Taikatalvi

Enään tasan viikko jouluun. Olen löytänyt joulutunnelmani, kun harjoittelu loppui ja saatiin tänne valkoinen maa. Huomaa heti kuinka paljon se tuo ulos illalla valoa lisää. Vaikken Pirkanmaalla vietäkkään jouluani, niin toivon silti että tällä pysyy maa valkoisena. Pohjoispohjanmaalle minne suuntaan lauantai aamuna on ainakin lunta luvattu.

Talvi ja lumi on minulle olennainen osa joulua. Tykkään fiilistellä monilla talvisilla jutuilla. Oma suosikkikirjani onkin Tove Janssonin Muumikirja Taikatalvi. Tämän luin kirjana muistaakseni ensimmäisen kerran noin 13 vuotiaana. Sitä ennen olin nähnyt vain talvijaksoja Muumilaakson Tarinat sarjasta ja lukenut kirjaan perustuvan sarjakuvaversion. Tämä sarjakuvaversio on todella uskollinen kirjalle ja se on julkaistu kahdessa albumissa. Minulla oli pitkään vain ensimmäinen osa, mutta joitain vuosia sitten sain toisenkin osan tästä hankittua. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Taikatalvesta ja näistä kolmesta eri versiosta; alkuperäisestä kirjasta, sarjakuvasta ja kirjaan perustuvista Muumilaakson Tarinoiden jaksoista.

 Taikatalvi kertoo Muumipeikon ensimmäisestä talvesta. Muumit yleensä nukkuvat talviunta, mutta tänä talvena Muumipeikko herää, eikä saakkaan enään nukuttua. Perhe ei herää ja yksin on kurja olla, kun on ikävä Nuuskamuikkusta. Ulkona Muumipeikko sitten ystävystyy Tuutikkiin ja Pikku Myykin on jalkeilla, joten kirja kertoo heidän talvisista tapahtumistaan. Karkeasti voisin jakaa kirjan viiteen tärkeään osaan; Tuutikin kanssa ystävystymiseen, Jäärouvaan, Keskitalven kokkoon, Talven vieraisiin ja Kevään tuloon.

Tuutikin kanssa ystävystyminen
Muumipeikko on juuri saapunut ulos ja näkee elämänsä ensimmäisen kerran lunta. Lumi ja pimeys tuntuu aluksi vähän ahdistavalta ja jopa pelottavalta. Keskellä metsää Muumipeikko huomaa kuitenkin pienen steariini kynttilän. Hän menee sitä kohti ja tapaa näin uuden ystävänsä.

Tv-sarjassa jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn Talvinen Seikkailu Muumipeikko ja Tuutikki ovat jo valmiiksi ystävykset, eikä siinä näin ollen kerrota heidän tutustumistaan. Kyseisessä jaksossa myös Mörkö esiintyy muutaman kerran, mitä ei kirjassa vielä tässä vaiheessa tapahdu, mainitaan vain.

Muumipeikko ikävöi Nuuskamuikkusta

Jäärouva
Tuutikki kertoo Muumipeikolle ja Myylle Suuren Pakkasen eli Jäärouvan olevan tulossa. Hän on tehnyt Jäärouvaa varten lumihevosen, jolla tämä voi sitten ratsastaa tiehensä ja viedä pakkasen mennessään. Muumipeikko, Myy ja Tuutikki istuvat uimahuoneessa Jäärouvan ollessa liikkeellä, mutta valitettavasti hyvin hajamielinen, kaunishäntäinen Orava on jäänyt ulos. Oravalle käy hyvin surullisesti ja Jäärouvan lähdettyä hän onkin kokonaan jäätynyt. Muumipeikko haluaa välttämättä pitää Oravalle hautajaiset, mutta koska maa on niin roudassa sinne ei saa mitään haudattua. Niin lumihevonen ottaa Oravan selkäänsä ja vie hänet kauas pois (ja jos lukijaa nyt alkaa surettaa, niin ei hätää, kirjassa on tähän kohtaan pieni lohdutuskeino)

Samaisessa jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn Talvinen Seikkailu jatkuu tämä aihe, mutta tosin vahvasti muunneltuna. Kaunishäntäistä Oravaa ei ole lainkaan, vaan sarjan tekijät ovat radikaalisti jäädyttäneet Pikku Myyn. Onneksi kuitenkin Myy saadaan sulamaan lopussa. Jäärouvaa ei kirjaan, eikä pahemmin sarjakuvaankaan olla haluttu kuvittaa, joten länsimaiselle katsojalle tämä Japanilaisten tekemä Jäärouva voi olla aika erikoinen näky. Jäärouvan laulusta kyllä pidän ihan valtavasti. jäärouva vie kanssa lumihevosen tiehensä.

