perjantai 14. joulukuuta 2018

Jouluaattoni kulku

Monilla meilla on omia jouluperinteitä, ilman niitä joulu ei tunnu joululta. Itselläni jouluaatto on jo monia vuosia mennyt samalla kaavalla ja toivon, että niin käy tänäkin vuonna:

Aattoaamuna on ollut ulkona valkoista
Herään jouluaattoaamuna siinä kahdeksan maissa ihanaan hämärään, kun sisko ja äiti vielä nukkuvat. Hiippailen yöpaita päällä olohuoneeseen, jossa sytytän kuuseen valot ja muut valosarjamme, joita on ainakin ikkunan edustalla, takassa, olkkarin pöydällä ja Mikki Hiiren Jouluaatto -kuvaelmassani. Aamuhetken käytän katsomalla Joulupukin Kuumaa Linjaa ja samalla luen vanhoja, lapsuudesta tuttuja Joulukirjojani: Mintun Joulu, 12 Lahjaa Joulupukille, Miinan ja Manun Jouluaatto ja Kissimirrin Jouluaatto. Syön palasen joululimppua, jonka päälle päätyy palainen poroa ja avaan Wiener Nougat paketin. Äiti ja sisko heräävät aamuun ja vaihdamme joulukortteja ja saan nimipäivän lahjan, sillä toinen nimeni on Eveliina. Aamu menee rauhallisesti television ääressä ja siskon kanssa pelataan erä Skib-poa.
Tein meidän Boriksesta piparin
Jouluiset lastenkirjat kuuluu minun aattoaamuuni
Lumiukon jälkeen olen viimeistään vaihtanut päivävaatteet ylleni ja lähden käymään happihyppelyllä. Riippuen lumen määrästä otan potkurin mukaani ja käyn viemässä jouluterveiset perhetutullemme äitini kanssa ja yksin ystävilleni. Samalla vaihdamme jouluahjat ja sovimme, että tapaamme jonain välipäivänä lautapeli-illan merkeissä. Lumi-ilmalla käyn läheisellä rinteellä vähän laskemassa potkurimäkeä.

Miranda Braz ja Esmeralda Barbie ovat aattona poroajelulla
Ulkoilun jälkeen alamme pikkuhiljaa lämmittämään joulusaunaa. Sitä odotellessa tulee syötyä joululimppua ja katsottua The Joulukalenterin viimeinen jakso ja muuten vain odotettua iltaa. Auttelen äitiä mätimössön teossa ja fiilistenen ihanaa joulutunnelmaa Boris sylissäni. Saunan jälkeen syön ateriani huoneessani tietokoneen ääressä. Siellä laitan pyörimään Muumien Joulujakson, jota rakastan niin kovasti. Ateriaani kuuluu uunijuureksia, perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, lohta, poroa ja rosollia.
Rakas Noki meidän saunan lauteilla
Boriksen ensimmäinen joulu meillä
 Iltasella joulujuhlamme alkaa huipentumaan, sillä vuorossa on Disneyn piirretyt. Samu Sirkka ohjelma toimii meillä joulupukkina ja sitä katsoessa avaamme joululahjat. Se jännityksen tunne, mikä oli lapsuudesta joulupukin tulossa, on siirtynyt minulle Samu Sirkan ohjelmaan. Kyllä minulle näin aikuisenakin joululahjat kuuluvat jouluun samalla tavalla kuin joulukoristeet, ruoka ja lumi. Enään niiden lahjojen ei tarvitse olla niitä Barbeja mitä pienenä, vaan ilahdun siitä, että joku on muistanut minua. Myös vanhemmiten on tullut se antamisen ja yllättämisen ilo itsellenikin. On ihana nähdä äitin ja siskon kasvot, kun he avaavat minulta saamansa paketin. Mainoskatkoilla availemme lahjoja ja itse ohjelmassa ihastelen sitä, miten joulun tunteen voi saada animaatioon niin voimakkaasti. 
Viime vuotisia lahjojamme joulukuusen alla
Joko ennen Samu Sirkan joulutervehdystä tai rauhallisesti sen jälkeen, katsomme siskoni kanssa (ja joskus äiti on seurana) Mikki Hiiren Jouluaatto vhs-kasetin. Se on aivan uskomattoman ihana elokuva ja vie jouluintoni pieneen haikeuteen ensi vuodeksi. Lopulta viemme lahjat huoneisiimme ja siivoamme lahjapaperit olkkarin lattialta. Äitini haastaa minut erään Suomirock- triviaa ja tänä vuonna on sen kakkosversion vuoro, joten aattoilta vaihtuu yöksi keittiön pöydän äärellä, kun haastamme toisiamme hauskan kilpailun tiimellyksessä. Samalla keitämme iltateetä ja syömme herkullisia mätimössöjä ruisnappien kanssa. Maate menen vasta puoliltaöin hiukan haikein tunnelmin, koska tiedän että seuraavaa joulua tarvitsee odottaa taas kokonainen vuosi. Onneksi ihana joulun tunnelma pysyy kuitenkin yllä vielä pitkään, kun joulupäivänä ja tapanina saa syödä jouluruokia ja suklaita ja ihastella koristeita.
Tämän Mikki Hiiren Jouluaatto- figuri kokoelman sain siskoltani, joka oli ostanut tämän Chesterin Disney Storesta. Tässä on meidän joulumme kuvaelma, joka pääsee tänäkin vuonna jollekkin näkyvälle paikalle.

1 kommentti:

  1. Itse en halua katsoa Muumeja televisosta, sillä tämä maikkarin muumidubbaus on niin raiskausta Ylen aitoon vanhaan tuotokseen verrattuna. Muumit on aikuinaan 90-luvulla nauhotettuna videolle ja sen ison kaikenkattavan muumiboxinkin omistan. Joulu ja talvijaksoja on lisäksi omalla koneellani, josta ne katson. En saa muumeihin lainkaan oikeata tuntumaa sillä uudella dubbauksella. Jóskus aikoinaan Ylekin näytti muistaakseni joulun aikaan nimen omaan Muumien joulujaksoja. Tarkoitatko Taikatalvella sitä viime jouluna tullutta Huopamuumi elokuvaa, vai niitä huopamuumi eli Muumien Maailma jaksoja? Kävin katsomassa ja pettymässä elokuvaan, koska siinä oltiin sekoitettu liikaa Taikatalven ja Kuusen tarinoita keskenään ja suomidubbaus oli myös aika heikko. Mutta nuo Muumien Maailma jaksot ovat paljon selkeämpiä, niiten talvi ja joulujaksot ovat myös ihania.
    Itelläni ei ole noin tarkkoja muistkuvia Pikku Kakkosen ohjemistosta, mutta kyllä ne ysärin joulunajan ohjelmat oli jouluisempia mitä nykyään. Onneksi Ylen Elävästä Arkistosta löytyy kiehtovia pätkiä niiltä ajoilta.

    VastaaPoista