Syystuulen tuomia mietteitä

Syksyn alun tuntee siitä, että voi taas laittaa vanhan rakkaan nahkatakin ylle. Se on varma syksyn merkki ja oikea tunne. Aloitin myös kynttilöiden polton iltojen riemuksi ja näin sateisten aamupäivien kunniaksi. Rakastan syksyä yli kaiken, vaikka nyt koen lievää ahdistusta työn ja muu elämän tasapainottamisen kanssa. Niin kuin läheiseni tietävätkin, TKL-teki osaltani kusisen tempun vetämällä yöbussini pois, niin etten enää pääse yöllä töistä tullessani suoraan kotiovelle, vaan joudun kävelemään pysäkiltä sen puolisentuntia. Kyllä hän se muuten menee, mutta kuten varmaan uskotte, se ei ole herkkua puoliviiden aikaan aamuyöllä. Myöskin näin syksyllä olen pettynyt siihen, kun kaikki happeniningit ovat viikonloppuiltaisin, jolloin itelläni on ne ainoat työvuorot. Tämän takia olen  harkinnut alanvaihtoa ja/tai mahdollista opiskelua.

 Kesä tuntui taas menevän hujauksessa ohi, ilman että siitä heti kunnolla nauttimaan. Vaikka aluksi kuvittelinkin, että yötöiden ansioista ehdin nauttimaan kauniista kesäpäivistä, niin jälleen se kaikki tuntui menevän hujauksessa ohi. Päivät meni entistä enemmän siinä, että laskeskelin kelloa ja odotin miestäni palaavan töistä seuraksi. Ehkä tässä onkin se suurin virheeni, en osannut enää nauttia yksinolosta, kun se kerran oli pakollista. Ja meidän ainoa yhteinen aika on illalla, jolloin taas itse valmistaudun töihinmenoon. Pidän nykyisestä työstäni ja siksi nouseekin tämä problematiikka. Kummasta minun on tärkeämpää nauttia enemmän: työstäni vai vapaa-ajastani? Tällä hetkellä tuntuu että työstäni, sillä vapaapäivinä koen syyllisyyttä siitä, etten tienaa sitä vähäistäkin määrää rahaa, mitä voisin saada. Niin kuin äitini on viisaasti sanonut; ei eletä työtä tehdäksemme, vaan tehään työtä elääksemme. Nyt koen eläväni vain puoliliekillä.

 En ole koskaan pelännyt työntekoa, olen aina pitänyt sitä tärkeänä. Se on rytmittänyt päivääni ja parhaimmillaan antanut paljon uusia ulottuvuuksia muihin elämän osa-alueisiin. Näin, kohta 25-vuotta täyttäneenä ja 1/4 elämästä eläneenä jo kuitenkin koen, että olisi jo aika nauttia elämästä. Kokea elämyksiä, nauttia pienistäkin jutuista, eikä antaa kaiken virrata ohi.

 
Uusi tavoitteeni on pyrkiä elämään hetkessä. Olla murehtimatta huomisesta, olla odottamatta.
Olla Nyt

Mieheni hommasi meille uuden jättiläismäisen television, jossa toimii suoraan youtube. Laitoin sieltä juuri The 69 Eyes videotoiston pyörimään, jota kuunnellessani voin totaalisesti rentoutua. Poltan tuikkuja, näen ikkunasta kuinka koivun oksat tuulee. Minulla on Särkänniemeen vielä ranneke, jonka taidan käyttää tänään. Viikonloppuna on syntymäpäiväni ja käydään ravintolassa syömässä. Pian tulee Doria etsimässä elokuva. Sain juuri viime kuun palkkani. Saan lähiviikkoina siskoni vieraaksi. Vaihdoin sänkyyn lakanat. Laitan rakkaan nahkatakkini jälleen ylle ja ihailen oransseja koivun lehtiä. En anna ankeiden ajatusten pilata syksyäni.

The 69 Eyes - Dance D´amour