6. Luukku

Hyvää 100 vuotis syntymäpäivää Suomelle ja suomalaisille. Kuudennesta kalenterin luukusta monesti minulla on tullut esiin suomenlippu, muttei näköjään tänä vuonna. Eilen itsenäisyyspäivän aattona katsoin sivusilmällä Rauni Mollbergin Tuntemattoman Sotilaan ja tänään uhrasin aikani vielä katsomalla Edvin Laineen version. Kaikki kolme Tuntematona tuli katsottua nyt tänä juhlavuotena. Suosikkini menee uudemmasta vanhimpaa, sillä en vain oikein välitä mustavalkoisista elokuvista. Kirjoitin toiseen elokuvapainotteiseen blogiini jutun 100 suomalaisesta hyvästä/vaikuttavasta elokuvasta ja sen voitte käydä lukemassa täältä. Montako olette nähneet? Toivottavasti joku inspiroituu tämän perusteella jonkun näistä leffasta katsomaan.

Itsenäisyyspäivän suklaina oli Fazerin valkomaitosuklaa ja Pandan enkelisuklaa.

Itsenäisyyspäivänjuhlinta on meillä ollut rauhallista. Boriksen kanssa piipahdettiin pakkasella ulkona ihailemassa lunta ja liehuvaa suomenlippua. Joulutorttujen toisen satsin leivoin tänään, miehelle luumu- ja itselle vadelmahillolla. Juhlapäivän kunniaksi halusin tehdä astetta perempaa ruokaa ja kyllä poronkäristys muussilla ja salaatilla maistuikin The Joulukalenteria katsoessa. Kynttilöitäkin olen pitkin päivää poltellut. Päiväni elokuva oli ihana jouluklassikko Mutta mitä tapahtui joulupukille? ja samalla tuli naposteltua suklaita ja kudottua uusia villasukkia. Linnanjuuhliakin telkkarista sivusilmällä pätkän katsoin ja ilahduin kovasti kun vieraana olivat Minttu kirjojen luoja Maikki Harjanne, näyttelijä Vesa-Matti Loiri ja uuden Tuntemattoman ohjaaja Aku Louhimies. Näin illasta kävin viellä puolentunnin sauvakävelyllä ja ihailemassa muiden jouluvaloja. Kaunista ja kylmää oli, niin kuin tähän aikaan vuodesta Suomessa kuuluu ollakkin.

Salaiselta jouluystävältä sain suomenlippu tuikkuja.

Umpijouluttajana fiilistelen ja tunnelmoin joulukalenterien avulla. Vaikka olenkin jo 26 vuotias, niin minulla on 4 joulukalenteria ja television kautta seuraan viittä päivittäin. Nyt näin sairaslomalla ollessani minulle kun on aikaa, niin mikäs sen parempaa kuin joulujutuilla tunnelmoiminen. Siitäkun tulee itselle parempi olo ja näin ollen auttaa paranemista. Heinähattu ja Vilttitossu Joulun jäljillä ja The Joulukalenterin omistan dvdllä. Yle areenasta taas tulee katsota Tonttu Toljanteria Muorin töissä, Olga P. Postisen joulunviettoa, sekä välillä myös uutta Huiman Hyvää Joulua. Karvakuonojen jouluakkunakalenterinkin dvdllä omistan, mutta koska jaksot on siinä niin lyhyitä se tulee mieluummin katsottua aina kerralla.

Vanhin joulukaelnterini on tänä vuonna tyhjä. Se on kankainen kuusi, jossa on pieniä pussukoita.  Lapsena aina äiti täytti kalenterin joka päivä pikku lahjalla, kuten pyyhekumilla, Barbin vaatteella, kynällä, tarroilla ym. Vanhempana kun ei enään saman katon alla asuttu, niin sisko on joskus tehnyt täytteet kalenteriin ja antanut ne minulle. Silloin täytteenä on kuvia idoleistani ja joskus luukkuun on tarkoitus ollut laittaa halvalla ostettu dvd, muta eihän ne niihin mahdu. Joskus olen kalenterin taas täyttänyt itse suklailla tai lappusilla, joissa on joulutekstejä. Tänä vuonna jätin kuusen tyhjänä koristeeksi, kun olin liian laiska täyttämään sitä.

Suklaakalenteri on toinen vanha perinteeni. Sen täytyy ola halvinta laatua ja kivalla kuvalla. Jokin muistikuva minulla on, että lapsena näitä kalentereita oli saatavna erilaisilla kuvilla, mutte viime vuosina on vain tätä yhtä kuvaa ollut myynnissä. Joskus olen omistanut hienon Fazerin kalenterinkin, mutta vähän liian fiinejä suklaita se sisälsi makuuni. Paperikalenteri on kanssa ollut aina. Ennen ne tuli lehtien välistä tai mukana, myöhemmin äiti oti työpaikaltaan. Nykyään ihmettelen miten paperikalenterit ovat ihan jättimäisen kokoisia ja hirmu kalliita. Viime vuoden kalenterin löysin kirjakaupan alelaarista ja vasta sen jälkeen kävin Tampreen Tallipihalla ja löysin unelmieni kalenterin. Sellaisen olisinkin ostanut tänä vuonna, ellei siskoni olisi Briteistä lähettänyt minulle ihanaa Lumiukko kalenteria.

Uusin perinne on Veikkauksen arpakalenteri. Viimeisten parin vuoden aikana olen tämmöisen kalenterin saanut appiukoltani ja onhan se tuonut jännitystä elämään. Tämän vuoden uusi kalenterituttavuus on kirjakalenteri. Joulufoorumilta luin, että Mauri Kunnakselta julkaistaan tänä vuonna sellainen kalenteri, joka sisältää 24 pirntä kirjaa. Pienen tutkiskelun jälkeen sain selville, että nämä kirjat sisältää tarinoita jo julkaistuista Kunnaksen teoksista ja niinpä pääätin olla sen hankkimatta. Mutta samalla menetelmällä on julkaistu Richard Scarryn Touhukas maailma kirjakalenteri ja niin se minun täytyi hankkia. Näissä pikku kirjoissa on ihanat kuvitukset ja kalenteri on kaunis ja kestävä. Säilyy varmasti perinteenä tulevillekkin jouluille.