanniemi-ei-oppinut-delfiineilta/
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/408816-kuollut-viisi-delfiinia-viidessa-vuodessa-animalia-sarkanniemen-delfiineja-ei-saa
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3336595-sarkanniemen-nasi-delfiinin-kuolinsyyna-maksakirroosi
http://www.sarkanniemi.fi/sarkanniemi/elamyskohteet/delfinaario/
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001249272.html?ref=rss
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/30/suomen-ensimmaiset-delfiinit
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/04/ovatko-elaintarhat-elainten-keskitysleireja
http://yle.fi/uutis/syntymasta_kuolemaan__katso_millainen_historia_sarkanniemen_delfinaariolla_on/837678i