Synttärikortteja

Postilaisen tyttärenä olen aina rakastanut postikortteja. On ihanaa kun postilaatikosta tulee oikea kunnon kortti, eikä onnittelun toivotukset ole vaan viestejä puhelimessa. Arvostan postikortteja entistä enemmän näin vanhempana ja tykkään valtavasti katsella niiden kauniita kuvia ja ihania tervehdyksiä ystäviltä.

Suomalaisessa kulttuurissa on tapana lähettää/antaa kortti ystäville jouluna, syntymäpäivänä, matkoilta tai elämän juhlista (häät, valmistuminen, vauvan tulo ym.) Itselleni ei vaadi mitään erikoista syytä korttien lähettelyyn ja usein joku sellainen tulee mukana kun kirjoitan vaikka kirjettä. Postcrossing on kanssa hyvä korttiharrastuksenmuoto, jos ei muuten keksi minne korttejansa lähettäisi. Itse aloitin postcrossingin 12-vuotiaana ja aina välillä vieläkin innostun siitä. En kuitenkaan yhtä paljoa kuin ennen.

Kaikki läheiseni tietää minun rakastavan Tenavat sarjakuvia ja minusta on hienoa, että perinteisten rippiristikorttien ja ylioppilaslakkien seasta olen saanut Tenavat aiheisia kortteja. RippipäiväRessukortti on tädiltäni, Ressu Ylioppilaslakissa serkultani ja viimeisimmän Onnea valmistuneelle sain lapsuudenystäviltäni. Olin todella iloinen tämän viimeisimmän kortin saatuani.

Ylioppilaskortit voi olla muutakin, kuin perus ylppärilakkeja. Näin näytti perhetuttumme, joka väsäsi kortin itse jostain sanomalehden sarjakuvasta, aivan mahtava. Äidiltä sain ylppärikortiksi tuon ihanan suklaakuvan, jossa takana paljasti lahjani: matkan Pariisiin. Kun muutimme avomieheni kanssa uuteen asuntoon, niin sain ystävältäni tämän aivan ihanan Onnea Uuteen Kotiin Muumikortin, josta olin todella liikuttunut. En edes tiennyt, että tälläisiä myydään.  

Lapsuuden aikaiset synttärikortit on usein ihanan värikkäitä, huumoripioisia ja sarjakuva aiheisia. Ylin koirakortti on todella söpö ja tullut aikoinaan perhetuttavaltamme. Sylvesterikortti on varmaan joltain kerhokaverilta, Karvinen ihanalta lapsuudenystävältäni, Miina ja Manu kortti joltain sukulaiselta, sekä huumoripitoinen kivikausikortti toiselta lapsuudenystävältäni. Karvis kortteja omistan enemmänkin, mutta Miina ja Manu kortteja en ole oikein koskaan nähnyt myynnissä. Ne taitaa olla nyt jo aika harvinaisia. Yleensä lapsuuden korttini, nämä jotka on saatu ikähaarukalla 1-10, on ollut jotain tämän tyylisiä.

Nämä kortit on saatu sitten ikähaarukalla 10-14. Bäkkärifani olen ollut silloin, joten mikäs sen söpömpää kuin Bäkkärin pojat pitelemässä sydäntä. Tenavatkortit on kovassa huudossa ollut jo tuolloin ja pidän valtavasti niistä, kaikki varmaan äidiltä saatuja. Tuo reunimmainen murkkukortti on lapsuuden ystävältäni ja se on kanssa omiaan meidän huumoriimme.

 Nykyään synttärikorttini on lähemmäs tälläisiä, itse askarreltuja, hauskoja tai elokuva-aiheisia. Siskoni on tehnyt kaksi ylintä korttia (ihana Rölli kiiltokuva) ja tuon Aristokatit kortin. Alimmat on sitten ystäviltä saatu. Nämä on tullut siinä vaiheessa kun olen täyttänyt 20-jotain.

Viimeisimpiä kortteja on tässä. On kauneutta, haikeutta, jo vähän aikuismaisempaa huumoria, muumeja ja näitä ihania elokuva-tv juttuja. Kakku kortti on äitiltä, Pokémon, Pikku Myy ja Naiset kortti ystäviltä ja Keiju, Lilo ja Muumi siskoltani. Tälläiset kortit tuo minulle todellakin hyvän mielen.

Ystäviltä ei ole kortteja vielä tänä vuonna sadellut, vaikka facebook onkin täyttynyt onnentoivotuksista. Olen syntynyt siinä 6 aikaan aamuyöllä, joten viime yönä niihin aikoihini kun olin töistä palannut, mieheni antoi minulle ihanan synttärilahjan eli toivomiani elokuvia. Näitä on hyvä kattella pitkin tulevaa viikkoa.
 

 

Äiti antoi etukäteen lahjaksi urheiluhousut ja lenkkarit mitä olin toivonutkin ja siskon lahja taasen näkyy tässä viimeisessä kuvassa hänen ja äitini kortin ympäröimänä