Syksyä mielessä

Tänään todettiin Boriksen kanssa, että syksy on kunnolla tullut. Boris kun on tykännyt ulkoilla, mutta tnään pihalla viivyttii vain vartti, kun oli niin kylmää jo. Olen tässä viettänyt syysiltoja ja päiviä enemmän sisällä, mutta sauvakäveltyä kanssa välillä onneksi innostun. UIminen on kanssa maistunut ihanalta viime aikoina, pulahtaa kuumaan altaaseen ja lämpöseen saunaan.

Sadetta ja aamukastetta on pihalla ollut ja niitä ollaan Boriksen kanssa ihailtu. Punaisia lehtiä on jokapuolella ja sadepisaratkin niissä oikein kimmeltelee.

Auringon paistaessa taas ulkoilu on ollut molemmista mielekästä. Kyllä syksy vaan on niin kaunis, mutta talvea tässä jo odottelen. Toissa vuonna aloitin polttamaan erästä punaista kynttilää ja sama kynttilä on edelleenkin kesken.

Viime viikolla innostuin jopa leipomaan pullaa. Löysin hyvän korvapuustin ohjeen kinuskikissan sivuilta ja herkullisia puustit olivatkin. Lukemisena oli herkutellessa Jukka Puotilan elämänkerta, jonka tänään sain luettua loppuun. Oikein mielenkiintoinen teos oli kyseessä ja kiva katsaus Puotilan maailmaan ja tekemiin töihin.

Talvipöytäliinankin olen jo laittanut esille. Boris on nnostunut nyt kanssani sohvalla makoilemaan ja enpä ole hassumaa asentoa oikeasti kissalla pitkään aikaan nähnyt.

"On nälkä äiti, on nälkä." "Mut justhan me Boris syötiin." "Siltikin on nälkä äiti!"

On ollut ihanaa olla Borksen kanssa. Tuo kisu on kyllä niin rakastettava. Tässä aamuisin on nyt ollut uskomatonta usvaa, joka toi joulumieleni esille. Katsoinpas siksi Lumiukon dvdltä aamuteetä juodessani Boriksen vierellä. Tästä ei aamu tunnelma voi hartaammaksi mennä.

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!