maanantai 23. tammikuuta 2017

Barbieni maailma

Barbeja ja muita leluja
Kun olin pieni tykkäsin leikkiä ihan mahottomasti. Oli automattoa ja pikkuaitoja, oli pehmoleluja, My Litlle poneja, ja Pikku Romuja (niitä Teeny Weeny Families leluja siis ja Polly Pocetteja, niitä kutsuin pikkuromuiksi) sekä legoja, isoja ja pieniä. Naapurillani oli Baby Born nukkeja, niitä inhosin syvästi. Kun minä leikin nukella, niin se ei todellakaan saa olla mikkän ruma rääkyvä vauva. Sen pitää olla kaunis ja kykenemään kaikkeen. Eli Barbie!

Barbie on tulossa kaupasta pikku Sessien kanssa
Siskollani oli Babrienukkeja jo kiva kokoelma kun minä vasta synnyin. Sen jälkeen niitä talouteemme ilmaantuikin aikasusein. Osan siskon nukeista omin itelleni, osa oli pelkästään hänen ja soa yhteisessä käytössä. Muistan kuinka eräänä jouluna, olisiko ollut vuonna 1997 saimme Esmeralda Barbien Disneyn Notre Damen kellonsoittaja elokuvasta ja kyllä tukkanuottosilla käytiin kun tapletiin kumman Barbi oli.

Kira länkkärinä
Nykyään olen koittanut säästää nuo vanhat Barbini mahdollisimman hyvin, vaikka ne onkin lapsuuskodissani sängyn alla isossa laatikossa. Haavelen, että jonain päivänä saisin ne kaikki esille. Osa Barbeista taas viettää aikansa ukin luomassa Barbitalossa, joka on siskolle aikoinaan tehty. Tämä ittetehty nukketalo on tosiaankin ihan Barbeille vartavasten suunniteltu, ja tapetit ja talon koko on ihan sen mukainen. Barbietalo on lapsuudenkodissani vaatekaapissa.

Barbie kokkailee Barbitalon keittiössä
Meille tuli joskus 90-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun Barbie lehti ja niistä oli ihana lukea fotonovelleja, joissa oli "sarjakuvia" joissa oikeat Barbit seikkailivat. Vieläkin äitä lehtiä lukiessa haaveilen tuon ajan Barbeista. Nykyään jos ja kun Barbeja ostan niin sen täytyy olla joku tuollainen todella itelleni muistettava Barbi jostain sarjakuvasta, tai vanhoista Barbiekuvastoista. Vanhempia 80-luvun Barbielehtiä olen saanut serkuiltani ja löytänyt divareista ja niitä Barbeja kyllä kovasti kokoelmaani haluaisin. Eniten Barbeja ostan kirpputoreilta, mutta myäs joskus huuto.netin syövereistä.
Kuva Barbien kuvastosta joskus 90-luvulta. Näitä Barbeja ei itelläni ole koskaan valitettavasti ollut.

Minulla on kolme rakkainta Barbia ja nyt ne esittelen teille. Ensimmäisenä on Todd. Todd nukke on ihan ekoja Barbeja mitä olen omistanut. Olen ollut silloin jotain 1-vuoden ikäinen kun sitä olen kädessäni pidellyt. Kyseessä on Part'n play Todd ja samaa sarjaa oleva Sataciekin omistettiin. Todd oli minulla ihan pienenä mukana mihin ikinä meninkin. Koska olen ollt niin kakara, enkä osannut käsitellä vielä Barbeja niin kuin niitä oisi pitänyt käsitellä, niin Toddin toinen käsi näytti ihan maissihiutaleelta. Minulla oli paha tapa purra sen kättä. Kun muutimme ollessani 6 ja puoli vuotias rivitalosta omakotitaloon Todd nukke katosi muutossa ja sitä jäin kaipaamaan. Uuden samanlaisen Todd nuken löysin huuto.netistä muutama vuosi sitten ja se on saanut nyt vihdoin ansaitsemansa kohtelun oikein klassikkonukkena.

Minun Todd
 Toiset tärkeimmät nukkkeni on Midge ja Fred. Fred on alunperin Petranukke ja Midge on Dance Move Barbie. Pidin Midgeä usein sylissäni jopa oisin ja näin ollen Midgen toinen jalka on katkennut. Äiti oli heittää Barbia jo roskiin, mutta en sitä sallinut. Midgellä on nyt ikuinen jalkavamma, mutta edelleenkin hän on kaunein ja ihanin Barbini. Haluaisin joskus löytää barbielle sooivan rullatuolin, jossa Midge voisi jatkossa huolettomasti kulkea.

Fred ja Midge joulumielellä
Joskus koitin laskea montako Barbienukkea kokoelmassani on yhteensä, mutta en päässyt puusta pitkään. Joittenkin (kuten äitini) mielestä varmasti liikaa, Barbiekeräilijöiden mukaan varmasti ihan liian vähän, mutta ittelleni sopivasti. Arviomäärä on sellainen 90-120 nukkea. Välillä jotain tulee myytyä ja jotain ostettua tilalle, joku rikkoutuu ja jotkut korjataan. On minulla kyllä ihania Barbeja!

Barbie rentoutumassa makuuhuoneessaan

6 kommenttia:

  1. Ihana teksti. Mukavaa, kun joku muukin tekee tällaisia nostalgia trippejä lapsuuteen ja lapsuuden leluihin. :) Itse vasta kirjoitin Disney fanituksesta aikuisiällä ja kuinka tosikot eivät sitä ymmärrä.
    Suunnitelmissa olisi etsiä ja kuvata omat lapsuuden My Little Ponyt blogiini.
    Harmi kun Barbeille on kaikenlaista oheissälää, mutta ei pyörätuolia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kivaa nähdä sinun vanhoja My Little Poneja.

      Poista
    2. Koitan saada ne sohvan alta kaivettua esiin. :)

      Poista
  2. Ei minkäänlaista muistikuvaa, että ollaan Esmeraldasta riidelty :D Mää kyllä muistan hyvin miten lapsena aina oli ihana saada Barbeja lahjaksi ja sitten leikkiä ihan kunnolla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on muistikuva juuri siitä vanhasta Esneraldasta. Päähän sillä lähti irti ja takasi kaulaan kun laitettiin niin ainakin meikäläinen oppi vähän kohteliaammin käsittelee barbeja. Harmi kun se alkuperäinen mekko on siltä kadonnut.

      Poista
  3. Ihanan nostalgista! Mukava lukea ysärimuistoja.

    VastaaPoista