sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pimeää

Yleensä nautin suunnattomasti tästä lempivuodenajastani, syksystä ja talvesta. Nyt kuitenkin mieleni on lähes kokoajan pimeä. Ahdistaa se, että minusta tuntuu työn varjostavan ja rajoittavan normaalia elämääni. Yötyö on tosiaankin nyt viimeisten parin viikon aikana saanut minut itkemään monesti ja ahdistaakin jo ajatus mennä töihin. Siitä puhuminen ja ääneen sanominen helpottaa vähän, mutta samalla koen itseni jotenkin vajaavaiseksi, kun en pärjää.


Töistä tullessa on pimeää, sataa, on kylmä ja pelottaa kun miehet huuutaa ja viheltelee perään. Busseja pitää iltaisin odottaa lähes tunti ja suoraan ovelle ne ei aina tule, vaan osa matkasta eli vajaat puolituntia pitää vielä kävellä. Puoli viiden aikaan aamuyöllä se ei todellakaan houkuta. Itse työkin on jo todella intohimotonta ja motivaatiota ei ole lainkaan. Monesti täytyy todella sinnitellä, että silmät pysyvät auki ja pystyn keskittymään.

Kotona ollessa lasken tunteja töihinlähtöön. En saa aikaiseksi kuntoilla, kun ajattelen että ehtiikö käydä suihkussa ja tukka kuivua sen jälkeen. Harrastuksiin ei ole voinut keskittyä, kun sieltä pitää mennä suoraan hommiin. Päätä särkee päivittäin, samoin niskaa ja hartioita. Koen syyllisyyttä jos en ota tarjottua vuoroa vastaan, jos toinen on joutunut sairaaksi. Onko tämä enään tervettä?

Vapaa illat ja varsinkin viikonloput haluan viettää kokoajan jonkun seurassa. Miehen ja Boriksen kanssa ollaan sulkeuduttu kotia, enkä edes muista milloin muita ystäviä olisin nähnyt. Tunnelmavalojen loisteessa tulee syötyä suklaata ja juotua kaakaota. Yhden joulukirjankin ostin kirpparilta ja uudet joululehdet kun ovat ilmestyneet kauppoihin, niistä yhden haluaisin napata kotiani.

Ylipäätänsä semmoinen surumielinen painolasti on pääni sisällä, joka on viimeisessä kuukaudessa kasvanut kasvamistaan. Eilen näin kiireessä pomoni, joten en asiaa ehtinyt tuoda esille, mutta  huomenna vihdoinkin soitan hänelle ja sanon että tämä homma saa loppua vuodenvaihteeseen. Talviloman jälkeen joko lähden kokonaan, tai sitten haluan kouluttautua toiseen hommaan, joka on päivätyötä. Tämä ei voi enään jatkua.


4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta, olen itse läpikäynyt samoja vaiheita ja myös yötyötä. Toivotan sinulle voimia ja kannattaa kyllä ajoissa hakea muutosta, sen opin. Jaksamista! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kävinkin eilen lääkärissä ja nyt olen loppuvikon sairaslomalla. Katsotaan miten tästä eteenpäin.

      Poista
  2. Voi ei. Ei kuulosta hyvältä. Sinun täytyy päästä pois tuosta rytmistä. Ei bussin odottaminen ole kivaa. Työpäivän jäleen haluaa äkkiä nukkumaan. Tsemppiä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivotaan että tulevan vuoden voisin aloittaa puhtaalta pöydältä.

      Poista