Helsinki, savun ja sumun kaupunki

Viimeksi toukokuussa aloitin kaupunkisarjani, jossa kertoilin luokkaretkestäni Turussa. Jatketaan jälleen kaupungeissa, tällä kertaa kerron kokemuksiani Helsingistä. Helsinki on tälläisen pohjosen plikalle aina vähän kaukainen kaupunki, sillä jotenkin tuntuu, että siellä ei arvosteta muita kuin paikallisia stadilaisia. En tunne ketään paikallisia stadilaisia, joten sillon kun Helsingissä käyn, niin aina on jotain ohjelmaa, suunnitelmaa ja tekemistä mitä olen varta vasten käynyt siellä tekemässä. En ole koskaan laskenut monestikko olen Helsingissä käynyt. Ennen ne oli pitkiä viikonloppureissuja tai vastaavia, nykyään saatan tehdä siellä junalla tai Onnibussilla vain yhden päivän piipahduksen. Tässäpä siis pientä kertomusta mitä teen Helsingissä, silloin kun siellä käyn:

Linnanmäki 

Meillä ei pohjosessa ole mittään huvipuistoja, joten aina jos vähänkin etelämmässä kävi, niin niissä tuli tottakai notkuttua. Powerpark on vanhana työpaikkanani ja Särkänniemi läheisyyden takia tullut tutuksi, joten kyllä Lintsi on vielä minulle aika koskematon. Viimeksi taisin käyä siellä elokuussa 2010. Muistelen suosikkilaitteeni sielläkin olevat kaikki vesilaitteet, koska niissä nyt muutenkin aina viihdyn. Linnanmäen vuoristoradasta taas on itelle jäänyt jopa traumoja. Kun siellä viimeksi olin, niin laitekuskit laittoi turvakaareni todella löysälle ja jo ensimmäisessä laskussa pelkäsin lentäväni laitteesta pellolle, niin löysällä se oli.

Joskus lapsena käytiin Linnanmäellä niin, että siellä oli Barbienäyttely. Siellä tuli tavattua Ken ja Barbie

Ravintolat

Kun en asu paikkakunnalla, niin tietty täytyy aina käydä ulkona syömässä. Helsingissä päädyn usein erääseen tiettyyn kiinalaiseen ravintolaan, joka on aika lähellä elokuvateatteri Orionia. Myös Kampin kauppakeskuksessa olen loistavaa purtavaa saanut eräässä burgerimestassa. Helpoin ja yleisin paikka missä käyn yleensä hesassa syömässä on Forumin alakerrassa. Siellä on monia eri ravintoloita mistä tilata ja kaikilla yhteiset pöydät. Näin koko pöytäseurue saa mieluista ruokaa. Tälläisistä systeemeistä pitäisin enemmänkin ja toivoisin, että tämmöinen ruokamaailma yleistyisi suomessa.

Zetorissa olen käynyt joskus äidin kanssa syömässä. Ei ihan minun paikkani kuitenkaan ollut.

 Shoppailu

En kamalammin välitä ostoksista ja shoppailusta, mutta Helsingissä on pari paikkaa, jossa aina haluan käydä edes piipahtamassa. Ensimmäinen on vaatekauppa Morticia Kampissa. Tämä vaatekauppa myy hyvin goottityylisiä vaatteita, mitä varsinkin harrastin nuorempana. Enää en ole niin genreytynyt, mutta edelleenkin nautin siellä olevien vaatteiden katselemisesta ja hivelöinnistä. Upeita vaatteita sieltä kyllä saa. Muuten olen yleensä kirppisihmisiä ja kirppareiltakin etsin yleensä tavaraa, enkä vaatteita, joten näin ollen Helsingin kirppiksetkään ei minuun oikein iske. Suurimmassa osassa niissä kun on juuri vaatteita. Viime syksynä löysin Helsingistä mitä upeimman elokuvadivarin (jonka sijaintia en kuollaksenikaan tarkkaan muista, suht lähellä Jussi69:n omistamaa baari The Riffiä. Jos tiedätte divarin nimen tai osoitteen niin kertokaa!) Elokuvadivari oli minulle ihan kuin taivas, sillä siellä oli monta riviä pelkkä lasten piirettyjä vhs-kasetteja. Sinne täytyy joskus eksyä uudelleen.

Ylioppilaspukuni ostin aikoinaan Morticiasta

Mikä hylly täynnä videoita

Konsertit

Keikat on nykyään yksi suurin syy, miksi saatan käydä Helsingissä. Sille kun ei mitään voi, että bändit esiintyy mieluummin siellä kuin Tampereella. Helsingissä on tullut nähtyä Children Of Bodom Jäähallilla, Hanoi Rocks Tavastialla kahdesti, The 69 Eyes Virgin Oilissa kahdesti, sekä Neljä Ruusua kerran myöskin Virgin Oilissa. Jokainen keikka on ollut hyvä, mutta tuosta jäähallikeikasta opin kyllä huomaamaan sen, että itse viihdyn paljon paremmin tunnelmallisilla clubi keikoilla, en niinkään suurilla areenoilla. Tavastia ja Virgin Oil on molemmat loistavia keikkamestoja, jossa mielelläni käyn katsomassa bändejä jatkossakin. Muu Helsingin yöelämä ei ole minulle kovin tuttua, The Riffissä kerran piipahdin vain katsomassa paikan, Hard Rock Cafesta ostin paidan ja jossain rautatieaseman lähettyvillä olevassa urheilubaarissa olen pelannut black jackia muutamalla kympillä. Ei sen enempää.

Hanoi Rocks Helsingin Tavastia klubilla

 Elokuvat

Muutaman näytelmän olen Helsingissäkin nähnyt, mutta ei siellä olevat teatterit kyllä vedä vertoja Tampereen näytelmille. Siksi Hesassa käyn mieluummin elokuvissa. Kino Angelsissa olen aikoinani nähnyt Ghiblin pelottavan Henkien Kätkemän ja keskustan Tennispalatsissa Tyttö sinä olet tähden, jonkun Pirates Of The Caribbeanin, sekä jonkun American Pie jatko-osan. Tennispalatsin uusi Scape-konsepti kiehtoo minua kyllä, joten siellä täytyy joskus nähdä jokin elokuva. Tennispalatsi on tunnelmaltaan oikein mukava ja tykkäsin siellä aikoinaan olevasta elokuvatuotteita myyvästä kaupasta Kukunorista. Harmi kun sitä ei enään ole. Uusin ja ihanin elokuvateatteri Helsingissä mihin olen ihastunut on Orion, jossa olen käynyt katsomassa vanhat Disney klassikot Lumikki ja Seitsemän kääpiötä (Matti Raninin dubilla), Tuhkimon (Reino Bäckmanin rubilla) sekä Pienen Merenneidon (Raninin dubilla). Tämä elokuvateatteri on todella kiehtova ja intiimi ja sinne kyllä kaipaan. Lisää vanhoja Disney klassikkoja niin minä kyllä tuun täältä Tampereelta heti sinne.

Pienen Merenneidon juliste Orionin seinällä

Tälläinen on minun Helsinkini. Helsinki aiheista kappaletta en osaa heti valitakkaan, joten pistän siis Helsingin Vampyyrit soimaan:

By the way: sixtareitten livedvd on kuvattu Tavastialla ja levyn nimihän on Helsinki Vampires