Myy kyllä kohtaa pienen oravan, mutta tämä ei jää ulos Jäärouvan tultua

 Keskitalven kokko
Tuutikki rakentaa suurta kokkoa, jolla kutsuu auringon takaisin. Muutama Muumierheenkin antiikkikalusto päätyy sinne. Aluksi Muumipeikko on siitä suunniltaan, mutta myöhemmin se ei haittaakkaan. Keskitalven kokossa hän nimittäin tapaa talven salaperäisiä eläimiä, näkymättömiä päästäisiä ja sen otuksen, joka asuu tiskipöydän alla. Lopulta tulen sammuttaa Mörkö omalla kylmällä olemuksellaan. Seuraavana päivänä Muumipeikko odottaa innokkaasti aurinkoa ja kun sen valo kestää vain minimaalisen hetken Muumi on erittäin pettynyt. Pettynyt ja vihainen itselleen ja suurille odotuksilleen. Niin vihainen, että avaa uima-huoneen kaapin oven ja päästää esi-isänsä sieltä vapaaksi.

Keskitalven kokko jakso sarjassa Muumilaakson tarinoita tulee kronologisesti vuotta myöhemmin, mitä ensimmäinen talvijakso. Tässä kohdassa Niiskuneiti on nukkumassa Muumien luona talviunta ja he heräävät molemmat Muumipeikon unen takia. He päättävät jäädä hereille seuraavaan aamuun ja huomaavat silloin heidän halkovarastonsa tyhjemmäksi. Samaan aikaan Alisa ja Noita (Japanilaisten luomat parhaat hahmot, jota ei Toven ja Larsin luomassa Muumien maailmassa ole ollut) kinastelevat siitä, saako Alisa lentää Muumilaaksoon. Noita ei ole aiheesta ainakaan mielissään. Lopulta Alisa lähtee liikkeelle suksilla ilman lupaa. Muumilaaksoon saapuessaan hän törmää Mörköön ja joutuu konfliktiin hänen kanssaan. Onneksi Muumipeikko, Niiskuneiti ja Tuutikki tulevat sopivasti avuksi. Mörkö saadaan häädettyä pois, mutta ihmetellään mitä se kokoajan tekee täällä? Onko se ihastunut Muumipeikkoon?
Tätä oli lapsena hankala hahmottaa, kun jotenkin itse silloin pienenä mielsin Mörön aina mieheksi, mutta näin aikuisempana olen kuullut Mörön olevan naispuoleinen. Minusta on kuitenkin kiva, että tämä Mörön kiintymys Muumipeikkoon tulee sarjassa ilmi, sillä kirjoissa se tulee vasta vastaan Muumipappa ja Meren loppupuolella. Se antaa Mörölle paljon inhimillisyyttä ja tunteellista syvyyttä.
Tuutikki sytyttää kokon, jota Alisa, Muumipeikko ja Niiskuneiti lumoutuneena ihailevat. Mörköhän sen sitten lopulta sammuttaa ja Muumipeikko ja Niiskuneiti menevät jatkamaan talviuniaan. Ihan lopussa Noitakin heittää vielä kepposensa peliin, mutta vasta seuraavassa jaksossa kerrotaan mitä hän taikoi.

