lauantai 17. maaliskuuta 2018

Leo Leijona ja Kultapossu

Innostuin tässä testailemaan ja pelaamaan kaikkia vanhoja pc-pelejäni, kiitos mieheni lataaman virtuaalikoneen. Yksi vanhimmista peleistäni on Leonia pankista aikoinaan saatu Leo Leijon ja Kultapossu Sateenkaarivarkaat. Kultapossu meikälläkin aikoinaan oli, mihin markkojani tungin ja koitin säästellä.

Leo Leijona ja Kultapossu heräävät eräänä aamuna Kultapossupäämajasta ja huomaavat sateenkaaren hävinneen. Sateenkaaren päässä on iso rautapata, jossa on ollut kolikoita. Harakat ovat kiillon ahneuksissaan kössineet kaikki rahat ja Leo Leijonan ja Kultapossun täytyy nyt kerätä ne takaisin. Vähintään 100 rahaa tarvitaan siihen, että saateenkaari saadaan taasen loistamaan ja kukkaset saavat värisnä. Pelissä voi valita helpot tai kiperät tehtävät.

Peli alkaa kartasta. Siinä näkyy mitä tehtäviä matkan varrella tulee olemaan. Leolla on tassussaan kolikko, millä hän voi heittää joko 1,2, ai 3. Nämä osottavat askelia mitä Leo ja possu tulevat kulkemaan. Jos jonkun tehtävän yli hyppää, niin sen voi siltikin pelata. Leolla on pelin alussa 20 kolikkoa itellän ja Kultapossulla toiset 20 mahassaan. Nämä Leon kolikot laitetaan vedoksi tehtävän ajaksi ja jos tehtävän voittaa voi joko kaksin tai kolminkertaistaa rahansa. Mahdollista on ottaa hänen kolikoita 10-30 kolikon väliltä.

Ensimmäinen vastaantulija tässä kartassa on Arvo Siili, meklari. Hänen kattaan voi ostaa kasiaisfarmin kiinteistöjä ja sitä kautta tienata. Leo sanoo ei ja Kultapossu juu, joten itse saa valita kumman puolelle menee. Sijoittaessaan rahaa menettää kaikki käsivarat, mutta taasen jos hyvällä onnella Arvo Siiliin törmää uudelleen niin voi saada sijoituksensa takaisin moninkertaisena.

 Palapelitaulu tulee meitä seuraavaksi vastaan. Harakoille heitetään rahaa, jotta he jäävät katsomaan mahtavaa suoritusta. Eli jos selvitämme palapelin harakat antaa rahaa takaisin kaksin- tai kolminkertaisesti. Jos taas peli ei onnistu, niin mokomat pitävät käteisvarat itellään. Palapelissä on yksi ylimääräinen pala, joka täytyy saada sieltä pois ja palapelin eläin kuntoon. Helpoissa tehtävissä tämä vielä onnistuu, mutta ainakin minulle kiperissä tehtävissä tämä joskus on aivan mahdoton. yksikin väärä liike ja koko sotku on valmis.

Jos tässä menee hermot, voi kävellä Leo Leijonan kanssa tiehensä.

Rahapeliautomaatti näyttää helpotonnet rikkauteen. Nykyäänhän tällästä ei voisi edes olla lastenpelissä, kun K-18 rajat ovat kovissa voimissaan. Rehellisyyden nimissä en ole koskaan voittanut tästä autmaaista 5 kolikkoa enempää, joten en osaa sanoa onko edes mahdollista saada kolmea aurinkoa. Jännitystähän tämä lantin antaminen tuo ja koukuttaa, ihan kuin oikeat rahapelit. Kultaopossu katsoo vieressä vähän pahalla, jos Leo innostuu pelaamaan.

Seuraava peli onkin haastavampi, eikä lainkaan enään toimi koneellani. Tavoitteena on tanssia tiettyjen äänimerkkien mukaan. Minulle se on aina ollut hankalaa muistaa mistä nappulasta kuuluu koisra, mistä possu ja mistä pieru. Nykyään heitän pelin susoiolla harakoille, kun siinä ei äänet kuulu kunnolla. Muutenkaan kyseinen tanssipeli ei koskaan ole ollut suosikkini. Siitä suunnataankin tukkijoelle. Leo meinaa tasapainotella tukin päällä koko matkan, joka on täynä töyssyisiä kiviä. Leo täytyy vain ohjata nuolinäppäimillä niin, ettei hän osu kiviin. Helpolla tasolla s eonnistuukin, mutta kiperällä tässä on haastetta. Kolme yritystä on maksimi, sen jälkeen Leo ui nöyränä kissakalana takaisin rantaan. Ja mitä olisi seikkailu ilman herkuttelua. Jos osuu jäätelöauton kohdalle, niin mitään ei voi välttää. Kaikilla käteisvaroilla ostetaan jäätelöä ja kuullaan vanha, klassinen jätskiauton tunnari. Äärimmäisen tyhmäähän se on kyllä syödä kaikella käteisvaroilla vadelmaeskimoita.

Seuraava kukkapel ionkin sitten oma suosikkini. Tämä on kuin hirsipuuta. Taimet aukeavat kun oikea kirjain on sanottu ja näistä kirjaimista muodostuu jokin sana. Sininen on alkukirjain kukka, muut kirjaimet ovat punaisia. Helpossa tasossa sanat ovat yksinkertaisia kuten nalle tai pallo. Kiperässä tehtävässä sanoina voivat olla mittari, banaani ja vadelma. Oma vinkknni sanojen kesimiseen on se, että kannattaa ensin kokeilla mitä vokaaleja sanassa on ja sitten vasta etsiä konsonantit. Jossain vaiheessa sana muodostuu jo niin, että sen voi arvata. Tosin, kiperässä tehtävässä tämäkin on joskus jäänyt ratkomatta.

 Viimeisenä pelinä onkin vaikea labyrintti. Siitä täytyy selvitä läpi ilman, että tipahtaa myyränkuoppaan. Muttama mahdollisuus on yrittää. Karttaa saa katsoa vain alussa, joten se täytyy kunnolla painaa mieleen. Näin vanhana ketkuna olen keksinyt piirtää kartan paperille, tai nykyään ottamaan siitä kännykällä kuvan että pääsee läpi. Nämä kiperät kartat on muuten sellaisia etten millään ulkomuistista sitä läpäisisi. Helponkin harvemmin.

Kun kartan kiertää takaisin rahapadan luo on aika laskea rahat. 100 kappaletta riittää, ylikin saa mennä. Oma ennätykseni on ollut yli 1000 kolikkoa. Jos rahat ei ritä, niin sateenkaari jää syntymättä ja kukkaset pysyvät harmaina. Voitosta taas pata täyttyy ja kaunis sateenkaari saadaan syntymään ja kukkaset herää eloon ja auringonlasku on kaunis ja kaikki on ihanaa.

Leo Leijona ja Kultapossu Sateenkaarivarkaat on mukava pikkupeli, jossa ysärinhenki elää vahvasti. Opetellaan rahankäyttöä, säästämistä, sijoittamista ja tuhlaamista. On minusta aika kova juttu, että tämä on alunperin ollut joku pankin oheistuotepeli. Grafiikka on vanhaa ja näiden kahden hahmon ääninäyttely myös. Mutta siitähän se nostalgia koostuu. Yksinkertaisiin pikkupeleihin jää oikeasti koukkuun ja minua oikein harmittaa kun näitä ei voi erikeen pelata, vaan on aina koko seikkailu mentävä läpi. Kyllä tämä kuuluu ehdottomasti meikäläisen retropeleihini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti