Musiikin voimaa

Eilen, kun kävin päivällä ruokakaupassa otin pitkästä aikaa mp3-soittimeni mukaan. Siinä mettäpolkua kävellessäni tuli tajuttua, etten ole oikeasti kuunnellut kunnolla musiikkia enää moniin vuosiin. Olin jotenkin ihan hämmentynyt tästä havahduksestani, kun ajattelee että nuorempana ihan jokaisella vapaahetkellä oli kuulokkeet korvissa. Jotenkin ajan kanssa tuo musiikin kuuntelu on jäänyt, kun en omista tavallista cd-soitinta (tietokoneella musiikki ei kuulosta lainkaan niin hyvältä) ja ei enää tule niin helposti laitettua kuulokkeita korviin bussimatkan ajaksi Jotenkin ajankäytöntuhlaajana matkapuhelimen netti on sen korvannut.

 

Nörttismurffi (Fred, Come to Bed)

Minulla oli kunnia saada syntyä 90-luvun alkupuolella ihanaan ysärimusiikin aikakauteen. Sen aikaisesta lastenmusiikista Fröbelin palikat, Rölli ja Smurffit oli parhainta lastenmusiikkia. Smurffit oli varsinkin innoittajana tähän kuuluisaan ysäridanceen, jota kuuntelen mieluusti vieläkin. Oli ihanaa kuulla joku ysäribiitti ja tajuta, että tiedän tän smurffiversion. Smurffeilla muutenkin (varsinkin ensimmäisellä 7 levyllä) on itelleni ihan tunnearvoa, kun ne soi aina Barbien bändi leikeissäni.  Yksittäiset suosikki ysärihittini olivat: Macarena, Bailando, Uh la la la la, Gimme love, Barbie girl, Scatman, Cotton eye Joe,  I´m too sexy, Coco Jamboo ja Calcutta. Tietysti myös Spaissarit ja Bäkkärit oli kovassa kulutuksessa. Suomalaisista ysärikappaleista Neiti Groove, Tanssikengät ja Nylon Beatin ekat levyt olivat tärkeitä.

Los Del Rio - Macarena

Siinä Milleniumin aikaan ja 2000-luvun alkuvuosina tuli paljon kuunneltua musiikkia ja radiota vaan sen takia kun muutkin kuunteli, sillon kun se liitti enemmän osaksi yhteisöä. Opettelin kuuntelemaan hetkellisesti radiota ja monien artistien yksittäiset kappaleet oli silloin in. Ainakin Anactasian Letf outside alone, Maroon 5 This love, Pikku G:n ensimmäinen levy, Maija Vilkkumaan Ei ja @junkmail olivat sellaisia. Antti Tuiskun idolsajatkin voineet kai laskea tähän kastiin. Kuitenkin kaiken tuon keskellä fanitin hiljaa edelleen muitten salassa Bäkkärien klassikkoja. Äitin levyhyllyn kautta innostuin myös Dingosta.

@junkmail - Ei koskaan enää

Bakcstreet Boys - Everybody

Siinä ala- ja yläasteikäisyyden välissä, kun oma identiteettikin alkoi muotoutua tuli etsittyä musiikista myös sitä omaa juttuani. En halunnut ihan periaatteen vuoksi kuunnella sitä mitä kaveritkin, vaan etsiä sitä mikä on enemmän omaa tyyliäni. Yllättäen se löytyi suomalaisten elokuvien soundtraceilta. Pahat Pojat, Helmiä ja Sikoja ja Keisarikunta elokuvien soundtracilta ihastuin Olavi Uusivirran tapaan esittää kappaleita ja Irrallaan single tuli niiden pohjalta hankittua. 14-vuotis syntymäpäivälahjaksi sain Olavin levyn Nuoruustango ja samaisena syksynä ilmestyi hänen toinen levynsä Me ei kuolla koskaan. Se oli pitkään yksi suosikkilevyjäni ja edelleenkin yksi tärkeimmistä. 

Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan

Seuran ja ihastusten vaikutus kyllä muuten  alkoi näkyä kuuntelemassani musiikissa. Rock, heavy ja metalli tuli ylä-asteella vahvasti esiin ja sisäinen rokkarini vieläkin välillä heittäytyy lapsekkaasti moshaamaan. Rammstainin Amerika, Children OF Bodomin In your Face, Mokoman Marras, Kotiteollisuuden Valtakunta, Stam1nan Erilaisen rakkauden todistaja, Volbeatin Sad man´s tongue, Teräsbetonin Orjatar, Maj Karman Sid ja Nancy, Natsipaskan Hevimies, 51 Koodia Kahleet, Ensiferumin Lai Lai Hei, Metsätöllin Veelind ja Turmion Kätilöiden Pirun Nyrkki ovat sellaisia kappaleita jotka tuo paljon mieleen nuoruusajoistani ja siitä kuinka niitä käytiin fanittamassa keikalla ja laulettua kotona heavy karaoke dvdn ääressä.

Ensiferum - Lai Lai Hei, The Ugly World Tour, Club Teatria Oulu Maaliskuu 2011

15-vuotiaana löysin vihdoin sen oman bändini; The 69 Eyesin. Silloin tuntui kuin joku olisi ottanut verhot pois silmieni edestä ja sen vaikutus musiikkimieltymykseeni on ollut huomattava. Jos ystävät avasivat minulle oven raskaan rockin maailmaan, niin sixtarit avasivat sen tunnelmamusiikin maailmaan. Ilman tätä yhtyettä minulta olisi jääneet kaikki Hanoi Rocksin, H.I.M:in, Mustan Paraatin, Marilyn Mansonin, The Sisters Of The Mercyn, The Arkin, Danzingin, Carmen Greyn ja Reflectionin ihanat, kamalat ja raapivat rakkauslaulut kuulematta.

The 69 Eyes - Sleeping with lions, 45 Special Oulu, Marraskuu 2010

Hanoi Rocks - Million Miles Away, Tavastia Klubi Helsinki Huhtikuu 2009

Vielä yksi tyylillinen muutos pääsi tapahtumaan itsessäni, ennen nykyisen makuni muodostumista (joka on siis ysäridancen, metallin, gootti/glamrockin ja Uusivirran kaltaisen suomipopin sekamelska). Karaokelauluharrastukseni alkoi aikoinaan Dingosta ja vei Hevikaraoken läpi perinteikkäälle suomirock linjalle. Sieltä lähti kiinnostus ala Popeda! Bändistä oli hyvin helppo innostua: kun rock/metalli aikana levyt lainattiin kaupungin kirjastosta, niin suomirock aikana levyt löytyi helposti oman äitini hyllystä. Samaan innostukseen päätyi myös yhtyeet ja artistit Juice Leskinen, Eppu Normaali, Tehosekoitin, Neljä Ruusua, Leevi and The Leavings, Hector, Tuomari Nurmio ja Yö. 

Popeda - Kersantti Karoliina

Tämmöisillä tavoilla olen löytänyt omat musiikilliset suosikkini. Viime vuosina se ei ole muuttunut, eikä kamalasti lisääntynyt. Muutamia suomidance/ Rap & hip hop esiintyjiä ja kappaleita sinne on lisääntynyt (mm. Roope Salminen & Koirat, Antti Tuiskun uusi tyyli), mutta pääpiirteissään pysynyt samana.

Jotenkin siltikin koen musiikkimieltymyksieni puolesta itseni hyvin vanhaksi, kun en näin 24 vuoden ikäisenä tiedä mitään nykymusiikista ja tunnista lähes mitään, mikä Fat Ladyn tanssilavalla pauhaa. Tähdessä taas, jonka keski-ikä on lähempänä neliääkymmentä, tunnistan lähes jokaisen kappaleen. 

Voin kait tiivistää tämän vain sanontaan: Makunsa kullakin.