Talven vieraita
Ruoka on loppunut muualta laaksosta ja huhu kiertää, että Muumitalossa on kellari täynnä hilloja. Niimpä läheltä ja kaukaa tulee pieniä ja vähän isompia mönkijöitä Muumitaloon lämmittelemään, syömään ja turvaa hakemaan. Tärkeimmät tulevista vieraista on Surku koira, joka ulvoo iltaisin kuuta ja kokee kuuluvansa susien joukkoon. Sitten saapuu vielä ylipirteä KuntoHemuli, joka soittelee torvellaan ja rakastaa hiihtoa, laskettelua ja avantouintia. Ylipirteä Hemuli saa kenen jos toisenkin hermot kireälle, mutta pikku nyyti Salome pitää hänestä jostain kumman syystä ihan valtavasti. Muumipeikko koittaa huijata Hemulin lähtemään yksinäisille vuorille laskettelemaan, sanomalla siellä olevan mäkien olevan erinomaisia. Heti tämän sanottuaan hän kuitenkin peruu sanansa ja kertoo mäkien olevan pelkkiä rotkoja. Hemuli kuitenkin päättää lähteä kohta jatkamaan matkaansa sinnepäin. Sinä iltana tulee suuri lumimyrsky ja pikku Salome on kadonnut. Hemuli käy etsimässä hänet ja onneksi löytääkin. Hän lähtee lopulta Salomen kanssa yksinäisille vuorille ja ottaa sieltä vielä Surku koirankin seurakseen, muuten tämä olisi varmasti joutunut suden suuhun. Lumen sulaessa muutkin yksinäiset vieraat suuntaa kotiansa Muumimamman hillopurkkien kanssa. Viimeisen lähtiessä kellarissa ei ole enää lainkaan hilloa.

Talven vieraita jakso on jatkumo Muumipeikon ja Pikku Myyn talviselle seikkailulle. Jakso noudattaa kirjaa suht uskollisesti, mutta siinä ei ole enempää vieraita KuntoHemulin ja Surku koiran lisäksi. Nyyti Salomen puuttuminen on isoin ero kirjan tarinaan, mutta muuten se noudattaa samaa kaavaa.

Surku Koira

Hemuli uimassa

Jään alla rasittavaa Hemulia paossa

Surku lähtee Hemulin matkaan

Kevään tulo
Periaatteessa kirjan pitäisi loppua viimeiseen kevät myrskyyn ja Muumipeikon oppiin nauttia lumesta, mutta jäitten lähtö on pakko kertoa, se on niin jännää. Lumien sulatessa alkaa jäät halkeilla. Pikku Myy on vaarallisen lähellä jään reunaa luistelemassa ja lopulta Muumipeikko lähtee häntä urheasti sieltä pelastamaan. Tämä nappaa Pikku Myyn reppuselkäänsä ja hyppii jäälohkareiden päältä takaisin uimahuoneelle. Juuri viimeisellä lohkareella hän kuitenkin putoaa veteen ja vilustuu pahemman kerran. Kun hän pääsee kotiin ja aivastaa niin siihen Muumimamma herää. Hän keittää pojalleen kuumaa rohtoa ja Muumipeikko ei meinaa pysyä nahoissaan kun on niin paljon kerrottavaa Talvesta.

Talven vieraita jakson lopussa näytetään, kuinka Muumipeikko koittaa pelastaa Myyn jäälohkareiden kynsistä. Jakso päättyy siihen kun Muumipeikko pääsee avannosta ylös. Seuraavassa jaksossa Kiirehdi Nuuskamuikkunen kerrotaan sitten kuinka pahan flunssan Muumipeikko oikein avantouinnistaan sai ja se tarina pohjautuu osittain novelliin Kevätlaulu kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

 Itse olen kokonaan kasvanut Muumien ympäröimänä ja lapsena ihan suosikkimuumijaksoni oli kaikki nämä talvijaksot, joissa on lunta. Tässä sarjassa lumi on kuvattu niin ihanasti ja talvimusiikki teema muumeissa on mitä nautinnollisinta. Joulu on ovella jakso on nykyään näistä varmaan suosikkini ja sille tulee varmasti oma tekstinsä.
Vaikka animaatio ei seuraa kirjan tapahtumia tarkkaan tai kronologisesti, niin minusta on ihana huomata niissä niin paljon tunnelmassa yhtäläisyyksiä. Rakastan molempia. Annetaan Taikatalven tulla meillekkin.