Miinan ja Manun lumisia tunnelmia

Kirjasta Miinan ja Manun Aapinen

Tykkäsin pienenä ihan valtavasti Teutorin Miina ja Manu kirjoista. Näissä on niin värikäs ja selkeä kuvitus ja tarinat on peruslapsen arkielämästä kertovia ja hyvin kuvaa suomalaista elämää. Tällä kertaa esittelen Miinan ja Manun talvisimmat kirjat.

Miinan ja Manun seikkailu Lapissa

Miina, Manu ja Sulo-eno ovat matkustaneet lappiin hiihtämään. He ovat ottaneet huoneen hotellista ja lähtevät innoissaan laskettelemaan. Isossa mäessä Manu kuitenkin menettää hallintansa ja laskee suoraan jyrkkää rinnettä alas. Siihen päälle iskeytyy vielä lumimyrsky , eikä Miina ja Sulo-eno millään löydä Manua. Manua etsiessä he tutustuvat uuteen ystävään Jänkä-Joonakseen, joka oli löytänyt Manun ja vienyt hänet mökkiinsä lämmittelemään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hotellin edessä on kesy Pekka Poro

Jänkä-Joonas ohjaa matkalaiset takaisin hotellille

Tässä kirjassa kuvataan kauniisti lapin maisemia. Teutorin tyyli on muutenkin mieleeni, mutta varsinkin lumisen metsän kuvaus on ihana. Tähän tarinaan on myös laitettu pieni opetus ja kuten useissa Miina ja Manu kirjoissa, se tapahtuu aina Manulle. Olkaa varovaisia lasketellessa.
Tämä kirja on ensimmäinen missä Jänkä-Joonas esiintyy ja Jänkä on myöhemmin saanut myös omia tarinoitaan. Niitä mieluusti olisin lukenut lisää, sillä kyllä tarinat Lapista ja kullanhuuhdonnasta ovat kiehtovia.

 Miina ja Manu SantaParkissa

Miina, Manu ja Sulo-eno matkustavat lentokoneella Rovaniemen SantaParkkiin. Siellä he katselevat paikkoja ja tutustuvat uusiin ystäviin. He saavat nähdä tonttujen tehtaan ja monet SantaParkin omat salaisuudet.

Poroja SantaParkissa

Tontut ahkeroimassa

Ostin tämän kirjan kirpputorilta muutama vuosi sitten, enkä etukäteen lainkaan tiennyt että tälläistä on edes tehty. Luulisin tämän olevan aikalailla viimeisiä Miina ja Manu kirja, mitä Teutori ehti itse kuvittaa. Tarinaa ja opetusta tässä ei varsinaisesti ole, mutta on kivaa mainosta varmasti Rovaniemen SantaParkille, ainakin saa minut kiinnostumaan käymään siellä. Olen käsittänyt Santaparkin olevan tavallaan elämyskohde ja minua ei olenkaan haittaa, että sellainen on tässä tapahtumapaikkana. Onhan Satukustannuksen toinenkin tarinahahmo eli Otto-Nallekin vieraillut Särkänniemessä.

Miinan ja Manun jouluaatto

Miina, Manu ja Sulo-eno viettävät tässä perisuomalaista jouluaattoa. Aamulla syödään joulupuuro ja sitten lähdetään metsään kuusenhakumatkalle. Hieno joulukuusi löytyykin, mutta Manua alkaa taas laiskottaa ja hän koittaa oikaista kotiin läheisen järvenjään kautta. Arvaahan siitä jo mitä tapahtuu, Manu putoaa jäihin. Pienen torumisen jälkeen kun päästään kotiin mennään heti saunaan lämmittelemään. Syödään jouluateria, koristellaan kuusi ja sitten odotetaan innolla joulupukkia. Pukille lauletaan, saadaan lahjoja ja lopuksi hyvästellään ja toivotetaan hyvä joulua kaikille.

Kukakohan siellä pensaassa rapisee?

Manun avannon jälkeen maistuu kunnon löylyt

"Tämä paketti on mi-minulle? Eikä kun Manulle!"

Miinan ja Manun jouluaatto kirja minulla oli jo ihan pienenä. Tämän oikein vanhanaikaisen perusjoulun kuvitus on ollut minusta aina niin kaunista. Aika harvassa lasten kirjassa kuvataan saunaa ja tuo Miinan ja Manun kuusi kaikkine suomenlippuineen tuo minulle muistoja omasta mummilastani vuosien takaa. Tässäkin tarinassa on pieni opetus heikoista jäistä ja tietysti se taas kolahtaa Manulle. Vaikka kirja ja tarina on yksinkertainen niin luen tämän siltikin joka ikinen aattoaamu. Kyllä tässä on niin paljon joulun henkeä. 

Ensi jouluna taas tavataan!